Odottelen innolla perjantaita, sillä pitkästä aikaan menen katsomaan teatteria. Ei, en ole mikään teatterinystävä - päinvastoin. Olen aina inhonnut teatteria, sillä sitä huutamista ja kiroilua ei vaan jaksa tällainen ADHD-tapaus.
Traumojeni takia olen käynyt hyvin vähän teatterissa. En sano että pitäisi käydä enemmän, vaan että kävisin mielelläni enemmänkin. Ystäväpiiriin kun kuuluu niin teatteriohjaajia kuin kriitikoitakin, niin esityksien valikoiminen ei pitäisi olla ongelma.
Mitä sitten menen katsomaan? Olen monesti pitänyt
Ryhmäteatterin esityksistä, joten sinne sitten taas. Viime viikolla tuli katsottua
Julmahuvin jaksot, joissa esiintyi samoja näyttelijöitä
Paniinkin kanssa. Liput teatteriin varasin jo alkusyksystä, mutta 2.12 oli ainoa perjantaina oleva näytös, jonne sain liput. Toivottavasti saan lisäintoa teatterissa käyntiin. Toivottavasti.