Vietin viikonlopun Tampereella siskoni ja kummityttöni seurassa. Ipana on tavallisesti mitä suloisin, mutta tutista vieroittaminen ja orastava uhmaikä eivät ole kaikkein paras yhdistelmä. Ronja, 1 v 10 kk, ei halua mennä potalle, nukkumaan, tai syömään. Kaikkea sitä, mitä kielletään tekemästä, on sen sijaan tehtävä. Perjantai-iltana alkoi ensimmäinen tahtojen taisto, kun sisko koitti saada lapsostaan unten maille. Ipana jaksoi huutaa suoraa huutoa niin kauan, että äiti heltyi ja otti tytön omaan sänkyynsä nukkumaan. Peli Ronjalle 1-0.
(Tässä vaiheessa kerrottakoon, että olin kyläilemässä, koska perheen pää oli kaverinsa polttarikekkereissä koko viikonlopun ja sisko kutsui seuraksi. Hetken toimintaa seurattuani en enää ihmetellyt, miksi yhden lapsen hoitamiseen muka tarvitaan kaksi aikuista.)
Ipana nukkui siis yönsä siskon ja minun välissä. Me aikuiset sen sijaan emme nukkuneet, koska päällämme kiipeili koko yön unissaanmönkijä, joka potkimisesta päätellen näki hyvin toiminnallisia unia.
Aamulla heräsin siihen, että nenääni työnnettiin hyvin pieni sormi. Moisesta ruumiinonteloiden epäasiallisesta kohtelusta tuohtuneena olin juuri avaamassa silmiäni kun sain suulleni hyvin märän, sanoisinko peräti kuolaisen, pusun. Sen jälkeen päälläni pompittiin niin kauan, että suostuin nousemaan ja kokoamaan uutta eläinpalapeliä. Sitä koottiin viikonlopun aikana noin 16 kertaa. (Ja ylpeänä tätinä huomautettakoon, että palapeli oli yli 3-vuotiaille ja ipana osasi koota sen ilman apua. Tosin yhdestä palasesta oli haukattu kulma.)
Kun koitti päiväuniaika, kiltti lapsonen muuttui jälleen kuin Manaajan päätähti riivaajien kourissa. Ilman tuttia oli hankala nukahtaa, ja niinpä kaveri huusi ja riuhtoi rattaissaan kunnes nukahti. Sitten levättiinkin kolme tuntia. Myös äiti ja täti, jotka katsoivat leffaa. Täti nukahti sohvalle.
Sitten menimme Särkänniemeen. Ronja halusi leppäkerttuihin, karuselliin, bussiin, ja possujunaan. Paitsi että ei kuitenkaan. Vähän ennen kuin laite lähti liikkeelle, alkoi hirmuinen huuto "pois, pois, poiiiis!". Niinpä siis kävimme MELKEIN monessa laitteessa ja saimme lipun joka kerta takaisin. Ostimme kaksi lastenlippua, jotka jäivät molemmat käyttämättä. Sitten menimme lasten eläinpuistoon. Siellä eniten iloa aiheutti liukumäki sekä apinan näköinen pomppulinna.
Illalla tytsy halusi hyppiä äidin masun päällä, vaikka äiti on kieltänyt, koska masussa on vauva. "Hyppii vauvan päällä" sanoi tuleva isosisko ja teki tiikerihyppyjä sohvalla.
Kaikki meni suhteellisen hyvin iltasatuun saakka. Sen jälkeen alkoi eilistäkin kovaäänisempi iltakonsertti. Sanoitukset menivät näin: "Äiti tule tänne! Äiti tule tänne!". Säestyksenä toimi lelujen heittely, oven hakkaaminen ja potkiminen sekä raivoisa rääkyminen. Lisäksi kaveri huijasi kahdesti kakkahädän, että pääsisi huoneestaan pois. Potalla tyyppi tunnusti huijanneensa, ja nauroi päälle. Kun huutosirkusta oli jatkunut tunnin verran, äiti väsähti jälleen ja nappula voitti pelin. Ipana nukkui taas äidin ja tädin välissä. Tällä kertaa sisko kantoi ipanan omaan sänkyynsä sen nukahdettua, että saimme itsekin unta.
Aamulla heräsin jälleen siihen, että päälläni kiipeili pieni, höpöttävä kaveri. Lähdin suosiolla tekemään palapeliä. Aamiaisella tyttö murusteli leivän sentin kokoisiksi paloiksi lattialle ja söi pelkkää juustoa.
Linja-autoasemalla Ronja vilkutti tädille bussin ikkunasta. Siedätyshoitoa saanut täti körötti kotiin hiljaisuudesta nauttien ja todeten, että vauvakuume on jälleen tehokkaasti kampitettu.
