Olen onnekas, sillä asun avoliitossa tradenomin kanssa. Ja vielä onnellisemmaksi tulen, kun
Trallin jäsenet saavat
bisnes.fi -lehden 10 kertaa vuodessa. Tänään se sitten taas tippui postiluukusta ja heti täytyi olla kärppänä paikalla, katsomassa mitä oraakkeleilla on asiaa.
Täytyy muuten välihuomauttaa, rakas oma tradenomini ei kyseenomaista lehteä lue, sisältö kun on kuulemma pelkkää p*jauhantaa. Allekirjoitan, mutta olenkin aina ollut kyseenomaisen taiteen suuri ystävä.
Edellinen onkin oivallinen aasinsilta aiheeseen, "trendit ovat hip", jota bisneksen pääkirjoitus osin käsittelee.
Kaikki kuulemma haluavat olla ajan hermolla. On tärkeää nuuhkia ilmiöitä ja löytää ne jotka voi tuotteistaa ja sitten myydä. Tämä on kuulemma _todella nykypäivää_. Mutta entä ennen? Eikö v. 0-2005 sitten ollut mitään väliä mitä markkinoille työntää? Tottakai oli, mutta ihmiset ajattelivat sellaisia asioita muun työn ohessa. Nyt on syntynyt asialle omistautuneita yrityksiä, pohjalta "no mä tykkäsin vaatteista ja sit rupesin kuvaa ihmisii ja nyt mä sit nuuskin kaduilla ammatikseni." Onko se sitten niin, että tavallinen ihminen ei vaan tajua ja kun joku nuuskii oikein ammatikseen, on se jotenkin uskottavampi? Mielestäni nyt mennään metsään että rytinä käy. Kyllähän kuka tahansa osaa
kuvata,
nuuskia ja tehdä vaikka
elokuvia.
Vaan miksi minä moisesta kämisen? Jos IHAN rehellinen olen, johtuu se siitä, että olen itse haistanut monta trendia. Yleensä vuoden kaksi etuajassa, ja jos ette usko, kysykää avovaimolta. Hän kyllä kuulee ne ensimmäisenä, halusi tai ei. Eli kateus, vihreänkatkera kateus esim.
trendwathcing.com:lle sai minut hyökkäämään ja vähättelemään heidän työnsä arvoa. Myönnän, häpeän ja käännän kelkkani, takkini ja tarvittaessa vaikka sukkani.
Eli siis, otetaanpa uusiksi: "trendit ja brändit ovat hip - työtön nuuskija vailla vakituisia kuukausiansioita. Yhteydenotot sähköpostitse
nuusku@niitty.com !"
- niitty
e:korjattu linkki (oopa)