(Turun Kirppis-Center, paikka 251: merkkivaatteita halvalla, mm. Hope, Lustwear, Carhartt, We, Acne, Replay, Boxfresh // + tarinoita kaupan päälle!)

Huh. Tavaroiden kuskaaminen kirppikselle on todella uuvuttavaa. Etenkin se henkaroiminen ja hinnoittelu, kun samaan aikaan ihmiset pörräävät ympärillä. Ja on se kumma, miten Marimekko häviää rekistä oitis. Siis heti. En kyllä valita, mutta ihmettelen.

Suosittelen kevätsiivousta, se on henkisestikin puhdistava kokemus. Aion siivota vaatekaapin vielä kerran, ja viedä kaiken tarpeettoman myyntiin.

Posted by Noumann at 3:36 ip. | Permalink | Comments

Istuin eilen Blankon terassilla ja ajattelin, että voisihan täällä Turussa kesän vielä viettää. Tänään on kuitenkin viimeinen työpäivä Turussa. Lauantaina menen Helsinkiin ja maanantaina haen kamat täältä ja vien ne varastoon. Sitten en tiedä mitä teen.

Ruuan jälkeen haen täytekakun ja tyhjiä cd-levyjä.

Posted by oopa at 10:13 ap. | Permalink | Comments

Rakentavadesink pääsi yllättämään, ja koska käsky kuului "_heti välittömästi_" eikä esim. "_heti kun olet kuvannut kämppiksen kenkiä kalsareissa..._", niiin katsotaanpa mitä olisi tulipalokiireessä mukana lähtenyt:

- Alushousut,
- Sony Vaio VGN-jotain(en näe hämärässä numerokoodia),
- Wacom Graphiren pakkauslaatikko (joka on kannettavan alla epämääräisenä "pöytänä") ja
- Seepra -kuvioinen peitto.

Näin tälläkertaa. Aika hauska meemi. Saako haastaa? Jos saa, niin haastaaaaaan... Hmmmm... Tottaaa..... Kaksi ekaa pintiksen "loves" -listalta. (Tunnustan, saadessani äskeisen idean, ei minulla ollut hajuakaan ketä ovat nämä kaksi. Saas nähdä.)

Posted by OptimusPrime at 10:43 ip. | Permalink | Comments

Kuvaan kämppiksen kenkiä. Sitten printataan niistä pikkulaput ja liimataan laatikoihin. Ajaton haastoi meemiin. En vastaa nyt, koska olen boksereissa. Menen takaisin kuvaamaan.

Posted by oopa at 8:51 ip. | Permalink | Comments

Enpä ole Pintikseen hetkeen jaksanut kirjoittaa. Pääasiassa hiljaisuus johtuu/i siitä, että alkoi *tuttamaan oma jatkuva valitus. Niinpä keskitin kirjoitusvimmani toisaalle ja lopputuloksena syntyi arviolta kymmenenminuuttisen lyhytelokuvan käsikirjoitus. Oikeastaan aloitin kirjoittamisen jo viime lokakuussa, mutta vasta nyt kykenin vastaamaan muutamaan esittämääni kysymykseen. Tähän mennessä saatua palautetta:

- Hyvin tomiva kokonaisuus.
- Mistä näin ahdistavia tarinoita kumpuaa?
- Voisko ton tehdä kokonaan englanninkielisenä?

Jos siis kantaaottavan lyhytelokuvan tuottaminen kiinnostaa, ota yhteyttä:D

Posted by OptimusPrime at 10:28 ap. | Permalink | Comments

Sain old skool -postia! Ystäväni Jonna pisti Lontoosta kortin. Hiukan hieno! Näitä saa kuulemma Tate Modernista. Taiteilija on Rachel Ortas, jolla on ollut näyttely Helsingissäkin. Kiitos ja terveisiä!

Posted by Noumann at 3:58 ip. | Permalink | Comments

"Täältähän näkyy Turun linna!" Herra sinisissä haalareissa taitaa rikkoa jotain työturvallisuusmääräyksiä.

Posted by Noumann at 3:51 ip. | Permalink | Comments

Onhan se kiva kun kiinteistövälittäjä sanoo puhelimessa, että "voi olla aika vaikea löytää asuntoa juuri nyt". No milloin sitten? Eikö keväisin pitäisi juuri olla asuntoja tarjolla, kun maalaiset opiskelijat muuttavat kesäksi kotikonnuille. Syksyllä se asunnon etsiminen vasta helvettiä onkin. Toinen vittumainen (anteeksi kielenkäyttöni) seikka on näyttöjen ajat. Kuka toisessa kaupungissa asuva pääsee katsomaan asuntoa kello 15.45? ei kukaan.

Ei mulle asunto kelpaisikaan. Ei. Mielummin asun siellä varastossa, jonne kamani meinaan tunkea. Onneksi sellainen sentään löytyi. Ehkä olen vain nirso. Tai köyhä. Ostaisin mielelläni asunnon, jos jostain keksisin miten maksan 200 000e joskus takaisin. Mutta onhan muillakin asunto? Niin on, mutta niiden ei tarvitse etsiä Turusta käsin niitä. Ehkä muutan keskuspuistoon.

Olisipa tämä elämäni isoin ongelma.

Posted by oopa at 2:00 ip. | Permalink | Comments

Täällä blogissakin on hehkutettu kara biljardia. Pintaliitodesign teki Turun omalle joukkueelle logon. Tässä ensimmäinen versio. Karapöydässä ei ole pusseja ja pelipalloina on valkoinen ja kaksi väripalloa. Itse tyydyin eilen pelailemaan pool-pöydällä.

Posted by oopa at 9:28 ap. | Permalink | Comments

Sen voi huomata seuraavista seikoista:

1. Jokirannassa on sellaisia hulinaveikkoja, joille brenkku maistuu.
2. Tuttavista muodostuu pariskuntia...
3. ...kun taas toisaalla tuttavapariskunnat eroavat.
4. Pyöräilyn jälkeen on hiekkaa suussa ja silmissä.
5. Jokilaivoilla on ihmisiä.
6. Lokit käy röyhkeiksi.
7. Jalkapallojalkojani alkaa kolottaa.
8. Unta tarvitsee vähemmän.
9. Kaupassa myydään serpentiiniä ja ilmapalloja.
10. Minua hymyilyttää.

Posted by puuro at 8:57 ip. | Permalink | Comments

Viikko jäljellä. Viikko. Sitten pakkaan tavarani ja muutan Helsinkiin. Värivalojen loisteeseen. Muuttostressi on taas melkoinen. Varsinkin kun Helsingissä ei ole kotia. Minne muutan? En tiedä. Sen sijaan tiedä haluavani kesämökin. Merenrannalta tietysti. Lauantaina piti käydä katsomassa arkkitehtien omia kesämökkejä Rakennustaiteen museossa. Suosittelen näyttelyä.

Kiva viikonloppu on takana. Kiitos siitä asianosaisille.

Posted by oopa at 9:11 ap. | Permalink | Comments

Haluaisin uuden pyörän. Tuollainen vihreä Jopo olisi mainio kaupunkipyörä, pieni ja ketterä. Hinta vaan on aika kova (299e), varsinkin kun ei ole vaihteita.

Posted by Noumann at 10:22 ip. | Permalink | Comments

Välttelen vastuuta. Ties monettako tuntia. Pitäisi parhaillaan kirjoittaa esseetä, ja olenhan minä kirjoittanutkin, yhden lauseen, noin neljä tuntia sitten. Sittemmin olen syönyt, soittanut sirkustaiteilijalle, nukkunut, havainnut että naapurissa kuunnellaan Raptoria ja kiljutaan, herännyt, syönyt toisen kerran, kirjoittanut tekstiviestejä, käynyt vaa'alla, keittänyt teetä, lukenut runoja, lukenut erinäisiä blogeja, kirjoittanut typerän tarinan, laskenut opintoviikkoja ja toivonut että joku viihdyttäisi minua ettei vastuun välttely olisi näin tylsää.

Pientä viihdykettä sain äsken todetessani, että omistan taikahousut. Housut päällä vaa'an lukema näytti 52,3 ja ilman housuja 55,3. Mystistä. Tosin epäilen, että kyse oli vain näköharhasta. Mutta keventävät taikahousut - siinä vasta mahtava tuotekehittelyidea.

Tylsyyden tylsyys. Kertokaa minulle tyhmiä juttuja, pyydän.

Posted by Anonyymi at 7:25 ip. | Permalink | Comments

Kevät on hieno asia. Tähän aikaan illastakin on vielä valoisaa, voi jo pitää ohutta takkia ja pyörällä pääsee niin paljon nopeammin paikasta toiseen kuin kävellen. Pitäisi tosin ehkä huollattaa sykkelini, jarrut kun eivät tee juuri mitään muuta kuin pahan äänen. Sen havaitsin tänään kantapään - tai oikeammin säären- kautta.

Olin tulossa yliopistolta kotiin vaaleanpunaisen mummopyöräni kyyditsemänä. Käännyin ajotieltä kotitalon pihaan, olin ajatuksissani kuten aina, enkä tietenkään katsonut mihinkään suuntaan ennen kääntymistäni. En siis myöskään huomannut jalkakäytävällä pyöräilevää tenavaa. Tai huomasin, sitten kun olin jo kääntynyt ja törmäys oli väistämätön. Jarrut tekivät tenän, joten yritin pysäyttää hyppäämällä pyörän selästä. Hieman liian myöhään. Kops. Poika törmyytti suoraan jalkaani päin. En tiedä kumpi pelästyi enemmän, minä vai pikkutyyppi. Kumpikin pyyteli paniikinomaisesti anteeksi, minä kyselin huolestuneena tätinä eihän sua sattunut ja poika vain pyyteli anteeksi. Lopulta huomasin sanovani ei se mitään. Melko koomista ottaen huomioon, että koko kolari oli minun vikani.

Ehkä pikkujannun paniikin aiheuttikin uusi rintamerkkini, jossa lukee telaketjufeministi. Vähemmästäkin pienet pojat pelästyvät.

Posted by Anonyymi at 8:35 ip. | Permalink | Comments

HAASTE: Kysy minulta kuusi kysymystä. Ei seitsemän tai viisi, vaan kuusi. Sillä ei ole väliä, kuinka turhia tai omituisia kysymykset ovat - kysy ne joka tapauksessa. Liitä tämä sen jälkeen omaan blogiisi ja katso, mitä sinulta kysytään.

via.

Posted by oopa at 2:51 ip. | Permalink | Comments

Viime aikoina olen ollut aktiivinen kuluttaja. Aktiivinen siinä mielessä, että palautteen antamisen kynnys on laskenut varsin matalaksi. Olen siis valittanut, useimmiten aiheesta. Paras on semmoinen asiallinen "olen niin kovin pettynyt" -tyyli. Tähän mennessä olen saanut hyvitykseksi:
- monta kiloa leipäjuustoa
- 8 euroa huonosta juustopakkauksen teipistä (!)
- lounaslippuja Ikeaan
- tyynyliinan
- ilmaisia aikakauslehtiä.

Posted by Noumann at 12:20 ip. | Permalink | Comments

Rakas bittiavaruuden epäyksityinen päiväkirja,

tänään minulla on vain kaksi kysymystä universumille.

1. Miksi pitää ihmisellä olla aina kiire?
2. Ja miksi pitää olla niin hölmö, että blogaa, vaikka on kiire?

P.s. Rakas universumi, kiitos veronpalautuksista, pian painoon menevistä hengentuotteista ja kirjailijasedästä, joka soitti ja lupasi rahaa. Raha on hyvä. Kiire ei. Stop.

Ja olen taas myöhässääääÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.....

Posted by Anonyymi at 4:36 ip. | Permalink | Comments

Eilen pengoin vanhoja ja harvoja säilyneitä VHS-nauhoja. Löysin mm. lukiollemme tehdyn promovideon. Auts. Video ei ollut huono, vaan erillainen. Kapinahenki oli nähtävissä. Noh, nyt pengoin Youtubesta videoita biiseistä, joita kuuntelin lukioikäisenä. Klassikoita jokainen.

*2PAC: Life Goes On
*Warren G & Nate Dogg: Regulate
*NAS & Lauren Hill: If I Ruled The World
*Ice cube: It Was a Good Day
*Eels: Susan's House

Posted by oopa at 1:16 ip. | Permalink | Comments

Näin aamulla unta, jossa olin lapsuuteni maisemissa. Oi niitä hiekkateitä, punatiilisiä omakotitaloja ja leppoista tunnelmaa. Aluksi olin kesäleirillä. Olin noin 12-vuotias ja minulla oli violetti uimapuku. Kaikki ihmiset leirillä olivat sellaisia, jotka olen joskus tuntenut, tosin vasta myöhemmällä iällä. Jostain kumman syystä nämä muut leiriläiset eivät olleet lapsia vaikka minä olin.

Seuraavaksi kävelin kotiin uimarannalta käsi kädessä kahden pojan kanssa, joista toiselle sanoin etten koskaan voisi olla sen tyttöystävä, vaikka ajattelin päinvastaista. Sitten irrotin käteni kivemman pojan kädestä ja kävelin käsi kädessä sen toisen pojan kanssa, joka oli mielestäni vain ärsyttävä.

Sitten olinkin kotibileissä lapsuudenkodissani. Kaikilla muilla oli kivaa, paitsi minulla. Siispä olin pyjama päällä, menossa nukkumaan. Jossain vaiheessa huomasin, että paikalla oli aika paljon ihmisiä, joita en tuntenut. Mustahiuksinen tyttö piirteli mustalla tussilla pentagrammeja vanhempieni valkoiselle seinälle. Pyysin tyttöä poistumaan. Tämän seurauksena tyttö yritti tökätä minua tussilla silmään. Seuraavaksi kaikki kuokkavieraat paljastuivat saatananpalvojiksi, jotka alkoivat hajottaa taloa ja tappaa muita lapsia. Joku viilteli kasvoni, kummastakin poskesta auki. Olin sängyn alla piilossa ja yritin soittaa poliisille. Puhelimeen vastasi entinen tarhakaverini Annukka, joka oli alkanut huoraamaan. Annukka pyysi minua liittymään bisnekseen. Kieltäydyin kunniasta ja mietittyäni hetken tulin siihen tulokseen ettei Annukkaa kannattanut pyytää soittamaan poliisille. Sitten psykopaattilapset tulivat huoneeseen ja alkoivat kaataa sänkyjä yksitellen (nyt oltiinkin taas kesäleirillä). Litistyin sänkyjen ja seinän väliin.

Yleensä herään ennen kuin minulle tapahtuu mitään pahaa mutta tällä kertaa en. Kun heräsin, minulla oli puhelin kädessä ja posket sattuivat vieläkin. Huomasin, että poskissa oli oikeasti haavat. Sisäpuolella. Olin ilmeisesti purrut poskiini.

No niin. Tämä on todiste kahdesta asiasta:
1) lapset ovat todella pelottavia, minkä todistavat monet kauhuleffatkin.
2) näen aina painajaisia jos nukun liian pitkään. nyt tiedän miksi olen aamuvirkku.

Posted by Anonyymi at 11:01 ap. | Permalink | Comments

Viimeaikoina olen törmännyt jo useampaan otteeseen siihen, että sähköpostit katoavat jonnekin tuonne bittiavaruuteen. Ymmärrän, jos kyseeessä olisi posteljoonipaholainen, mutta kun ei. Lähtevät, mutta eivät saavu. Kuinkakohan moni oikeasti tärkeä posti on jäänyt sapumatta perille, entä pitäisikö siten kaikkien meilien perään soittaa? Sitä sietää pohtia. Näin aamukahvin ääressä.

ps. otsikko on mesekieltä.

Posted by OptimusPrime at 8:55 ap. | Permalink | Comments

1. Nappaa sinua lähimpänä oleva kirja, oli se sitten mikä hyvänsä.
2. Avaa kirja sivulta 123.
3. Lue kuudes lause.
4. Kirjoita se blogiisi.

Sivulla 123 ei ole kuutta lausetta, eikä sivulla 124. Valitsen sivun 125:

"Menestymismahdollisuuksien viekottelema ihmiskunta rakastui rahaan päätä pahkaan."

-Ridderstråle&Nordström: Karaokekapitalismi - Älä hyväksy jäljitelmiä

Tän vika.

Posted by oopa at 8:23 ap. | Permalink | Comments

...mutta selkeää ikääntymistä olen itsessäni huomannut. Ennen en ärsyyntynyt seuraavista asioista:

1. Jalkakäytävällä pyöräilijät.
2. Nuoret, jotka eivät avaa ovea itseään vanhemmille.
3. Kovaääniset lapsilaumat.
4. Liian nopeasti etenevät tv-ohjelmat.
5. Liian hiljainen puhe.

Oopa, pappaseuran perustamiskokous lähenee.

Posted by puuro at 11:53 ip. | Permalink | Comments

Olen ilmeisesti katsonut liikaa Myytinmurtajia. Koko ajan on sellainen tunne, että pitää päästä rakentamaan. Vai tuoko keski-ikä eteen omakotitalon rakennushimon? Tiedä sitten. Pari viikkoa sitten rakensin leikkikellosta toimivan version. Toimiiko se Metsis vielä? Ja eilen maalasin kaverin asunnolla ovia kuin viimeistä päivää. Eilen tein myös erään kaverin esseen.

Nyt pitää rauhoittua, että flunssa menisi pois. Jos pääsiäinen oli tällainen, niin millainen on vappu saati juhannus?

Posted by oopa at 8:49 ap. | Permalink | Comments

Tepsii ja vie vitutuksen mennessään, auttaa ehkä jopa krapulaan.

Posted by OptimusPrime at 7:09 ip. | Permalink | Comments

Olin lauantaina sangen eriskummallisessa peli-illassa. Siellä ei pelattu mitään, mutta juotiin sitäkin enemmän vodkaa. Loppuillasta joku sai idean lähettää viestin telkkarissa pyörineeseen deittichattiin. Ja mitä yksi humalainen edellä, sitä toiset perässä. Kirjoitin siis mahdollisimman kliseisen ja eettisesti epäilyttävän viestin, jossa nuori polvisukkatyttö etsi vanhempaa miestä opettajaksi rakkauden leikkeihin. Ilmeisesti viestini vetosi ainakin johonkin ihmisryhmään. Nelikymppiset Jukat, Juhat ja Ollit vastailivat sankoin joukoin. Kuten myös yksi sex-kauppiaaksi itseään tituleerannut henkilö. Sekä tyyppi, joka halusi pukea teinitytön läpinäkyviin trikoisiin. Justiinsa juu.

Hassu juttu ei ollutkaan enää niin hassu kun luki irstaiden setien vastauksia. Laitan pari päivää jatkuneen huonovointisuuteni traumojen piikkiin. (Vodkallahan ei ole asian kanssa mitään tekemistä).

Toisaalta, tiedänpä nyt mitä teen sinä päivänä kun olen todella itsetuhoisella tuulella ja kaipaan syytä hypätä junan alle. Oi trikoomies, olen tulossa.

Posted by Anonyymi at 6:23 ip. | Permalink | Comments

Monissa sanomalehdissä on palsta, jossa ihmiset saavat julkaista onnitteluja. Tiedättehän, sellaisia hassunhauskoja mustavalkoisia kuvia saparopäisistä tytöistä, jotka ovat oikeasti Sirpa 50 v. Sitten on näitä: onnea Nuppu t. isi, äiskä ja isosisko Nelli. Tänään eräässäkin lehdessä onniteltiin yksivuotiasta. Miksi? Osaako tämä huippuälykäs vaippaikäinen kenties lukea sanomalehtiä?

Eikä tässäkään mitään. Saavathan ihmiset toki onnitella vauvoja, jos haluavat. Voihan ilmoituksen liimata talteen leikekirjaan todisteeksi hyvästä vanhemmuudesta. Sitä voi sitten käyttää puolustuksena 13 vuotta myöhemmin, kun kersan mielestä vanhemmat ovat paskoja eikä kellään muulla ole vittu mitään kotiintuloaikaa.

Mutta yhtä asiaa en tajua. Ihmiset onnittelevat onnittelupalstalla KOIRIAAN. Jep, koira on suhteellisen älykäs ja oppivainen eläin. En kuitenkaan toistaiseksi ole tavannut lukutaitoista yksilöä. Tuskinpa koiralla on myöskään tietoa siitä, koska sen syntymäpäivä on. Jotenkin luulisi karvaturrin ilahtuvan enemmän vaikkapa luusta kuin lehti-ilmoituksesta.

Taas yksi todiste koiraihmisten sekopäisyydestä.

Posted by Anonyymi at 9:50 ap. | Permalink | Comments

Tähän mennessä tapahtunutta:

*Lounaita, dinnereitä, ruokaa omista perunoista
*Uusia ihmisiä... paljon
*Uusia paikkoja, uusia lehtiä
*Mökkeilyä, uusia tanssiliikkeitä pirttipöydällä (ei allekirjoittaneen toimesta)
*Muutaman olut tän ja tän kanssa
*Flunssa kylmästä
*Olut kylmästä
*Leike huoltoasemalla
*ABC-huoltamo helvetti
*Tenttausta tekemisistäni elämässä
*Vanhaan tarhakaveriin törmääminen baarissa
*Vieressä istunut tuntematon tuttu
*5-8 käyntikortin vaihtoa
*Hämmentyneisyyttä
*Hyväksyntä

Ja kaikkea näiden väliltä. Elämä on ihmeellistä.

Posted by oopa at 10:49 ap. | Permalink | Comments

"An infinite number of monkeys using an infinite number of typewriters for an infinite amount of time, could not produce the complete works of Shakespeare, unless they have read it."

Karl Pilkington on Kuningas.

Posted by puuro at 10:48 ap. | Permalink | Comments

Ah, pääsiäisloma. Monta päivää aikaa olla, loikoilla, katsoa elokuvia, syödä liikaa, lukea ja nukkua. Niinhän sitä luulisi. Loma alkoi eilen. Puolet päivästä tein töitä, puolet istuin koneella surffailemassa ja kuuntelemassa musiikkia. Sama meininki tänään: heräsin puoli seitsemältä (ilman herätyskelloa) ja aloin tehdä töitä. Tänään luvassa pääsiäislounas Setan Turun osaston johtajan luona (miten minä aina päädyn niin kummiin tilanteisiin) ja lisää töitä.

Lomailu ja lepääminen taitavat olla taitoja, joita en osaa. Silloinkin, kun en tee mitään, teen kuitenkin jotain. Ja mikä ihmeen pakko on avata kone, vaikka ei ole mitään syytä. Sähköpostikin on pakko tarkistaa monta kertaa päivässä, vaikka kuka nyt lomalla postia lähettelisi. Olen riippuvainen.

Posted by Anonyymi at 11:51 ap. | Permalink | Comments

Täällä Suomessa pääsiäinen tuntuu lähinnä pidennetyltä viikonlopulta, kun taas muualla maailmassa se näyttää edelleen olevan kovin mielenkiintoinen ja erikoinen juhla. Kuvassa espanjalainen tapa viettää pääsiäistä, kyseessä ei siis ole Ku Klux -klaanin uusi johtaja, vaan tavallinen espanjalainen osallistumassa katolisen veljeskunnan kulkueeseen. Löytyi Hesarin mainiosta maailman kuvia -koosteesta.

Posted by puuro at 11:09 ap. | Permalink | Comments

Posted by oopa at 11:44 ap. | Permalink | Comments

Miten jänikset liittyy pääsiäiseen? Joka paikassa on pääsiäisjäniksiä (kts. päivän Ilta-Sanomat; joku missi isojen korvien kanssa). Ymmärrän kananpojat, mutta jäniksiä en. Onko tämä nyt taas alun alkaen jotain jenkkihapatusta? Jäniksistä tulee mieleen vain edesmenneet punasilmät Oskari, Pökö-Iivari ja Hermanni, lapsuuden lemmikkini.

No kuitenkin, jätän lopputyön hautumaan pyhien ajaksi ja suuntaan maaseudulle. Rauhallista pääsiäistä.

Posted by Noumann at 10:45 ap. | Permalink | Comments

Ameeban vuodatuksesta innostuneena hän kirjoitti seuraavaa..

Aikoinaan leikittelin idealla mikrovaltiosta. Se olisi ollut utopia, siellä ei olisi ollut rikkaita tai köyhiä, kaikille tarpeen mukaan. Jokaisella asukkaalla olisi ollut oma paikkansa ja roolinsa saarella. Kalastamalla ja viljelemällä olisi pyritty mahdollisimman pitkällevietyyn omavaraisuuteen, mutta koska osa hyödykkeistä olisi pakko tuotattaa mantereelta, olisi saarella tuotettu jotakin josta saadut rahat olisi käytetty kustannuksien kattamiseen. Mitä tuo jotakin olisi ollut; verovapaita casinoja, tv -viihdettä, pornoa, aseita, lääkkeitä, huumeita tai vaikka aina yhtä seksikästä uusmediaa, ehkä jopa dynaamisia flush™-sivustoja*reps*.

Sen enempää en viitsi tuputtaa omia ajatuksiani, vaan kysynkin, millainen olisi sinun utopiasi.

Posted by OptimusPrime at 10:07 ap. | Permalink | Comments

Tänään tuli oikea kevät. Maa tuoksui ja linnut lauloi ja pukeuduin ohuempaan takkiin, eikä edes katupölyn meneminen silmiin haitannut, kun pyöräilin halki kaupungin. Ohjelmassa vielä tällä viikolla: pääsiäismunien maalaamista, lautapelejä, pyöräretkiä ja ennen kaikkea: istuskelua jokirannassa, sillä nyt jos koskaan kevät tuntuu keväältä. Jos on Oopalla ollut tapana kertoa onnellisuudestaan, niin minä jatkan nyt samalla teemalla, sillä rakkaat kanssablogaajat, minulla on kaikki hyvin. Suorastaan eri kliffasti.

Loppuun vielä kaunis runo eräästä elokuvasta, jossa ratkotaan kaikki eksistentialistiset ongelmat: "Nobody sits like this rock sits. You rock, rock. The rock just sits and is. You show us how to just sit here and that's what we need." - Albert Markovski.

Posted by puuro at 7:16 ip. | Permalink | Comments

Eräskin mainosmies on kirjoittanut, että Amerikan kasvu suureksi perustuu systemaattiselle tyytymättömyyden luomiselle. Esimerkiksi kosmetiikkateollisuuden voittokulku miljardiluokan liikevaihtoon tapahtui tekemällä naiset tyytymättömiksi ja sitten myymälle heille "toivoa". Ja jokainen on onnellinen. Hip hei.

Ja näinhän se homma menee: ostetaan ja myydään mielikuvia. Täti ei osta ryppyvoidetta vaan nuoruutta, setä ei osta uusia laseja vaan uskottavuutta, tytsy ei osta farkkuja vaan statusta. Ja eräskin kenkämies jaksaa esitellä blogissaan tulevia kenkiään ja uusia lasejaan. Oi tätä tavaraistumisen ihanuutta. Hip hei potenssiin kaksi.

Koska viimeksi olisin ostanut vaatteen siksi, että ihan oikeasti tarvitsen sen (koska minulla on kylmä)? Eikä ruokaakaan osteta vain siksi että olisi nälkä. Miksi ostan luomumaitoa tai vapaan kanan munia? En ostakaan: ostan hyvää omatuntoa siitä etten syyllisty tehomaatalouden riistomeininkiin. Voin taas hetken kuvitella olevani muka hyvä ja eettinen ihminen. Kunnes menen riistofirman rättikauppaan ostamaan jossakin Intian perukoilla pienin sormin kudottuja riepuja, joita en edes tarvitse.

V*ttu mitä paskaa. Muutan Afrikkaan, rakennan savimajan ja syön toukkia. Prkl.

(Olen taas lukenut liikaa kirjoja ja tullut kiukkuiseksi. Ajatteleminen lisää angstia. En suosittele.)

Posted by Anonyymi at 5:05 ip. | Permalink | Comments

Viime aikoina olen saanut erityisen paljon sapiskaa itseni vähättelyn takia. "En mä mitään osaa" ja "mä nyt olen vaan tällainen"-asenne on juurtunut niin syvään ettei sitä hevillä kitketä. (Sitäpaitsi en kuuntele heviä. Eh. Päivän huono puujalka.) Toisaalta olen myös saanut työjutuista niin hyvää palautetta, että on ehkä alettava uskoa osaavani jotain. Olenkin tehnyt pyhiä päätöksiä asennemuutoksesta. Myydään hämäläinen vaatimattomuus.

Laihisprojekti on aivan jäissä, mutta olen tajunnut ongelman olevan kenties enemmän korvien välissä kuin muualla. Ehkä lakkaan itseni piiskaamisen ja omaksun lapsuudenidolini Katto Kassisen asenteen. Totean siis olevani ihmeellisen viisas ja kaunis, parahultaisen paksu nainen parhaassa iässään.

Posted by Anonyymi at 7:40 ip. | Permalink | Comments

Posted by oopa at 5:47 ip. | Permalink | Comments

Minulla on monenlaisia kammoja, mutta hammaslääkäripelko ei liene yksi niistä. Tänään otin hammaslääkärissä hieman liiankin rennosti: olin aivan puoliunessa, tai oikeastaan taisin torkahtaakin pari kertaa. Hammaslääkäri joutui useaan otteeseen huomauttamaan tokkuraiselle potilaalleen "voisitko avata suuta vähän enemmän". Kun lääkäri pyysi kääntämään päätä oikealle, käänsin tietysti vasempaan. Uneliaisuuden takia en myöskään kauheasti kiinnittänyt huomiota siihen, mitä hampulääkäri legojeni parissa touhusi. Neljänkymmenen minuutin kuluttua sain käteeni peilin, avasin suuni ja tyrmistyin. Tässä vaiheessa kerrottakoon asiasta tietämättömille, että minulla on raudat. No, nyt suussa oli vähän enemmänkin tavaraa. Rautoihin on viritetty kummallinen kumilankaviritelmä. Sen funktio on kuulemma hampaiden välisten rakojen pienentäminen. Arvattavissa on kuinka supernörtiltä nyt näytän. Kotiin tultuani havaitsin tuskallisesti myös sen, että minkään pureskelua vaativan syöminen ei tule kysymykseen. Soppadieetti kutsuu.

Onnittelut kaikille, jotka ovat tajunneet hoidattaa hampaansa kuntoon lapsena. Ei tarvinne mainita, millaisella kaiholla odotan sitä päivää, kun nämä keskiaikaiset kidutusvälineet poistuvat suustani. Kumilankojen kiristäessä hammaskalustoa kiristyy kummasti hermokin. Nyt ei lohduta edes se, että jotkut pojat pitävät rautoja söpöinä.

Posted by Anonyymi at 4:38 ip. | Permalink | Comments

Turussa rakennetaan kai tällä hetkellä jotain vähän suurempaa laivaa. Noh, täällä sitten pyörii aika reilusti ulkomaalaista työvoimaa. Kaikilla on samanlaiset talvitakit, josta heidät tunnistaa. Pari tällaista tummaa kaveria oli sitten eilen seissyt keskellä Turun toria ja katsellut ympärilleen, kunnes toinen tokaisi: "Maaaan, look at this shit".

Jotenkin sen vaan aistii.

Posted by oopa at 8:25 ap. | Permalink | Comments

Näistä voi vapaasti valita hyvän sunnuntain ainekset, itse otan reilusti tänään kaikkia:

1. Sopiva pöhnä, ei krapulaa, mutta sellainen hyvä väsymys.
2. Ei kiirettä mihinkään, Hesarin sunnuntainumeron lukemiseen pari tuntia aikaa.
3. Hyvä seura.
4. Jokin hyvä elokuva, esimerkiksi Pojat.
5. Oikeaa ja tuoretta ruisleipää, porkkanasalaattia ja kylmää limua.
6. Pitkä suihku.
7. Totaalinen piittaamattomuus huonosta säästä.
8. Kävely sateisella kaupungilla.
9. Hyvää musiikkia, esim. PJ Harveya tai Serge Gainsbourgia.
10. Nukkumaan ajoissa.

Posted by puuro at 4:17 ip. | Permalink | Comments

Sunnuntaille hieman ajateltavaa. Moby.

Posted by oopa at 1:27 ip. | Permalink | Comments

pni tuolla omassa blogissaan huuteli top5 keikkojen perään... omat suosikit:

1. Sugarhill Gand & Melle Mel (Wanhalla 1999)
I said Hip Hop to hipiti... Katso täältä enemmän.

2. Eels (makasiinit 2001?)
Parasta mitä voi olla.

3. James Talylor Quartet (aikoinnan Senaatin tori ja Porin Jatsit 2005)
Rentoa meininkiä Hammoindeilla.

4. Opel Bastardin jäähyväiskeikka (Koneisto 2002)
Aivan järjetön fiilis.

5. Beatie boys (Ruisrock 1998)
Varmasti unohdan jonkun hyvän keikan, mutta BB veti hyvän keikan Turussa. Sama vuonna lavalla oli mm. Björk.

Posted by oopa at 4:12 ip. | Permalink | Comments

Pienistä asioista huomaa, miten pojasta alkaa tulla mies. Toisaalta minusta ei taida miestä saada koskaan. Mitä tapahtuu kun dokailu vaihtuu lasilliseen, kyltymätön into kyynisyyteen, skeittaus sauvakävelyyn, vastuuttomuus vastuuseen, runkkailu masturbointiin maanantaisin, väsymättömyys väsyneisyyteen, kaksi päivää kahteen, tytöt naisiin, maanantaikänni masennukseen, turvallisuuden tunne turvottamiseen?

Pienistä asioista sitä tajuaa paljon.

Ehkä hieman samaa pohti Timo. Tervetuloa mukaan. Minulla graffitit vaihtuivat kaljamahaan.

Posted by oopa at 11:44 ap. | Permalink | Comments

Voihan perse. Puman mallistosta löytyy taas 2006 Philippe Starckin suunnittelemat kengät. AAh. Ja silmälaseiksi tilasin Benettonin pokat, en Miklin.

Posted by oopa at 3:46 ip. | Permalink | Comments

Voi niitä asioita, joita ihmiset sanovat toisilleen humalassa. Olin eilisten opiskelijabileiden selväpäisimpiä henkilöitä, joten jopa muistan näitä eriskummallisia asioita.

Nainen miehelle eteisessä: Vittu ei tarvi esittäytyä jos ne popcornit on seksikkäämpiä ku mä.

Itkuinen nainen loppuillasta: Mä oon niin yksin täällä.

Hilpeä mies tanssikumppanilleen: Ootko sä noin etäinen mua kohtaan vain siksi, että mä seurustelen Kaisan kanssa?

Hilpeä mies tanssilattialla: Nyt pidetään hauskaa!!! Ei kyllä yhtään haittaisi, vaikka kuolisin tän jälkeen!

Nainen: Sä olet kyllä aika urpo.
Mies: Miten niin?
Nainen: Sulla on äijämielipiteitä.
Mies: Ai ootko sä pettynyt kun mä en olekaan mikään feministi.
Nainen: Noilla kiharoilla sun kannattaisi olla.
Mies: Voi vittu.
Nainen: Pakko koittaa vielä vähän. Onpa ne pehmeät.

Varainhoitaja, loppuillasta: Ei tarvitshe maksaa viinoishta. Meillä on varaa jäädä 300 euroa tappiolle. Misshä kashan avain on?

Homman nimeen kuului myös se, että joku oksensi ja sammui keittiöön, joku aiheutti vedenpaisumuksen hajottamalla vessanpöntön, kaikki alkoivat kaulailla ja istua toistensa sylissä ja juomalauluja laulettiin sitä kovempaa (ja sävelestä välittämättä) mitä pidemmälle ilta kului. Allekirjoittaneelle tuli pipi kyynärpäähän kun eräs railakkaissa tunnelmissa ollut tyyppi sai päähänsä alkaa nostelemaan minua ilmaan. Lisäksi joku -85 syntynyt nuorukainen sanoi minua vanhaksi. Tästäkin huolimatta, on se opiskelijaelämä välillä hauskaakin. En taida täteytyä, ihan vielä.

Posted by Anonyymi at 12:24 ip. | Permalink | Comments

Voin vain sanoa ja todeta, että kun näin tämän videon ensimmäistä kertaa tuossa toissapäivänä, nousivat Dannyn pisteet noin 3000%. HUGE RESPECT! Antti Jokinen ei ole MITÄÄN verrattuna Mervi Vasallaan!

Posted by OptimusPrime at 9:36 ip. | Permalink | Comments

Kivaa. Tulin äsken salilta ja nyt olen onnellinen, vaikka periaatteessa ei ole mitään erityistä syytä. Muutakuin kehon omat doupit. Kiitos niistä, alkoikin olla jo pahat "niksat".

Jännää. Juurikun olin lähdössä salilta, pärähtivät Simonkadun palohälyttimet huutamaan. Oli jännää huomata, kuinka ihmiset eivät reagoi mitenkään mahdolliseen tulipaloon. Kuntosalin respassa oleva tyttö vain huusi "kuinka tän saa pois PÄÄLTÄ!"... Palokunta oli pihassa alta viiden minuutin, oli tikasautoa, savusukeltajaa ja ruiskuautoa. Kyseessä oli onneksi väärä hälytys, mutta ajatuksia välikohtaus herätti:

• On hienoa, että joku tekee työtä jolla on tarkoitus. Hävettää, että niille maksetaan surkeasti.
• Suomalaiset ei turhia hötky. Kuinkakohan vastaavaan suhtaudutaan esim. jenkeissä?
• Miksi ihmiset eivät välitä "pelastustie" merkeistä, vaan parkkeeraavat mihin sattuu.

Outoa. Ostin kaupasta naposteluporkkanoita, 1.1€ 250grammaa. Vieressä oli normaaleja, kuorellisia ja kokonaisia jöötejä 0.9€ kilo. Miksi? Sitä sietää miettiä.

Posted by OptimusPrime at 9:15 ip. | Permalink | Comments

Posted by oopa at 8:05 ip. | Permalink | Comments

Järkytyin eilen, kun tajusin, etteivät turkulaistuttavani tiedä lainkaan, missä kotikaupunkini Savonlinna sijaitsee. Korjaan nyt asian tällä ei niin kovin kauniilla, mutta sitäkin informoivammalla karttakuvalla. Joten Ameeba, Noumann ja Metsis, behold, suomalaisen oopperakulttuurin ja lörtsyperinteen kehto on tuossa Mikkelin itäpuolella.

Posted by puuro at 5:11 ip. | Permalink | Comments

Jos vastaani tulisi tyttö tällaisissa laseissa, niin rakastuisin. Kuva: Glasögöndirect
Olen tilannut kahdet edelliset silmälasini (eli siis kaikki) netistä. Ensimmäiset maksoivat 39e ja toiset 42e. Niinpä. Alunperin olisin jo halunnut Miklin mallistosta Starckin suunnittelemat pokat. Niiden hinta oli 700e!

Nyt haluan silmälaseihini väriä tai sitten edelleen ne läpinäkyvästä muovista tehdyt kehykset. Pääasia on, että lasit ovat suuuuret. Sellaisista minä tykkään. Ja silmälasipäisistä tytöistä myös.

Posted by oopa at 4:09 ip. | Permalink | Comments

Hondan spotit ovat maistuneet hyviltä pari viime vuotta. Viime keväänä tuli Cannesissa päävoitto ja nytkin näytää hyvältä. Se Acapella-mainoskin oli hyvä.

Kukas muukaan kuin: W+K

Posted by oopa at 1:25 ip. | Permalink | Comments

Mira ja Paula olivat ihkuja. Ja etkoilla katsottu kauhuelokuva oli...hmm... kauhuelokuva. En tiedä oliko The Descent varsinaisesti pelottava, mutta ällöttävä ainakin. Ellei sitten satu olemaan verikylpyjen, outojen olmi-klonkku-örkkien ja ruumiinosien silpoutumisen ystävä. Melko kökkö ja ennalta-arvattava tekele se kuitenkin oli. Luultavasti pilasin muiden elokuvankatselun jatkuvalla höpöttämisellä: "toi meikattu hutsu ainakin kuolee", "ahaa, tolla on varmaan ollut suhde ton toisen miehen kanssa, koska se sanoi noin" etc. Arvauksista suurin osa osui valitettavasti oikeaan. Mutta taisin sentään pari kertaa oikeasti säikähtääkin. Noumann sen sijaan ei tällä kertaa rikkonut lasejaan "urheillessa".

Eilisillan havainto:
Kauhuelokuvan katselu ja pannukakun syöminen eivät onnistu samanaikaisesti. Kössi Kenguru ja pannukakku sen sijaan sopivat yhteen mainiosti.
Havainto nro 2:
Punaviini ei ole paras seuralainen veripalttuelokuvalle.

Posted by Anonyymi at 10:33 ap. | Permalink | Comments

Eilen heräsin unesta siihen, että minulla oli aivan hirmuinen suklaan himo. Ei minkä tahansa karkin, vain juuri ja nimenomaan suklaan. Kärvistelin läpi yön, mutta kun aamu koitti ja kahviinkin oli kipaistava maitoa, tarttui levy "yllättäen" mukaan. Alta 10 minuutin olin tuhonnut 100grammaa Fazerinaa ja mieleni kehräsi tyytyväisyydestä.

Suklaa maistuu edelleen suussa, mutta onni on kaikonnut. Nyt hieman kuristaa, syyllisyys kummittelee nurkissa. Miksi teit sen, miksi.. Tältäkö Oopasta ja naisista tuntuu, kun he ovat ikuisella laihiksella?

Posted by OptimusPrime at 9:48 ap. | Permalink | Comments

Turussa on nähty aurinko. Apua. Viikon harmauden jälkeen en uskonut sen palaavan. Ehkä saamme vihdoin kevään. Ehkä saamme vihdoin valon, aurinkolasit ja lopulta pussioluen. Ja miten käykään yöttömän yön?

Posted by oopa at 8:59 ap. | Permalink | Comments

On se kumma, että keltaiseksi maalattu Stockmann on tupaten täynnä jo puoli kymmeneltä. Eikö ihmisillä ole töitä? Minäkin hairahduin ja ostin Leen farkut, jotka onkin ihan pirun tylsät, eli vien ne takaisin. Myös uusi Image tarttui mukaan, siinä esitellään Turun skene ja monta kaveria.

Posted by Noumann at 11:25 ap. | Permalink | Comments

Ollaan me jossain hyviä, piristykää!!

Posted by puuro at 11:07 ap. | Permalink | Comments

Olen nyt harrastanut kuntosalia keskimäärin 3-4 kertaa viikossa joulukuun lopusta asti. Aina todellakaan ei ole huvittanut salille mennä, mutta kun sinne ja sieltä on päässyt, on olo ollut about taivaallinen.

Tälläviikolla en ole päässyt kuntoilemaan, eikä olo ole siten ollut hyvä. Maanantaina harmittelin mielessäni koko illan kun täytyi mennä kyläilemään eikä saanut rankaista rautaa. Eilen meni töissä pitkään ja tänään lupasin mennä rakkaani kanssa katsomaan Broken Flowerssin. Sinäänsä ihan mukavaa, mutta kun huomenna töissä menee taas pitkään ja perjantaina pitää siirtyä maalle, seilaan jossain epätoivon ja fyysisen raivon välillä kun ohjelmani ei toteudu.

Eikä paljon lohduta, että kaiken tämän päälle avokki on siis viettämänsä ehkä elämänsä paskinta talvilomaa kanssani täällä Helsingissä. Kun aamulla töihin lähtiessäni sanoin että olen pahoillani paskimmasta lomastasi ikinä, oli vastaus epäuskottavan lakoninen "ei se ole sun vika". . . Kyllähän mä haluaisin tehdä jotain kivaa, mutta kun ei vaan ehdi, edes käydä yhdessä salilla.

Posted by OptimusPrime at 9:11 ap. | Permalink | Comments

Korkeapaineen jälkeen tulee matalapaine, nousun jälkeen laskuhumala. Olen ollut muutaman päivän suorastaan huolestuttavan hyvällä tuulella, mutta saatiinpa sillekin loppu. Heräsin tänään klo 04.30, en tiedä miksi, ehkä olin nähnyt painajaista. Joka tapauksessa päivä alkoi väärällä jalalla ja suupielet ovat maan vetovoiman uhreina. No, ei sellainen yletön iloisuus sovikaan meikäläiselle. Alan taas mököttämään.

Tänään on muutenkin angstinen päivä: Kurt Cobain tappoi itsensä samaisena päivänä vuonna 1994, Oscar Wilde vangittiin homostelun takia 1895 ja erakoitunut Howard Hughes kuoli hotellihuoneessaan vuonna 1976.

Päivän suunnitelmat:
Lounastaa erään ystävän kanssa, jota en ole nähnyt pitkään aikaan. Lainata luentomuistiinpanoja eräälle toiselle ystävälle, jonka olen tuntenut 4-vuotiaasta. Tulla sivistetyksi Kauppamatkustajan kuolemalla. Katsoa kauhuelokuva. Nähdä PMMP. Näiden osatapahtumien välissä aioin murjottaa, nyrpistellä ja kiukutella. Teitä on varoitettu, ystävät.

Posted by Anonyymi at 7:15 ap. | Permalink | Comments

Jarkon innoittamana julkaisen 160 merkin runoni myös täällä. Kuolkaa, hävetkää tai itkekää. Aiheena siis "Tiivistä rakkautesi 160 merkkiin".

Sulkeutumalla syliini tiesin mitä tahdoin
kerroin kosketuksista kirjassani öisin
ja kun pimeässä tunsin huulesi, katosit
kuin ajokoirat olisivat pois minut vieneet

Julkaistu Visukintun kommenttilaatikossa.

Posted by oopa at 2:43 ip. | Permalink | Comments

Eilen sain monta puhelua salaperäisestä lankapuhelinnumerosta. Koska olin koulussa ja puhelin äänettömällä, huomasin puhelut vasta kotiin tultuani ja unohdin koko jutun. Tänään sama numero tavoitteli minua taas, joten oli soitettava takaisin.

Minä: A.A. täällä hei. Sieltä oli soitettu?

Täti: Rehtori on koittanut tavoitella sinua.

Rehtori? Apua. Joudunko puhutteluun, saanko jälki-istuntoa? Viivottimesta sormille? Kymmenen raipaniskua? Mitä pahaa mä olen muka tehnyt?

No niin, rauhallisesti nyt. Paniikki lienee aiheeton. Mutta miksi yliopiston rehtori haluaa palaveerata minun, laitoksen johtajan ja oppiaineen johtavan opettajan kanssa, se on mysteeri.

Epäilen edelleen joutuvani puhutteluun.

Puhutteluun olen joutunut vain kerran yläasteella biologian opettajan toimesta. Olin hermostunut bilsantunnilla erääseen poikaan ja heittänyt viattoman uhrini silmälasit roskikseen. Julmaa, kyllä. Aina niin leppoisa opettajasetä huusi minulle pää punaisena käytävässä.

Toivon, että luvassa ei ole mitään vastaavaa. Olen ehkä saattanut olla turhan kärkevä puuhissani ja sörkkiä muurahaispesää, arvaamattomin seurauksin. Byrokratia ja pahat sedät syövät punahilkan. Ei saa lyödä rehtori, ei saa!

Posted by Anonyymi at 2:06 ip. | Permalink | Comments

Tämäkin jutun voi käsittää monella tavalla. Yleensä ne kaksi vartijaa tarkoittaa äFPeeäSsän savitakkiässiä retuuttamassa ihmisiä. Lakia ei noudateta, riveleistä kiinni ja ihmiset ulos.

Posted by oopa at 9:24 ap. | Permalink | Comments

Eilen televisiosta tuli mainio One Hour Photo. Muistan katsoneeni elokuvan ensimmäistä kertaa eräänä sunnuntaina - heti pitkästä parisuhteesta erottuani. Ei hyvä idea. Ensinnäkin olin aivan varma, että minulle tapahtuu samalla tavalla. Minusta tulee yksinäinen ja surullinen. Toiseksi olin ihan varma, että minäkin alan tykkäämään liikaa jonkun tuntemattoman perheestä.

Kumpakaan ei ole vielä tapahtunut, mutta elokuva oli silti tälläkin kertaa erittäin ahdistava.

One Hour Photo ansaitsee erikoismaininnan erityisen hyvästä kuvauksesta - ehkäpä yksi parhaista jopa. Eri filmilaatuja (värilämpötila) on käytetty nerokkaasti hyväksi - välillä ilmeisen tahallisesti väärin tai jotain. Niinpä värimaailma on joka kohtaukseen täydellisesti istuva. Siis jopa värisokean silmin. Kiliinit lavastukset ja pitkät kamera-ajot tekevät päähenkilön maailmasta erittäin ahdistavan, kun taas elokuvassa esiintyvän "unelmaperheen" maailmasta on tehty överi-värikylläs.

Vielä kun päälle istutetaan Robin Williamsin unohtumaton roolisuoritus, niin homma on kasassa. On uskomatonta miten lahjakas tyyppi onkaan kyseessä. Suosittelen herran stand up -pätkiä perjantai-iltaan... siis jos One Hour Photo masensi.

Posted by oopa at 8:50 ap. | Permalink | Comments

Kirjoitan työkseni. Niinpä kuvittelin, että kielioppisäännöt ovat meikäläisellä suhteellisen hyvin hanskassa. Tässä harhaluulossa elelin onnellisena - kunnes menin yliopiston pakolliselle kirjallisen viestinnän kurssille. Ensimmäisellä tunnilla käytiin läpi lauseenvastikkeita.

Opettaja: Tyttö siellä keskirivissä. Niin, sinä. Onko seuraava lause oikein vai väärin?

Minä: No... se kyllä kuulostaa vähän oudolta, mutta en tiedä mitä sääntöä se rikkoo.

Opettaja: Oikein vai väärin?

Minä: Väärin? Tai. En minä tiedä. Oikein?

Opettaja: Kyllä se on väärin. Tiedätkö miksi?

Minä: ?

Opettaja: %#"()=??/&%#"""/%¤.

opettaja viskeli sellaista kielioppilatinaa, että allekirjoittanut hukkasi itsensä rivien väliin. Havaitsin, etten edes muista mitä genetiivi ja nominatiivi tarkoittavat. Hyvä kun muistan mitä adjektiivit ja substantiivit ovat. Pyydän kunnioittavammin: älkää kiertäkö puukkoa haavassa huomauttamalla pilkkuvirheistäni. En minä onneton niitäkään sääntöjä muista.

Nyt luen huomiseen suomen kielen tenttiin. Geminaatat, diftongit, akkusatiivit, essiivit, adessiivit, appellatiivit, proprit ja muut oudonnimiset pirulaiset käyvät kimppuuni sivu sivun jälkeen. Pronominin korrelaatti puree nilkkaan. Itkua vääntäen käännän sivulle 81, ja kuristun substantiivinjohtimiin.

Posted by Anonyymi at 9:02 ip. | Permalink | Comments

Porttikongista kusen tuoksu, yöhön leijailee
Sekarotuinen vanha piski, kadunkulmassa ulisee
Ja rappukäytävän lasiovi, jälleen rikki lyöty on
Tällä puolella kaupungin, yö usein on niin uneton

Sir Elwoodin Hiljaiset Värit - Kaduilla Kallion

Mistä löydän mä asunnon, onko oikea mulle hän. Hakusessa on siis asunto Helsingistä. Sopivat postinumerot ovat 50 ja 53. Jos tiedät tai kuulet, niin kerro toki. 25m^2 riittää oikeastaan ihan mainiosti, mutta suuremmastakaan en pahakseni pane. Niin, ja jos muut asukkaat ovat mukavia, niin kimppakämppääkin harkitsen.

Posted by oopa at 2:03 ip. | Permalink | Comments

Joskus maanantaitkin on kivoja. Murot maistuu aamulla poikkeuksellisen hyvältä, K. West soi stereoissa ja mikä parasta, mun ihan omin ikkipikkiriikkisin käsin kasvattama chili kukkii!

Posted by puuro at 12:19 ip. | Permalink | Comments

Piti vaan sanoa, että Justin on selkeästi blogimaailman Ronaldinho (se futaaja).

Justinilla on tekniikka kunnossa, tekee hyviä ja odottamattomia postauksia ja hymyilee aina kauniisti. Mahtavaa.

Posted by oopa at 6:44 ip. | Permalink | Comments

Viikoloppu takana, tukka edessä, naama kuralla, "porttilat" silmien alla ja kaikkea siltä väliltä.

I <3 kaikkea kivaa.

Posted by oopa at 6:00 ip. | Permalink | Comments

Tänä sunnuntaina en ajatellut tilittää morkkistani. Virkistävää, eikö?

Matka vei eilen kaksien bileiden kautta Dynamoon ja lehmäbaariin. Viimeisellä rastilla alkoivat silmät painaa, ja kotimatka oli ras-kas. Turussa on liikaa ylämäkiä.

Tänään on luvassa Cronenbergia, kauhua ja Kössi Kengurua. Ja ehkä lettuja, mutta se on Noumannin vastuulla.

Sunnuntait ovat päivistä parhaita.

Posted by Anonyymi at 11:47 ap. | Permalink | Comments

Tunnenko paljon blogaajia, blogaavatko kaikki kaverini vai pitääkö minun edes miettiä onko joku blogaava vai eikö? Noh, tällä hetkellä luuraan hänen lattialla. Hän makaa vieressä. Hänen kanssaa puhuin eilen puhelimessa, baarissa näin ainakin hänet, hänet ja hänet. Kadulla pysäytin yhden heistä ja toinen oli juuri kävellyt vastaan hänen kanssaan. Kenet kaikki unohdin?

PA:n ohjeiden mukaisesti käytän vain yhtä geetä. Nyt pitääkin sitten lopettaa, koska on herkullisen aamiaisen aika. Kiitos siitä hänelle.

Kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta. Anteeksi ja kiitos.

Posted by oopa at 10:00 ap. | Permalink | Comments

Heräsin "päiväunilta" tuossa kello kuusi kun rakkaani alkoi vinkumaan baariin. Puolituntia tappelin vastaan, mutta kun hän veti ässän hihasta ja ehdotti "ollaan taas 18v" -iltaa, en voinut kieltäytyä. Eli jätän siis sarkasmin sekä katkeruuden kotiin ja lähden iloisin mielin Turun yöhön. Mitä ilta tuo tullessaan, siitä kuulette varmasti.

nimim. so young, so restless.

Posted by OptimusPrime at 9:16 ip. | Permalink | Comments

Tänään oli "treffit" tai oikeastaan treffit... tai itse asiassa jopa treffit. Harvemmin sitä tulee oltua seitsemän tuntia treffeillä. Noh, mitä muuta sitä voi odottaa, sillä olenhan Iltasanomien lukijoiden mielestä unelmien treffikumppani. Täh? Lue täältä.

Herra A kiittää ja kuittaa!

Posted by oopa at 7:23 ip. | Permalink | Comments

Nyt saa onnitella. Ensi vuonna meitä on kaksi.

Posted by Anonyymi at 12:09 ip. | Permalink | Comments

Tällä viikolla olen tähän mennessä mm.:
-tuntenut itseni terveeksi fysioterapeutilla.
-taittanut 16-sivuisen lehden kahdessa päivässä.
-taittanut 16-sivuisen käsiohjelman kolmessa tunnissa.
-ollut avustajana muotikuvauksissa.
-meinannut jäädä katolta putoavan jäämöntin alle.
-soittanut Eero Aarniolle (jännitti).
-katsonut Crashin (***/*****) sekä Lostin kakkoskauden jaksoja.
-ollut urheilematta.

Posted by Noumann at 11:58 ap. | Permalink | Comments