Minusta tuli taas eilen Suomen kansalainen ja samalla todistin, etten ole sotilaskarkuri. Hain passin. Samalla luovutin pois sen passin, jonka olin 17-vuotiaana hakenut 19.2.1998 Tikkurilan poliisilaitokselta. Silloin muistan miettineeni, että millaista elämä on kymmenenvuoden kuluttua. Nyt tiedätte.

Matka, jolle passin hankin, oli kohtalokas. Se oli nimittäinen ensimmäinen valokuvauskeikkani. Matkustimme eräänlaisen tutkimusryhmän (Sosiaalioppilaitoksesta) kanssa Venäjän sisämaahan, jossa sijaitsevassa vanhainkodissa opiskelijat haastattelivat inkerinsuomalaisia. Jotenkin onnistuimme näätimään kaverini kanssa itsemme mukaan matkan valokuvaajiksi. Matkan kohde oli noin 70 km Pietarista lounaaseen ja lähtö tapahtui 19.4.1998, seitsemältä aamulla Helsingin rautatieasemalta.

Mukaan saimme Canonin järkkärin yhdellä objektiivilla ja kolme rullaa filmiä. Osa kuvista saattaa vieläkin olla jossain arkistoissa. Olisipa kiva löytää ne. Siellä ei varmaan ole yhtään kuvaa niistä ihmisistä, joita matkalla oli tarkoitus haastatella. Matka oli seikkailu ja voinkin ylpeänä kertoa, kuinka vietin 18-vuotisjuhlani Venäjällä, keskellä ei mitään ja juoden vodkaa paikallisen nuorisopapin kanssa. Se oli seikkailu.

Joku nokkela huomaakin siis, että pari viikkoa sitten vietin siis kymmenvuotistaiteilijajuhlaa. Kiitos. Lahjaksi itselleni tästä kymmenestä vuodesta hankin tänään skannerin, jolla voin muuttaa filmille kuvaamani kuvat (siis nykyiset) biteiksi. Arkistoja en rupea skannaamaan.

Nyt myönnetty passi on Viron matkaa varten (henkkaria ei saanut tarpeeksi nopeasti) ja läpyskä on voimassa vain viisi vuotta. Nyt pitääkin pohtia, miten tämä matka muuttaa tämän isomman matkan suuntaa ja missä olen viiden vuoden päästä.

Toivottavasti saan jatkaa seikkailujani.

Tunnisteet: elämä, matkailu, valokuvaus

Posted by oopa at 7:20 ip. | Permalink | Comments

Siis eikö kenellekään tule Reino & The Rhinosin Lempee-biisistä Aki Sirkesalo mieleen?! Em ai tö ounli van!? Ei kaikissa kappaleissa, mutta etenkin tässä Lempeee-kipaleessa joku on aivan sirkesaloa. Kuuli sen missä vaan, niin ensimmäisenä ajattelen: "Miksi täällä soi Aki Sirkesalo?!". Ei, se ei ole sama kuin silloin kun huusin täydessä Baker's-ravintolassa "KUKA VITTU TÄÄLLÄ SOITTAA SAMULI EDELMANIA!?", läpi kaiken melun ja ihmismassan. Varsinkaan kun se oli S. Edelmann itse.

Eräs diijei sydäntiettyineen kommentoi Aki Sirkesalo -vertausta, että "Sehän on kuollut!". Hei mä en NIIIN tunne Sirkesalon tuotantoa. Mutta siis otettiin diijein vihjeestä vaari ja meilläkin on nyt reinouta, eli kesämusaa.

Tunnisteet: huomioita, musiikki

Posted by Hanna Kopra at 4:05 ip. | Permalink | Comments

Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin. Kippishhhh!

Tunnisteet: elämä

Posted by Anna at 12:16 ip. | Permalink | Comments

Ei kuulkaa meinaa iskiasvaivainenkaan enää pysyä pöksyissään, kun on niin huippu festarikesä tulossa. Ensin Provinssissa heiluu Justice, The Dø, Serj Tankian ja Foo Fighters ja sitten Ruisrock-sunnuntaina lavalle nousevat Interpol, Anna Järvinen ja José González. Wuhuhuuuu!

Nyt kysymys kuuluukin, montako päivää vanha jaksaa heilua... No, ainakin yhden per viikonloppu, se on varma.

Siitä tulikin mieleeni, että eikö olisi jo korkea aika ryhtyä jakamaan parhaita viinan salakuljetuskikkoja? Anyone?

(Toim.Huom. Aiheesta on keskusteltu Pintiksessä ennenkin...)

Tunnisteet: elämä, musiikki, tapahtumat

Posted by Anna at 1:33 ip. | Permalink | Comments

Eh. Jos HK ei nyt saa maailmalla huomiota tällä pätkällä, niin ei sitten koskaan.

Tunnisteet: huomioita, mainonta

Posted by Anna at 10:19 ap. | Permalink | Comments

Klikkasin banneria. Sitä ei tapahdu usein. Mikä on tietenkin omankin ammattikunnan rienaamista. Mutta minkäs teet. Ei tule klikkailtua. Oli ihan kiva kikkailla autonosien ja varusteluvaihtoehtojen kanssa. Tietenkään allekirjoittanut ei tiedä TDi:n, T5:n eikä D5:n eroavaisuuksista eikä niitä selvittänyt. Niitäkään.

Mutta kai tommosen nyt voisi haluta? Se on sitten ihan eri skenaario voisiko sellaisen saada…

Tunnisteet: internet, linkit, ostokset, turhat jutut

Posted by Hanna Kopra at 8:14 ip. | Permalink | Comments

Nyt saa ja ennen kaikkea pitää fiilistellä kevättä. Siihen tarkoitukseen sopii mitä mainioimmin Suburban Triben First Spring Day. Mahtisbiisi aina vaan. Jeejee!

Tunnisteet: musiikki

Posted by Anna at 12:00 ip. | Permalink | Comments

No niin, se on nyt yhtä alamäkeä sitten. Kaikki alkoi kolme vuotta sitten, kun parturini kikatti löytäessään päästäni ensimmäiset harmaat hiukset. Nyt niitä on jo rykelmissä.

Sen jälkeen on alkanut esiintymään näitä kotiäiti-piirteitä, joista kerroin jo aiemmin. Ja nyt, lauantaiaamuna tapahtui se, jonka odotin tapahtuvan vasta kymmenen vuoden päästä. Iskias alkoi vaivata. Nyt sitä sitten varotaan selkää, venytellään jalkaa ja toivotaan, että se menee ohi. Pian.

Muuten kai täytyy ottaa siitä treffikutsun esittäneestä pojasta mies itselleen, kun ei kohta enää pääse lauantai-iltana ylös sängystä. *huoh*

Tunnisteet: elämä, tyhmät jutut

Posted by Anna at 9:46 ap. | Permalink | Comments

*Istuin Ferrarissa ja painoin kaasua
->Aika poikamainen olo
*Seinälle ilmestyi Domesticin tarrat ja sisustustauluja
->Omituista nähdä omia kuvia seinällä. Olen myynyt kymmenen vuoden aikana yhden kuvan tauluksi...tietoisesti. Kyllä niitä tosin saisi, jos joku kysyisi.
*Nautin kevätauringosta aamuin illoin rannassa
->Carusellissa oli hyvää kahvia ja paljon, Ursulassa leivät ja punaviini olivat parempia.
*Kuvasin Mamiyalla
->Negaa ja positiivia, mustavalkoa ja väriä
*Join kuohuviiniä
->Cava on parasta

Kohta on muuten Vappu,jota poikkeuksellisesti aion viettää tänä vuonna...

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 8:02 ip. | Permalink | Comments

Nyt ette kyllä usko. Minua pyydettiin perjantaina treffeille. Baarissa. Poika pyysi. Sellainen ihan kivakin. Ja suht selvinpäin. Minua. Siis meitsiä. Tiedättehän mut? Se pelottava tyyppi, jota kukaan ei ikinä lähesty. Siis i-ki-nä. Ei selvinpäin eikä kännissä. Nevör.

Ou mai gaaad, nyt on kuulkaa maailmankirjat sekaisin. Mitä seuraavaksi? Laihdun salaperäisesti yön aikana 10 kiloa, vappuna ei oikeasti sadakaan vettä ja Pluto lasketaan jälleen planeettojen joukkoon?!

Hui!

Tunnisteet: elämä, tyhmät jutut

Posted by Anna at 7:38 ip. | Permalink | Comments

Joku rikkoi, eikä kukaan kertonut...

Tunnisteet: Pintaliitodesign

Posted by oopa at 1:45 ip. | Permalink | Comments

Yllätyimme (Noumann ja hän itse) tuossa taannoin, kun sinne Tukholmaan risteilimme, että härrekyyd, siellä laivallahan voi olla ihan kivaa! Ja vieläpä ennen sitä, kun on kolmen promillen humalassa.

Odotukset laivareissun suhteen eivät olleet huipussaan, sillä Viking Linen paatti nyt oli vain... no, keino päästä vastarannalle. Menimme buffetiin vähän naureskellen, että jepjep, siellä on taas ne graavilohet, lihapullat ja suklaamousse, että pitääpä sitten kitata viiniä lopun rahan edestä, mutta mitä vielä! Sinne päästyämme kirmailimme ympäriinsä kuin pikkulapset, sillä jokaiselta linjastolta löytyi jotain erilaista syötävää. Siis erilaista ja syötävää, ymmärrättekö? Eikä hanaviiniäkään juodessa tarvinnut irvistellä. Jesh, pointsit kotiin Viikkarille!

Siitä siirryimme sitten mukavassa nousuhumalassa tax freen puolelle, ja Vikingin laivoissahan ne ovat olleet aina enemmän tai vähemmän kämäiset. No siinäpä sitten suu auki katselimme ympärillemme, kun tax freetä oli uudistettu niin, että heikompaa olisi huimannut. Nyt kaikki vaatteet, tuoksut, viinat ja karkit olivat samassa tilavassa myymälässä. Ja mikä kummallisinta, hyllyiltä löytyi muutakin potentiaalista ostettavaa, kuin kahta viimeksi mainittua. Oli kuulkaa Marimekkoa ja Iittalaa hyllyt väärällään, We:n ja Paul Frankin vaatteita ja sitä rataa. Voi sitä äimistelyn määrää!

Näiden edellä mainittujen uudistusten lisäksi sinne on kuulemma tullut sellainen tapas-baari, josta saa lasin viiniä ja kolme valitsemaansa tapasta kahdeksalla eurolla. Eikä tässä vielä kaikki. Juuri nyt Vikingin laivoissa on meneillään hyttiremontit. Niiden valmistuttua onkin lähes koko laivojen sisäpuoli laitettu uusiksi. Mahtaisaa! Suosittelen ehdottomasti ja vilpittömästi.

Sen sijaan en suosittele, että varaatte sen halvimman Q2-hytin, edes hyttirempan jälkeen. Se nimittäin sijaitsee autokannen alapuolella ja sinne löytäminen vaatii kartan lukua. Siellä ei ole vessaa eikä suihkua, sillä nämä mukavuudet sijaitsevat käytävällä. Bonuksena oman sänkynsäkin saa pedata itse, mutta tätä toimintoa ei mahdu suorittamaan, jollei toinen istu nurkassa hytin ainoalla tuolilla. Tällaisen hytin varanneiden on syytä varautua koko yön jatkuvaan kreisibailaamiseen, koska kännissä ei enää huomaa kuinka karsea hytti on. Tai ainakin sitä voi toivoa. Ja aamulla kolmen tunnin yöunien jälkeen onkin sitten valmiina koko päivän kestävään kaupunkimaratoniin, kyllä vaan.

Tunnisteet: elämä, matkailu, suosittelen

Posted by Anna at 8:00 ap. | Permalink | Comments

Aina kun televisiosta tulee moniaistisesti Dyson pölynimurimainos, niin tiedän. Että ostaisin Lars Svedbergiltä mitä vain. Lars on siis tuo mainoksen vakuuttava miehen ääni. Ei mikään nk. Jumalan ääni, vaan Lars Svedbergin ääni. Se on Jumalasta seuraava, ylös päin.

Tunnisteet: mainonta

Posted by Hanna Kopra at 9:25 ip. | Permalink | Comments

Tässä Tauskin videossa on kyllä kaikki kohdallaan. Kuvauspaikat, draaman kaari, leikkaus, käsikirjoitus, näyttelijät, eläytyminen, biisi ja ennen kaikkea draaman kaari. Tää on niin riipaisevan koskettavaa. Tällaista se elämä vaan on. Anna mennä, Tauski!

Tunnisteet: musiikki, tyhmät jutut, videot

Posted by Anna at 10:59 ap. | Permalink | Comments

Pakkohan se oli sitten buukata itsensä Björkin keikalle Finlandiapuistoon kermaisesta lipun hinnasta piittaamatta. On se vaan niin kertakaikkisen vinkeä täti. 1998 olin läsnä Björkin Ruisrokin esiintymisessä, mutta asiaankuuluvasti niin lujassa kekkulissa, että muistikuvat keikasta ovat jääneet vähäsen utuisiksi... Revanssia heinäkuussa siis!

Tunnisteet: musiikki, tapahtumat

Posted by Metsäprinsessa at 7:21 ip. | Permalink | Comments

Sijalla 3. Brasilialaispappi katosi taivaisiin ilmapallojen mukana
Ohoi kaikki pakanat, heliumpallojen avulla sinne pääsee! Helppoa kuin mikä.

Sijalla 2. Kuljettaja ajoi kortitta huumaantuneena kyydissään lääkkeitä ja teräase
Siis apua, oliko lääkkeillä ja teräaseella edes turvavyöt päällä?

Sijalla 1. Jone Nikula kirjoittaa Vesa Keskisestä elämäkerran
Ah, kyllä nyt kirjallisuuspiirit huokailevat ihastuksesta. Tuskin maltan itsekään odottaa, että prosaistisia taitojaan Ovi-lehdessä hionut Nikula kerää yksiin kansiin kaikki Vesa Keskisen suuret ajatukset. Oi sitä älyn loistoa.

Tunnisteet: tyhmät jutut, uutiset

Posted by Anna at 2:33 ip. | Permalink | Comments

Jippijaijee, mitäpä löytyikään kaupan pakastealtaasta? No Valiojäätelön rommirusinajätskiä tietysti! Hyvä Valio, tai siis Nestle, vatevör.

Ainoa ongelma tässä on se, että herkku on pakattu puolen litran pakettiin, joka näyttää niin naurettavan pieneltä, ettei ole mitään ongelmaa vetäistä sitä yhdeltä istumalta.


No ihan sama. Jäätelökesä alkakoon jälleen!

Tunnisteet: jäätelökesä, ostokset, ruoka ja juoma

Posted by Anna at 9:51 ap. | Permalink | Comments

Kevät. Tuo tulevien polttareiden suunnittelupalaverien high season. Sen tiimoilta löysin itseni Polttari Shopin sivuilta. Mahtavaa! Miten olisi joku strippareista? Juontaja olis kans aika mahtava idea. Jos se olisi vähän niinkuin kertoja/selostaja. Vaikka Henry Saari.

Mutta ehkä jotenkin toi Polttari Shopin verkkokauppa tuntuu jännältä kombinaatiolta asioita. Siis ton otsikon alle. Vaikka siis Baby Showereihin ja lapsiinhan koko polttarijutulla tähdätäänkin. Ehkä, joskus, ei aina.

Tunnisteet: elämä, huomioita, huumori, julkkikset, linkit

Posted by Hanna Kopra at 9:15 ip. | Permalink | Comments

Viikko ei ole ehtinyt kuin tiistaihin, kun eräskin maamme johtava uutisten levittäjä osaa kertoa seuraavaa:

"-- Se meni väärin. Mä käytin ehkä väärää termiä 'arjalainen meininki' --"

Onnittelen henkilökohtaisesti Viivi Avellánia diplomaattisesta ja kosmopoliittisesta ulosannista. On hienoa, että omasta ikäryhmästä ja sukupuolen edustajista löytyy tällaisiä verbaalikkoja, joilla on niitä nk. omia ajatuksia ja jotenkin vaan toi homma niin hyvin hanskassa, että itse jää ihan sanottomaksi.

Vaikka siis tunteekin sinisilmäisiä, jotka on syntyneet Berliinin etelä puolella…

JK. Musta ihan tuntuu, että se Silvion poika vois olla ajatusmaailmaltaan aika liki (moniselitteisestikin) Viiviä. Mutta enhän mä nyt lähe vannomaan…

Tunnisteet: ihmissuhteet, media, yhteiskunta

Posted by Hanna Kopra at 8:59 ip. | Permalink | Comments

Hämmennyin eilen kaupassa. Tai oikeastaan vasta kotona. Kävin ruokaostoksilla ja menin pitkästä aikaa tutkimaan broilerhyllyä. Noh, siellähän oli sitten jos jonkinlaista kanaa alennuksessa, viimeinen myyntipäivä kun oli meneillään. Ostoskoriin eksyikin sekä maustamatonta että maustettua kalkkunaa ja sen sellaista. Onneksi kuitenkin muistin, että pakastelokerooni ei kauheasti tavaraa mahdu. Siitä huolimatta ostin kilokaupalla kanaa. Hmmm.

Olen aiemminkin huomannut itsessäni vastaanvanlaista outoa käyttäytymistä. Olen verraten laiska siivoamaan, mutta jos olen esimerkiksi kaverini luona syömässä, alan keräämään astioita pois täysin oma-aloitteisesti. Ne likaiset astiat vain jotenkin häiritsevät minua. Ja niitä on kiva kerätä pois. Ihme, etten ala tarjoilemaan jälkiruokia, kertaamaan reseptejä ja availemaan kaverini viinapulloja!

Sieltä se vaan puskee, emäntä-moodi. Joku saa musta vielä todella hyvän vaimon.

Tunnisteet: elämä, huomioita

Posted by Anna at 4:49 ip. | Permalink | Comments

Eheheheheee, kylläpäs nämä uutiset nyt alkavat olla hauskoja. Antti Tuisku on valittu Suomen komeimmaksi poppariksi, ahhahahaahahaaa. Ou mai gaad. Siis tämä tyyppi, hohhohhohoo, heheheee.


Hahhah, heh, huh huh. Jos Neiti A:lta kysytään, niin kuin usein tehdään, kyllä tämän maan komein poppari on ehdottomasti Joel Melasniemi. Uuuuuuuuh, Joeljoeljoel. Vaikka hän kyllä varmaan haluaisi itseään kutsuttavan mieluumin rokkariksi. Niin. Rokki-Joel on hot.

Tunnisteet: turhat jutut

Posted by Anna at 11:08 ap. | Permalink | Comments

Viimeisen vuoden aikana karvankasvu on nopeutunut, rintakarvan tuuhistuneet ja lonkkia särkee enemmän. Muutenhan tässä vain nuortuu vuosi vuodelta.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 6:34 ap. | Permalink | Comments

Ehhehehehee, hohohohohoooo. Kylläpäs saa hyvät naurut pelkästään katsomalla tämän vuoden Mr. Finlandia ja hänen perintöprinssejään. On kuulkaa taas laatu-uroita löytynyt. Yks näyttää ihan tytöltä! Ja mikä tuon vasemmanpuoleisen naamaa vaivaa?! Ai, se oliki turkulainen taisteluoperaattori, heheheheheee. On varmaan kaveri keksinyt ihan itse tittelinsäkin, ahhahahaa.

Ja nämä Seiskan kuvat on kans aika hyviä. Hihhihiiiii. Huhhuh, heh. Hooo.

Olin jo unohtanut, että tällaisia vielä jaksetaan kruunata. Mahtaisaa.

Tunnisteet: turhat jutut

Posted by Anna at 1:53 ip. | Permalink | Comments

Hyvät naiset, kun ostatte uudet a i v a n i h a n a t korkokengät, nähkää nyt edes sen verran vaivaa, että irrotatte ne 3 cm x 4 cm kokoiset hintalapputarrat sieltä pohjasta. Kokonaan. Näyttää harvinaisen typerältä, kun leuhotatte niillä ympäriinsä ylitsevuotavan itsevarmuuden puuskassa valkoiset läntit vilkkuen.

Ja siis kyllä, ne todellakin näkyy.

Tunnisteet: elämä, vitutus

Posted by Anna at 12:38 ip. | Permalink | Comments

Canon S2 IS on ollut pimeänä yli puoli vuotta. Kamera toimii hyvin, mutta etsin näytää mustaa ja sitä ovat kuvatkin. Epäilin kennoa. Nyt löysin vinkin. Syy ei ole kennossa, vaan himmentimessä, joka on jäänyt jumiin. Ja apukin löytyi: kamera TV-moodiin, 15 sekuntia valotusajaksi, ota kuva ja ota patterit pois seitsemän sekunnin jälkeen. Pari kertaa toistettua kamerasta tuli kuin uusi. Ei paha.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 6:22 ip. | Permalink | Comments

Mölkkytreenit menivät hyvin ja kivaa oli. Toisella kieroksella tuli heitettyä minimisarjaan: 6 (11) (11) (12) (10)

MM-kisoihin on vielä aikaa, joten harjoittelu jatkuu. Kuvat otin filmille, joten niitä ei vielä tähän hätään ole saatavilla. Ennesaika on hidasta.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 5:30 ip. | Permalink | Comments

Eilen pääsin ensimmäistä kertaa pelaamaan Nintendon Wiitä ja voi että, mahtisvehje! Siis minähän olin ihan paska kaikissa peleissä, mutta hyvät naurut siitä sai. Illasta tuli suorastaan urheilullinen, kun ohjelmassa oli muun muassa tennistä, keilausta ja jenkkipesistä. Ja jos ette vielä tienneet, niin yhdeksänminuuttinen nyrkkeilymatsi käy kunnon hikitreenistä, joten nesteytyksestä kannattaa huolehtia.

Niin ja ihan vinkkinä, että jos aikoo voittaa tai edes jotenkin pärjätä, ei ehkä kannata vetäistä hervotonta kikatuskohtausta kesken pelin.

Tunnisteet: elämä, pelit

Posted by Anna at 3:01 ip. | Permalink | Comments

Parasta koko reissussa oli, että hotellin aamiaisellakin oli tarjolla mustamakkaraa. Nam. Edellisen kielikurssin lisäksi opin uuden lauseen, joka meni jotakuinkin näin:

Höyrykäyrä kummallakin värillä ja minimölö.

Lausutaan nakkikioskilla tamperelaisittain.

Tunnisteet: elämä, matkailu

Posted by oopa at 9:16 ip. | Permalink | Comments

Eräskin nainen myönsi Pintalidon blogille tällaisenkin kunnia maininnan. Kiitos, kiiTos, kyllä lämmittää. Tietenkin tämä sotkee koko kiertopalkinnon idean, mutta me emme siitä välitä. Siis kaikki muut Pintiksen bloggaajat voivat, jos niin tahtovat jakaa glooriaa, mainetta ja kyseenalaista kunniaa näillä ehdoin:


1. Sinun tulee jakaa tämä tunnustus 5 blogille, joilla sitä ei vielä ole.

2. Jokaisella blogilla tulee olla tarkoitus!

3. Tunnustuksen saaneiden blogien tulee linkittää takaisin tälle sivulle!

4. Tunnustuksen logon täytyy näkyä blogissa ja logosta on oltava linkki takaisin tähän blogiin.

Posted by Hanna Kopra at 8:16 ip. | Permalink | Comments

Ennen kuin matkustat Tukholmaan, kannattaa tsekata olisiko Streetillä markkinaviikonloppu. Siellä nimittäin kaupungin nuoret suunnittelijat myyvät tuotteitaan ja paikalliset herkkumaakarit suklaata, leipiä, juustoja ja muuta makoisaa. Hyvällä säällä markkinat laajenevat ulkotiloihinkin.

Markkinoilta mukaan voi tarttua vaikkapa tällaisia: ylempi ranteeseen ja alempi kaulaan. Jee.

Tunnisteet: design, matkailu, ostokset, suosittelen

Posted by Anna at 3:40 ip. | Permalink | Comments

Hei te kaikki turistit. Kun tulette Turkuun, menkää ihmeessä syömään pizzat Sergio'siin. Kävin taas eilen ja voivoi... sitä autenttisempaa pizzaa saa vain Italiasta. Ja ihan sama, mitä siinä päällä on, aina se on yhtä hyvää. Ah ja huh.

Sergio'sissa voi välillä melkein unohtaa, että on Turussa (tämän seikan luulisi houkuttelevan jo itsessään). Henkilökunta kun on pääosin italialaista ja suomalainenkin henkilökunta puhuu kieltä sujuvasti. Siis italiaa. Satunnaisesti myös suomea.

Erikseen mainittakoon vielä Sergio'sin mahtaisa terassi, joka aukenee tietääkseni vappuna. Herkkulounasta on siis tarjolla taas koko kesä ja aurinkoisena päivänä näkymät Aurajoen rannalla ovat mitä mahtavimmat. Si, si!

Tunnisteet: ravintolat, ruoka ja juoma, suosittelen

Posted by Anna at 1:26 ip. | Permalink | Comments

Enpä olisi uskonut että Lemmikkipalstalta saa näin hyvät naurut.

Tunnisteet: tyhmät jutut

Posted by Noumann at 2:46 ip. | Permalink | Comments

Vaikka tossahan pahasti ryöstökalastetaankin MC Hammeria. Näistä vaan tulee niin hauska olo. Vaan ei ole vettä virrannut tarpeeksi sillan ali, kuten tavataan sanoa. En lähtisi vielä vetämään noita muuveja. Ehkä kesällä sitten. Jo.

Tunnisteet: muoti, musiikki

Posted by Hanna Kopra at 10:11 ip. | Permalink | Comments

Markkinamiehet sekoittivat pääni. Kompastuin heidän puheisiin, omiin jalkoihini ja kaikkeen niiden väliltä. Kirjoitin juuri kauppakirjan valmiiksi vanhasta kamerasta ja uudesta ei tietenkään ole tietoakaan.

Full frame
Markkinamiehet puhuvat täyskennosta, eli 35mm filmiruudun kokoisesta kennosta. Puhuvat syväterävyyksistä ja vaikka mistä. Canonin 5D:tä sai parhaimillaan 1500e, mutta siinäkin on puutteita. Uusi 1Ds mark III maksaisi sitten jo 7500e... huh. Käytettyjen mark II:n hinnat pyörivät kolmen tonnin hujakoilla.

14-bit
Uusissa kameroissa on 14 bittinen väriavaruus tai jotain. Ei vissiin ole mikään mullistava juttu, mutta huutavat silti sitä.

1D mark III
Hieno kamera kolmella tonnilla. Lehtikuvaajien ykkönen ja kaikkea. Mutta kun markkinamiehet toisella osastolla huutavat vieläkin täyskennon nimeä. Entisessäkin kamerassa oli 1.3 croppikenno ja sillä pärjäsi pitkälle. Mutta kun huutavat.

Nikon
Yleisin huuto lienee: vaihda Nikoniin! Kalliiksi sekin tulisi, vaikka maailman kenties parhaan FF-rungon saisi neljään tonniin. Mutta sitten pitäisi vaihtaa objektiivit ja salamat ja kaikki muukin sälä.

Keskikoko
Pahin vitsaus kaikista. Keskikoko. Filmi ja digiperää. Rahaa menee ja rinnalla pitäisi kuitenkin säilyttää pikkukennoinen.

AAARGH...

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 8:24 ip. | Permalink | Comments

Olen aina ollut sitä mieltä, että Teema-astiasto on jokseenkin hanurista. Että se on tylsä ja täysin plääh. Rasittavinta siinä on keltainen värivaihtoehto, jonka toki ymmärrän olevan vaihtoehto, mutta sen pelkkä olemassa olo risoo. Rankasti. Voisi jopa todeta, että liikaa.

Minusta Ego-mallisto oli parempi. Siis r u o k a i l u a s t i a s t o k s i. Sitten ruokalautasten teko ja valmistus (saattavat olla synonyymejä, ai dount keer!) lopetettiin. WTF!? Miksi?!

Nyt kaapissa on viisi ruokalautasta, kuusi syvää lautasta, on kaksi isoa tarjoilukulhoa, yksi pienempi, neljä "puuro"kippoa (jos tykkää syösä puolilitraa puuroa) sekä sitä kahvikupistoa. Joista on mystisesti kahvat irronneet osasta ja sielläkin siis vajaamiehitys. Mitä minä teen sellaisella lautassarjalla, johon en saa paikkausta kuin metsästämällä kuin joku luolamies teroitetulla tikulla sepelihammastiikeriä?! En mitäään!

Vaihda nyt sitten johonkin astiastoon. Jos kaikkea valmistetaan viisi vuotta (jos edes sitä), niin kaikista malleista tulee erikoiskeräilyharvinaisuuksia eikä mitään (paitsi Teeeemaa) voi käyttää arkiarkiastiastiona. Ellei hae Ikeasta ja sieltäkin jotain v:n perusperusmallia.

Pakotetaanko tässä ihminen väsyttämällä valitsemaan Teema?!

Tunnisteet: design, hihat palaa, huomioita, kulutus, ostokset

Posted by Hanna Kopra at 8:16 ip. | Permalink | Comments

Kari Haakana on koonnut kirjoitukseensa sarjan suomalaisia nettiuutisvideoita, joiden informaatioähky on suorastaan hiiren kursorilla kosketeltava. Paluu 100 vuoden taakse, Lumièren veljesten aikakaudelle on totta. Voihan...

Tunnisteet: linkit, media

Posted by oopa at 6:37 ip. | Permalink | Comments

Kirjoitukseeni Sielusta ja ruumiista ovat vastanneet ainakin:
pnuk: Tomi
Keijublogi: Pikkukeiju
Turisti: Kati
Schizoblog: Janne
Mieto Marinadi: Marinadi
Pintis: Neiti A / Puuro / hna
Jatkan haastetta ja toivon, että mahdollisimman moni bloggaaja vastaisi tähän "meemiin". Laittakaa sitten vaikka linkkejä tämän kirjoituksen kommentteihin, niin saadaan päivittelen tätä kirjoitusta.

Lisää:
pagistaan: Kati
Veloena

Tunnisteet: blogit, elämä, linkit, meemit

Posted by oopa at 6:26 ip. | Permalink | Comments

Huomenna aamujuna vie Tampesteriin. Viime reissusta onki jo jokunen viikko. Tiedossa on vaikka mitä, mutta eniten odotan vanhan kaverin näkemistä ja hotelliaamiaista. On sekin jotain. Nyt nautin kielikylvystä.

Tunnisteet: elämä, videot

Posted by oopa at 6:18 ip. | Permalink | Comments

Voi tätä vaatetusepäonnea! Ensin en löydä suosikkitakkiani enää mistään kaupasta ja sitten käy ilmi, että Conversen kurja nettikauppa ei toimita kenkiä Suomeen. Ja nyt vielä tämä: Klaus Haapaniemi suunnitteli T-Postille hienon t-paidan, ja minä poloinen menin lopettamaan tilaukseni juuri pari paitaa sitten. Eiiih. Samassa rytäkässä meni se toinenkin suomalainen T-Post-kuvittaja, Jarno Kettunen, ohi. Ääh.

(Jutun otsikko on alatyylinen huudahdus.)

Tunnisteet: muoti, vitutus

Posted by Noumann at 6:14 ip. | Permalink | Comments

Kyllä vaan, sinä muotitiedoton nakkisormi voit olla kuuminta hottia jo huomenna. Suunnittele siis oitis oma printti, sillä sinun kankaasi saattaa olla tuotannossa jo... no ainakin joskus! Nyt siis luovuus kukkimaan ja sillälailla. Hopihopi.

Ja jos olet oikeasti todella lahjaton, aina voit ostaa muiden tekeleitä. Jee.

Tunnisteet: design, ostokset

Posted by Anna at 3:53 ip. | Permalink | Comments

Jään jännityksellä odottamaan, milloin Putinin ja taatusti notkeaakin notkeamman ex-voimistelija tyttöystävän "Nati nati kulta" -tyyppiset tekstiviestit tulevat julkisuuteen.

Tunnisteet: media, tyhmät jutut

Posted by Anna at 1:20 ip. | Permalink | Comments

Minulle tulee helposti mustelmia. Kun olin ihan pieni, vanhempani pelkäsivät, että minulla on leukemia, sillä siihen liittyy tuo mustelmien ilmestyminen kuin tyhjästä. Onneksi ei ollut.

Olen aina ollut pitkä ja vähän punkero. Varsinkin ala-asteella. Harrastin pesäpalloa ja olin aina hitain juoksemaan. Olin silti joukkueen parhaita pelaajia, sillä löin kovaa ja jaksoin heittää pitkälle. Sain monia parhaan pelaajan palkintoja. Lopetin pesäpallon pelaamisen yläasteella, mutta aloitin sen uudestaan lukiossa. Nyt sohlaan kesäisin puulaaki-joukkueessa. Se on hauskaa, vaikka miehet lyövätkin palloa liian lujaa.

Kun muutin kotipaikkakunnalta, liikuntaharrastukset jäivät moneksi vuodeksi. Makoilin vaan sohvalla ja karsastin kaikkea urheilua. Muutama vuosi sitten ostin kuntosalikortin ja aloitin terveellisemmän elämän. Varsinkin alussa huomasin, kuinka kunto kasvoi ja lihaksia alkoi ilmestyä. Oli mahtavaa huomata, että urheilu olikin kivaa. Juoksemisesta en tosin tykkää vieläkään. Pesäpallokin olisi paras laji ikinä, jos siinä ei tarvitsisi juosta pesältä toiselle.

Säännöllinen liikunnan harrastaminen on muuttanut käsitystäni omasta kehostani. Näytän muka heti paremmalta, kun olen käynyt vähän hikoilemassa, vaikka grammaakaan ei olisi painosta lähtenyt. Laihaa minusta ei varmaan saa enää ikinä. Lukioaikana laihdutin 15 kiloa ja painoin vähimmillään 61 kiloa (mikä on aika vähän, kun pituutta on 176 cm), mutta ne kilot ovat tulleet takaisin korkojen kera jo aikoja sitten. Olen silti mielestäni normaalivartaloinen, ehkä vähän muodokas. Lihavaksi tunnen itseni yleensä vain sunnuntaisin.

Nyt pitäisi kyllä vähän laihtua. Muutama kilo, ehkä viisi, ja maha saisi hävitä. Lihaksiakin saisi tulla lisää. Painan enemmän kuin monet raavaat miehet. Jos kerron, paljonko painan, kukaan ei meinaa uskoa. Taidan siis olla niitä ihmisiä, joilla on isot luut.

Tunnisteet: elämä

Posted by Anna at 3:48 ip. | Permalink | Comments

Niin, että kun vituttaa, niin vituttaa sitten kunnolla.

Ehkä hauskin palaute ikinä.

Tunnisteet: tyhmät jutut, vitutus

Posted by Anna at 2:45 ip. | Permalink | Comments

Olen läski. Tai ehkä se on vähän vahvasti sanottu, mutta viimeisen puolen vuoden aikana painoa on tullut niin paljon lisää, että kehoni tuntuu jotenkin kömpelöltä ja raskaalta. Maaginen 70kg:n raja tuli ylitettyä tammikuussa. Eihän se muuten paljon ikäiselleni miehelle olisi, mutta kun pituutta tällaisella persjalkaisella savolaisella on vain 169cm, niin kilot näkyvät ikävästi vyötäröllä ja reisissä.

Pääsyy pyöristymiseen on liikunnan puute. En ole koskaan ollut urheilullinen. Jalkapallon pelaaminen kesäisin ei oikein riitä pitämään kiloja kurissa ja lihaksistoa vireessä ympäri vuoden. Olen huomannut, että selkäni ja jalkani eivät enää ole yhtä notkeassa kunnossa kuin nuorempana. Hyvä puoli on, että olen alkanut kiinnittää näihin asioihin enemmän huomiota.

Sairastuin 10-vuotiaana diabetekseen. Nyt, 15 vuotta myöhemmin, alan huomata ensimmäisiä pitkäaikaissairauden vaikutuksia vartalossani. Vatsan iho on pistosten jäljiltä vähän kovettunut tai turvonnut, en keksi sille parempaa määritelmää. Sormissa ja varpaissa ei kierrä veri niin hyvin kuin aiemmin, joten pakkasella tulee helposti kylmä. Ei tauti muuten juuri vaikuta elämääni, pitää vain olla tarkkana pistosten kanssa ja katsoa vähän mitä syö. Välillä lipsun, mutta toisaalta, jos koko ajan stressaisi, niin ei voisi nauttia mistään.

En juuri ajattele vanhenemista tai kuolemaa. Ei kai tämän ikäisen tarvitse. Kyllä se aikanaan tulee kuitenkin. Enemmän mietin sitä, koska selkääni ilmestyy karvoja(sukuni miehet ovat kaikki todella karvaisia), tai sitä, saanko painoni tippumaan. En halua että kehoni rapistuu, kun sitä jo valmiiksi kuluttaa sairaus.

Posted by puuro at 9:40 ip. | Permalink | Comments

Mä en osaa tätä päikkäri-juttua. En vaan osaa. Niinku että nukutaan 15 minuuttia tai maksimissaan puoli tuntia ja sitten ollaan pirteitä ja energisiä. Joo-o, niinpä niin. Se on onnistunut ehkä kerran tämän elämän aikana.

Ensinnäkään en ehdi nukahtamaan, jos laitan kellon soimaan puolen tunnin päästä. Mietin vaan koko ajan, että nyt se kohta soi, nyt se kohta soi, apua, pitää nukkua ennen kuin se soi, eikö se nyt jo soi. Ja sitten, kun se tosiaan soi, sammutan sen, käännän kylkeä ja nukun kolme tuntia. Ei kauhean virkistävää saati tehokasta. Tai järkevää yöunien kannalta.

Noh, eilen töiden jälkeen ei kyllä ollut nukahtamisen kanssa ongelmia, mutta sitten en vaan jaksanut nousta. Matkailu vaati veronsa. Joskus yhden aikaan yöllä tuumin, että jaaha, nyt varmaan voisi jo pestä hampaat, ja aamulla kömmin ylös vähän kahdeksan jälkeen. Joten unta tuli palloon sellaiset 15 tuntia.

Kyllä kyllä, olen kaikkien unisikojen äiti.

Tunnisteet: elämä

Posted by Anna at 10:17 ap. | Permalink | Comments

Tämä pätkä herättää monia kysymyksiä. Esimerkiksi sen, että miksi Supermiehen vosulla on Hämähäkkimiehen asu?

Tunnisteet: tyhmät jutut, videot

Posted by Anna at 10:21 ap. | Permalink | Comments

Det var jättekivaa! Mutta miksi tänään väsyttää enemmän kuin lauantaina klo 6.30, jolloin takana oli noin 3,5 tuntia unta ja kreisibailausta laivan yökerhossa? Entä mistä ihmeestä saa niitä silmälaseja, joihin on piirretty silmän kuvat valmiiksi?! Ja mitenkä saa tasapainotettua aivot niin, että ne tajuaa, että ollaan jo kuivalla maalla eikä tarvitsisi enää keinua?

Jännittävä työpäivä edessä siis. Lisää Tukholma-tarinoita myöhemmin, men inte på svenska.

Tunnisteet: elämä

Posted by Anna at 8:55 ap. | Permalink | Comments

Etlarissa [Etelä-Suomen sanomat] oli muutama vuosi sitten juttu Kosti Ahosen taiteilija-/taidekodista ja siitä kuinka siellä asuu taiteilijan kuoleman jälkeen nuoria taiteilijoita. He saavat asua talossa sillä ehdolla, että mm. esittelevät sitä vierailijoille.

Kosti Ahosen maalaukset ovat suhteellisen tuttuja lähipiiristä ja meilläkin on yksi Kostin työ. Mies oli/on varmastikin taidepiirien noubadi (yksi monista), mutta ei suinkaan ollut/ole lahjaton. Tuntematon vain. Talvisodan angsteja työstänyt mies, jonka aivan loppumetrien työt ovat suhteellisen hipahtavia. Kuvanveistäjä, maalari, humoristi, naivisti, rumpali ja kuljetusliikkeen perustaja Lahdesta, Suomen Chicagosta.

Tilasimme käynnin ja teimme iskun aurinkoisena lauantaipäivänä. Harmillista on, ettei Ahonen ole kerennyt puuttumaan perusomakotitalon ulkokuoreen juurikaan. Sillä Suomen Gaudi, Kosti Ahonen olisi voinut muokata talostaan suhteellisen mielenkiintoisen.

360-kuvat talon sisältä antavat varsin hyvän läpileikkauksen, mutta paikan päällä huomaa, ettei mies todellakaan voinut keretä vaikkapa teeveen ääreen.

Tunnisteet: sisustus, suosittelen, taide

Posted by Hanna Kopra at 10:17 ip. | Permalink | Comments

Jotain tässä on. Minusta se kuvaa golfaajan sielunmaisemaa. En tosin tiedä onko se itseironinen vai mitä. Onko se ylistyslaulu golfaajan kyvylle löytää zen tilanteessa kuin tilanteessa. Vai kenties lajille, että se vie mennessään. Vai onko kyseessä absurdio.

Työ oli esillä Espoon Jorvin sairaalassa 6.4.2008 hintaan 500 euroa.

Tunnisteet: taide

Posted by Hanna Kopra at 10:10 ip. | Permalink | Comments

Oli kyseessä vaikka hyvälaatuinen paska. Kaikkea sitä...

Tunnisteet: uutiset

Posted by oopa at 11:31 ap. | Permalink | Comments

Ärsyttää. Joskus iltaisin kaikki pykii vain siksi, että ämerikkäläiset roikkuvat työaikana netissä! Yritä siinä ladata mahtavia taidekuvia tänne tai kommentoida erästäkin Wordpressissä pyörivää blogia: "Lähetät liian nopeasti uusia kommentteja, hidastapa hieman tahtia!". Ilman muuta hidastan ja siirryn kommentoimaan kerran kuussa?!

Tunnisteet: internet

Posted by Hanna Kopra at 8:59 ip. | Permalink | Comments

Olen aina ollut pitkä, mutten mikään 180 senttinen. Olin ensimmäisellä luokalla jo yhtä opettajaa pidempi. Olin ties kuinka monennelle luokan pisin. Kasvoin kolmena vuonna kymmenen senttiä. Kun olin viisi en voinut kävellä enkä istua hetkeen, kun kasvukivut sattuivat niin paljon. Muistan miten hävetti, kun naapurin setä kommentoi jotain siitä miten noin isoa tyttöä pitääkin isän kantaa. MInulla on vain kourallinen ystäviä, jotka ovat minua pidempiä. Heidän seurassaan on hassua. Olla lyhyin.

Pappani sukulaiset käyttivät minusta ensimmäisellä luokalla adjektiivia 'komea' tyttö. Mietin silloin (jo) tuntuuko se kivalta adjektiivilta vai ei. Päätin, että menkööt. Olivathan papan sukulaiset itse sellaisia metrin huggiksia, eli hukkapaloja.

Harrastin pienenä jalkapalloa. Se piti lopettaa kuten kaikki, peruspyöräilykin, kun toisessa polvessa oli polvilumpiohässäkkää. Vaiva kesti pitkään ja oli ikävä. Sen korjaaminen vei päivän, mutta siihen mennessä vitutus oli jo suhteellisen kova ja kiinnostus eräänkin opettajan liikunnantunteihin nolla.

Minulta ei ole koskaan murtunut tai katkennut mitään. En osaa enkä halua tietää miltä se tuntuisi. Toisaalta osanani on ollut taas paljon "naisten"vaivoja tiettyinä aikoina ja migreeniä. Mutta en mielelläni syö kipulääkkeitä. Turta olo on minusta jotenkin lamauttava enkä pidä siitä.

Olessani raskaana huomasin miten hyvä oli olla. Keho ja sielu voivat molemmat hyvin ja tuntuivat pelaavan yhteen. Toiveeni oli ettei kipulääkitystä tarvitsisi käyttää synnytyksessä. Koska se, että puolet kehosta olisi turtana ei vaan juuri siihen tilanteeseen olisi tuonut sitä henkistä lohtua. Ehkä. Merkillistä oli huomata kuinka täysin vieraat kehon tuntemukset eivät aiheuttaneetkaan panikointia, vaan jotain ihan muuta. Rauhallista aggressiota, jos sitä siksi voi kutsua. Erikoisinta oli kokea se hetki, kun synnytyksen tuoksinnassa ilmennyt tavaton kipu katosi kuin veitsellä leikaten.

Koska jälleen on kevät ja lapsikin sen ikäinen, että istuu ja kaikkea, olemme aloittaneet varovaisesti jo pyöräilyn. Se tuntui hyvältä. Haluan että se tuntuu hyvältä. Tarkoitus ei ole asettaa kamalia tavoitteita tai alkaa painostaa itseään liikaa. Haluan, että voin olla onnellinen nytkin enkä vasta sitten kun…

Tunnisteet: elämä

Posted by Hanna Kopra at 2:55 ip. | Permalink | Comments

Jokunen kuukausi sitten pääsin jo hipelöimään uutta, pientä Mariskoolia. En vain uskaltanut/muistanut kirjoittaa siitä silloin. Nyt tuote on kuitenkin julkistettu ja täytyy sanoa, että hyvältä näyttää.

Pieni Mariskooli on 120 mm korkea ja se tulee valikoimaan suosituissa, keväisen heleissä väreissä: kirkas, siniturkoosi, hiekka, ultramariininsininen, vaaleansininen ja tyylikäs matta kirkas. Suppeammassa jakelussa ovat lisäksi musta, vaaleanpunainen ja punainen.

Pintaliito suosittelee kesäkattauksiin!

Tunnisteet: design

Posted by oopa at 10:34 ap. | Permalink | Comments

Helsingin Sanomat on siirtänyt verkkoon mainion Sielu ja ruumis -sarjan juttuja. Entä miltä minusta tuntuu?

En ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni. Tosin vuosien saatossa olen tehnyt melkoisen vähän sen eteenkään. Ainakin jos miettii huippu-urheilijoita. Painoni on heitellyt 20 kilon välillä rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pahimmillaan painoin lähes 95 kiloa.

Sitten laihdutin. 78 kiloisena en enää tunnistanut itseäni, eikä vartaloni näyttänyt sen paremmalta. Minulla on aina ollut paksut reidet ja pari kiloa ylimääräistä alavatsassa. Siitä en tykkää.

Olen särkenyt elämässäni olkapääni erittäin pahasti. Ensin jouduin lopettamaan koripalloilun ja myöhemmin vielä erikoisfillaroinnit. Se masensi. Liikkuminen ei enää kiinnostanut. Varsinkin kun punttisalillakin liikeiden tekeminen vaan saattui tai ei ollut mahdollista heikentyneiden liikeratojen takia. Liikkuminen ei ollut kivaa.

Pari vuotta sitten löysin sählyn, jonka ansiosta olen löytänyt liikkumisen riemua hieman. Olen myös käynyt body pumpissa ja punttisalilla. Esimerkiksi käteni ja olkapääni ovat alkaneet jo muovautua hieman.

En tahtoisi olla erittäin lihaksikas, vaan hyvässä kunnossa oleva ja samalla näyttääkin hyvältä. Visuaalinen ihminen kun sitä on. Seuraava tavoite on saada navan ympäriltä viisi senttiä pois. Onneksi vartaloni ei ole vielä alkanut osoittaa vanhentumisen merkkejä. Sitten se on menoa.

Olisi kiva kuulla muidenkin blogaajien mietteitä ruumiistaan...

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 9:47 ap. | Permalink | Comments

Hei,

Olin eilen ravintolasi avajaisissa. Sanoisin kyllä sen nimen, mutta kun saksan kielen muistini on sen verta huono, että en osaa. Osaat tehdä upeita suorituksia. Nelikerroksinen pubi on saavutus. Mutta.

Paikka vaikutti melkoisen laimealta. Perusvarmaa sisustusta ja missä oli Saksa? En tiedä. Täytyy sanoa tosin, että Stefun kattoon suunnittelema kotka oli hieno, mutta teline ei.

Avajaisiin piti jonottaa. Pitkään. Jono oli pidempi kuin punainen matto. Olisiko sen sitten pitänyt olla vain pidempi? Petyin myös avajaisten tavismassaan, olisipa ollut enempi julkkiksia ketä bongata.

Kiitos silti. Toivottavasti ravintolasi menestyy.

Terv,

Oopa

ps. sporttiset kusiluistimesi eivät sopineet muun vaatetuksesi kanssa...

Tunnisteet: ravintolat, ruoka ja juoma

Posted by oopa at 6:48 ip. | Permalink | Comments

Eikö se niin olekin, että jos repii pullon etikettiä, niin se kertoo vaan että ihminen on puutteessa? No nyt ei saa ilmaista sitäkään. Tai saa, muttei sitten saa pullosta panttia palautettaessa. Ai dind nou tät.

Tampesterin yliopiston naiset tekvät pullouudistuksesta tutkimusta, saa osallistua: https://elomake.uta.fi/lomakkeet/3422/lomake.html. Kävin raksimassa ruutuja ja mää mitään tienny! Että onko uudet pullot parempia kuin vanhat tai onko uudistuksen takan salaliitto. Kaiken takanahan on salaliitto!

Tietty koetin käydä tarkistamassa Palpan sivuilta kaikkia kohtia, etten nimettömänä antaisi itsestäni dorkaa kuvaa. Hienot sivut, mutta tosi vähän infoa! Ja sitten se mitä luulin nettipeliksi ei olekaan nettipeli. Mikä pettymys!

Tunnisteet: huomioita

Posted by Hanna Kopra at 4:11 ip. | Permalink | Comments

Meillä on karanteeni päällä. Ihan hyvästä syystä lusitaan. Vaikka asioita on vain solidaarista jakaa toisten kesken, menee raja aina jossain. Vatsatauti on yksi sellainen, rajapyykki.

Nyt liikkeellä on rajua ja miedompaa vatsatautia. Meillä on sentään se miedompi. Mutta sitkeä ja herkkä tarttumaan. Jotkut ei tätä usko ja menevät silti töihin, vaikka selkeästi alkaa oireet olla päällä. Nöy, nöy, nöy… Tai ihan miten jokainen kokee, että työpaikalle halutaan viikon mittaisia vajaamiehityksiä.

Lepo. Tuo ainainen lepo. Mutta lepo ja nesteytys (ei alkoholi kuitenkaan) vaan on ne mitkä auttaa. Ja onhan se kivempi itsellekin kotona juosta naama hätäisen punaisena vessaan.

Mutta jos päättää mennä töihin, niin kannattaa ottaa vaihtovaatteet mukaan, käsidesinfiointiainetta, Osmosalia, Jaffaa, sellainen naamasuojus kuin Maikkel Jaksonilla ja hammaslääkäreillä. Niin ja pahoittelukortteja, kun sattuu tartuttamaan kaikki työpaikalla ja matkalla sinne.

Ole solidaarinen - äläkä kaikkea laita kiertoon.

Tunnisteet: huomioita, suosittelen

Posted by Hanna Kopra at 8:20 ap. | Permalink | Comments

Saa ja pitää vinkata jos bongaa yllä olevan Henrik Vibskovin takin roikkuvan jossain kaupan rekillä (koko M tai L, musta tai vihreä). Voin ostaa käytettynäkin. Mokoma kun on myyty loppuun joka paikasta.

Tunnisteet: muoti, ostokset

Posted by Noumann at 5:20 ip. | Permalink | Comments

"Hei hanipuppeli, mä rakastan sua yli kaiken, enemmän ku elämää, niinku laiffii tiätsä, mutta mä rakastaisin sua ihan pikkipikkiriikkisen enemmän, jos sä olisit lihaksikas. Voisitsä olla? Etsäviitsisitsä? Siis i-ha-na-aa, hanitsu. Mä arvasin, että sä suostut! Sä oot paras mies ja seksyin ikinä. Mieti mikä seksypeto susta tuleekaa, ku saat vähä lihaksia. Niinku tähän ja tähän ja tähän kohtaan.

Ai nii, ja sit mä jo ostin sulle tän 4000 euroa maksavan laitteen, että sä pääset eroon noista rimpulakäsistä ja roikkupyllystä. Jooo, kato, niin ihku mä oon. Mutta sä oot ihkumpi, oot-pas! Nyt mä lähen matkalle. Muista treenata, että oot sitte kuumin hottis meidän häissä. Puspus! Ai laav juuu!"

Jotenkin näin se monologi on varmaan mennyt. Mies on hymyillyt vaivaantuneesti. Että onnea vaan teille.

Tunnisteet: julkkikset, tyhmät jutut

Posted by Anna at 12:53 ip. | Permalink | Comments

Vähän päivittelyä ja osoitusta osaamattomuudesta: Pintaliito//portfolio

Tunnisteet: valokuvat, valokuvaus

Posted by oopa at 9:34 ip. | Permalink | Comments

Aloitin urheilun taas tällä viikolla. Takana on noin kuukauden sohvaperunointi (lähinnä) flunssan takia ja voin taata, että huomenna huutaa hoosiannaa muukin kuin taivainen enkelikuoro. Mietin jo, että mikä olisi helpoin tapa istua työtuolille koukistamatta polvia. Ehdotuksia?

No niin, ja sitten asiaan, vaikka voi olla, että monet teistä jo tietävätkin tämän. Mutta kerron silti.

Eli: Valion Profeel Cottifrutti on kerrassaan maanmainio tuote muun muassa iltapalaksi treenin jälkeen. Itse kun ole ollenkaan lämmennyt tuolle rahka-ananas-meiningille. Cottifrutti on rasvaton ja proteiinipitoinen ja kaiken lisäksi maistuu hyvälle. Siis kääk! Suosikkini on tämä puolukkainen.

Kuulostipa ällöttävän terveelliseltä. Seuraavaksi lupaan postata jotain viinanhuuruisempaa.

Tunnisteet: ruoka ja juoma, suosittelen, urheilu

Posted by Anna at 9:29 ip. | Permalink | Comments

Just nyt hienoimmat korut löytyvät täältä. Paraphernalia. Tsekatkaa ja pistäkää mieleen.

Tunnisteet: design, ostokset

Posted by Noumann at 7:17 ip. | Permalink | Comments

Pitääkö mun olla aina tällainen? Pessimistinen kyynikko naputtajamuija. Pitää. Se on mun luonto.

Aamulla katselin uutisia. Siellä Kiinan Suomen suurlähettiläs sanoo, että Tiibetin tilanne on Kiinan sisäinen asia eikä se kuulu muille. Kiina on lainmukaisesti puuttunut asiaan sen vaatimin keinoin ja plaa plaa plaa. Ok. Asia on harvinaisen selvä. Noin meidänkin talon vaimonhakkaaja ajattelee. Anteeksi. Tosi tylyä. Mutta niin se ajatuksenkulku menee.

Toi ajatushan oli Saddamillakin (siis sillä Husseinilla), samaan ajatukseen turvautuen Pikku-Puska ei ole tahtonut esim. rajoittaa ämerikkäläisten bensan kulutusta tai juuri minkään. Samaan logiseen ajatteluun se naapurin vaimonhakkaajakin argumenttinsa asettelee.

Eli argumentti on kelvoton, koska niin se ei vaan mene. Eihän Kiinakaan kyennyt olla puuttumatta Tiibetin asioihin (ja ainaiset kolonialistit, britit). Siis se niistä "Tiibetin sisäisistä asioista".

No niin. Nyt mä en pääse enää Kiinaan ja hyvä jos junamatkalle Pohjois-Koreaan.

Tunnisteet: hihat palaa, uutiset, yhteiskunta

Posted by Hanna Kopra at 8:50 ip. | Permalink | Comments

Pakkohan se oli sitten buukata itsensä Björkin keikalle Finlandiapuistoon kermaisesta lipun hinnasta piittaamatta. Kun on se vaan niin kertakaikkisen vinkeä täti. 1998 olin läsnä Björkin Ruisrokin esiintymisessä, mutta asiaankuuluvasti niin lujassa kekkulissa, että muistikuvat keikasta ovat jääneet vähäsen utuisiksi... Revanssia heinäkuussa siis! Ja korkeintaan sivistyneesti tujaus punkkua kyytipojaksi.

Tunnisteet: musiikki, tapahtumat

Posted by Metsäprinsessa at 6:28 ip. | Permalink | Comments

Viime viikolla olin ehkäpä elämäni kauheimmilla nettitreffeillä. Mies oli sen tason isäntä-matskua, että monet pohjalaisetkin olisivat jääneet toiseksi. Tämä "normaalivartaloinen" ja raamikas kaveri osoittautui möhömahaiseksi varsinaissuomalaiseksi, joka kommentoi asiaan kuin asiaan napakasti "just". Asuun kuului tietysti mainoslippis sekä pusakkamallinen nahkatakki viime vuosituhannelta. Oh jeah. Muutenkaan ko. kaverilla ja minulla ei ollut juuri muuta yhteistä kuin... ööh... no, olimme molemmat elossa.

Kysymys kuuluukin: Miksi ihmeessä hän otti minuun yhteyttä? En keksi muuta selitystä kuin, että hän oli vain katsonut kuvani ja päätti pyytää kahville. Profiilistani kun jokainen sisälukutaitoinen voi käsittääkseni päätellä, etten ole ihan mikään peruspirkko, saati emäntä-matskua.

Mitä tästä opimme? No, ainakin sen, hyvät sinkkusiskot, että ikinä ei kannata lähteä treffeille, jos ei ole nähnyt vastapuolen kuvaa. IKINÄ. Onko selvä? Ja jos kuvaa ei pyytämälläkään saa tai kaveri kehtaa tänä digikameroiden kulta-aikana väittää, että "ei mulla oo yhtäkään sähköisessä muodossa", siitä voi jo päätellä jotain. Ja paljon.

Viikonloppuna yhtä mahtava meininki jatkui baarissa. Lauantai-ilta oli tosin siinä mielessä todella poikkeuksellinen, että joku yleensäkin tuli juttelemaan minulle jotain. Mutta no, saldo oli tämä: Yksi kappale aina niin imartelevia "Shhä oot tosshi kaunishhh nainen, mä oon kattellu shhhua koko illan" -kommentteja minua päätä lyhyemmältä mieheltä sekä keskustelu, joka eteni oitis väärille raiteille:

Mies: "Moi, ootko sä muuten Turusta kotoisin?"
Neiti A: "En, vaan Pohjanmaalta."
Mies: "Ai Paimiosta?"
Neiti A: "Eiku Poh-jan-maal-ta."
Mies: "Ai jaa. Oho. Ettekös te pohjalaiset oo aika villejä sängyssä?"

Eh, näin tällä kertaa. Mun ja Carrien elämä on niin samanlaista, että mä en kestä.

Tunnisteet: elämä, ihmissuhteet, vitutus

Posted by Anna at 12:19 ip. | Permalink | Comments

MGMT ja Time to Pretend. Levy "Oracular Spectacular" julkaistiin Suomessa ihan just äsken ja se on mainio. Video ei ole virallinen koska kuvat ovat BBC:n Planeettamme maa -sarjasta. Se aito voisi löytyä vaikka täältä. Ja tämäkin biisi on hyvä.

Tunnisteet: musiikki, videot

Posted by Noumann at 10:24 ip. | Permalink | Comments

Ei tämä sunnuntai nyt niin kamala ollutkaan. Tänään nimittäin alkoi kaksi lupaavaa tv-sarjaa.

Ensimmäinen on Ruudun vangit, Ylen dokumentaarinen tosi-tv sarja suomalaisperheistä, jotka haluavat kärvistellä viikkoja ilman viihde-elektroniikkaa eli televisiota, tietokonetta ja kännykkää. Ihmiskokeita, jee! Osallistujien joukossa on kiukuttelevia teinejä sekä keravalainen reilu kolmikymppinen nörtti, joka "seurustelee" (muistaakseni) thaimaalaisen kaunottaren kanssa. "Vuoden aikana ollaan lähetelty 526 viestiä toisillemme. Ollaan nähty toisemme ton webbikameran välityksellä.", kuvailee hän. Takuuviihdettä siis.

Toinen on tietysti Nelosen Suomen Huippumalli haussa. Jotenkin melkein tuntuu siltä, kuin ne olisivat tällä kertaa löytäneet sinne parempia malliehdokkaita (vrt. Mallikoulu). Noh, eiköhän niitä myötähäpeänkin hetkiä ole luvassa. Ainakin tuo alkuperäisformaatin kirjaimellinen apinointi hiukan pisti silmään. Korvaan taas sattui Anne Kukkohovin "Onneks olkoon, olet jatkossa" -lausahdus, joka töksähteli siihen malliin, että ihan voisit hei Anne iltaisin vähä treenailla kotona.

Tunnisteet: teevee

Posted by Anna at 8:59 ip. | Permalink | Comments

Viimeisimmät Canon 5D MK2 -huhut:

*15.3Mpix CMOS-kenno
*Kaksi kappaletta Digic III -prosessoreita
*ISO 12 800 (Laajennettavissa 25 600)
*29-pisteen tarkennusyksikkö 12:lla ristikkäissensorilla
*Sulkimen kesto 300 000 laakia
*6fps
*3" LCD-näyttö

Kelpaisi.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 4:30 ip. | Permalink | Comments

Ti-Ti Naaal-le, Ti-Ti Naal-le... Aarrgghhh!

Muistin taas nähdessäni Riitta Korpelan pärstän täällä, että vihaan Ti-Ti Nallea yli kaiken. Olen aina vihannut. En voinut sietää sitä edes lapsena. Mistäköhän se oikein johtuu?

Ehkä ne oli ne rumat nallet. Ehkä Ti-Ti oli mielestäni vain todella urpo nimi. Tai ehkä se kuitenkin oli se Riitta-tädin kammottava permanenttipehko ja ylienergisyys. Ehkä jo lapsena tajusin, että tuo muija on niin feikki. Ehkä olin jo lapsena kovin viisas. Jotenkin näin se on varmasti mennyt.

Mutta jos joku siellä nyt miettii parasta keinoa kiduttaa minua, suosittelen, että sidot minut kiinni tuoliin ja laitat Ti-Ti Nallet pyörimään non-stopina. Et taatusti joudu odottamaan tunnustustani kauaa.

Tunnisteet: elämä, teevee, tyhmät jutut

Posted by Anna at 5:33 ip. | Permalink | Comments

Goldfrappin uusi video, jonka meiningistä tulee ihan mieleen tämä.

Tunnisteet: musiikki, videot

Posted by Noumann at 12:45 ip. | Permalink | Comments

Tunnin päästä tulee tasan 76 vuotta kieltolain päättymisestä kuluneeksi aikaa. Ajan muistaa helposti. Alkot aukesivat 543210, eli 5.4.32 kello 10. Tätä aikaa kertyy Pintaliidon porukka (eli minä juhlimaan). Tarkemmat tiedot facebuukin eventistä "Pintisilta". Noin muuten kasilta Rotterdamissa. Kaverit ja kaverittomat messiin.

Eilen Turussa istui samassa pöydässä kabinettikokouksen lailla Metsäprinsessa, Neiti A, Ameeba, Noumann, Puuro ja allekirjoittanut. Sellaista ei olekaan pariin vuoteen tapahtunut. KIITOS teille rakkaille! Ensi kerralla jätän auton isille.

Tunnisteet: elämä, Pintaliitodesign

Posted by oopa at 8:58 ap. | Permalink | Comments

Tätä legendaa tietenkin (ja miksi sen pitääkin olla 'tietenkin') tulee riittämään. Tarinoita siitä kun Sampo Pankki muuttui 2008 pääsiäisenä.

Itse kikkailin aika kauan, että edes pääsin verkkopankkiin. Syy oli mystinen. Kukaan missään Sampon numerossa (kokeilin useampaa numeroa ja ihmistä) tai palvelupisteessäkään ei uskonut, että näin on. Että tunnareissa olisi vikaa. Tokkopa vain. Mutta oli niissä. Syynkin selvitin. Ihan itse, koska kaikki vaan pitää aina tehdä itse.

Salasanani oli liian pitkä. Koska ennen muinoin salasanan sai itse vaihtaa ja se saattoi olla jopa kahdeksan numeroa pitkä. Vaan ei enää. Ei uuden järjestelmän astuttua voimaan. Silloin salasana saa olla vain ja ainoastaan nelinumeroinen. Ei kolme eikä viisi, saati kahdeksan. Neljä on sellainen mukava määrä vaikkapa numeroita.

Pitänee varmistaa myös muutamia asioita. Kuten onko kaikki minulle kuuluvat rahat tileilläni, olenko mahdollisesti saanut vaikkapa jonkun Nallen rahoja tileilleni, onko mitä kaikkea jännää siellä muutoin päässyt tapahtumaan ja pääsenkö sinne enää.

Nyt kun vielä sitten jaksaisi. Painia. Alkuviikon treeni veti aika maitohapoille.

Joku täti selvitti myös ettei enää tilinumeroissa olisi lainkaa väliviivaa. Hmmm… En edelleenkään ymmärrä mitä täti selitti ja usko, että näin olisi. Miksi Aktian ja Osuuspankkien tilinumeroissa olisi jokin omakäytäntö, koska eikö eroavaisuus ole siinä tilinumerossa?! Ei tajua. Ei kykene ymmärtämään.

Tunnisteet: hihat palaa, huomioita, vitutus

Posted by Hanna Kopra at 10:31 ip. | Permalink | Comments

Perjantain kunniaksi hulvaton palanen Whose Line is it Anywayn jaksosta, olkaa hyvät.

Tunnisteet: huumori, videot

Posted by Anna at 3:59 ip. | Permalink | Comments

Hesarin Päivän kysymys kuuluu tänään, että "Pitääkö Helsingin Sanomien kirjoittaa Paris Hiltonista?". Voi tsiisus. Kukas sen teidän lehden päätoimittaja nyt oikein olikaan? Ja mihin sen munat ovat kadonneet? Aiotteko kysyä jatkossa juttuvinkitkin lukijoilta? Ja ennen kaikkea, tarviiko tuota kysymystä nyt todella miettiä?

Urpot.

Tunnisteet: media

Posted by Anna at 1:08 ip. | Permalink | Comments

Tämän kopin sisälle ei saa laittaa koiria. Muistakaa!

Tunnisteet: valokuvat

Posted by oopa at 11:09 ap. | Permalink | Comments

Tuleva marraskuu on himpun verran valoisampi! Rei Kawakubon suunnittelema mallisto tulee nimittäin silloin myyntiin H&M:lle. Kawakubo luotsaa muotitalo Comme des Garçonsia, jonka suht tyyriistä vaatteista voi tavallinen pulliainen vain haaveilla. Tosin muutaman vuoden takaisessa Katajanokan Guerrilla Storessa oli ok-hintaisia kenkiä ja tuoksuja. H&M:lle on tulossa kuulemma sekä naisten että miesten vaatteita, plus jotain juttuja lapsillekin.

Posted by Noumann at 10:36 ip. | Permalink | Comments

Olen aina ollut kade julkkiksille, jotka saavat kertoa top-listoja lehdissä. Tässä tämä herken TOP-nopeat-ja-edulliset-ravintolat. Mukana kaksi turkulaista huomisen retken kunniaksi.

1. Chinaman (Tapanila, Helsinki)
Parasta, tulista, maukasta, edullista.
Kwai Thai on se juttu.

2. Baan Thai (Turku)
Samaa sarjaa. Yrttejä, pähkinöitä ja kookosmaitoa luovasti.
Numero 26 ja kana.

3. Kerttu (Turku)
Tarviiko selittää? Ei kikkailla ja ollaan kotona. Täällä minä asuin kaksi vuotta sitten.

Olen myös kateellinen julkkiksille, jotka ovat pääseet turhiin tv-ohjelmiin. Varsinkin Kokkisotaan.

Tunnisteet: elämä, ruoka ja juoma

Posted by oopa at 9:24 ip. | Permalink | Comments

Venäläiskultin johtaja yritti itsemurhaa puupölkyllä, kertoo Hesari.

Mistä näitä kavereita riittää? Luulisi, että tuonne Venäjällekin on kiirinyt tieto tehokkaammista keinoista päättää päivänsä. Ensimmäisenä mieleen tulee nyt vaikkapa kielekkeeltä hyppääminen tai ranteiden auki viiltäminen. Onnistuisi varmaan siellä periferiassakin.

Mutta ei, pölkyllä päähän. Kas kun ei yrittänyt kutittaa itseään kuoliaaksi.

Tunnisteet: tyhmät jutut, uutiset

Posted by Anna at 4:25 ip. | Permalink | Comments

Siis hei, mulla on taatusti enemmän mielipiteitä, kuin Johanna Tukiaisella. Eikä vaan enemmän, mutta myös painavampia ja kärkevämpiä.

Suomen yhteiskunnassa on paljon sellaisia porsaanreikiä, joihin haluaisin puuttua, sanoo hän. Porsaanreikä sulla on housuissas, sanon minä.

Ja sitten julistan itseni diktaattoriksi. Kumartakaa, alamaiset!

Tunnisteet: tyhmät jutut, uutiset

Posted by Anna at 10:29 ap. | Permalink | Comments

Työ. Elämä. Siinä meillä kaksi kovaa.

Minusta työ on hieno ja ihana asia. Etenkin ja juurikin silloin kun se antaa enemmän kuin ottaa. Kun työ tarjoaa hyvää pöhinää, haastetta, rikastuttavaa ilmapiiriä. Kaiken ei tietenkään tarvitse olla mitään pumpulia. Tähän ansaan astuu useimmiten noin 40–50 miespuolinen henkilö, joka luulee että se olisi työelämäni/elämämme suola. Siis minun ja muiden ikätoverieni.

Minulle ideaalia on työympäristö, joka auttaa kehittymään. Työtoverit ja -yhteisö joka jakaa keskenään olemassa olevan tiedon ja mm. ongelmanratkaisut. Se saa draivin ihan toisiin sfääreihin kuin vastaikkaista linjaa edustava yhteisö. Työt sujuvat, edistyvät ja valmistuvat aivan erilailla sellaisella possella, joka työskentelee yhteen, joka tulee yhteistä projektia, tahtoo jakaa tietämystään ja osaamistaan. Se on ihanaa.

Banaanista tai ei, mutta…

Lapsen saannin jälkeen turhanpäiväinen höpöhöpöily ja oman poteron onneton suojaaminen tuntuu ihan todella ajanhaaskaamiselta. Tiedän, että oikeanlainen lätinä ja jauhaminen asioista edesauttaa jotain käytännönläheisempää. Mutta ei proikkarin rakkauselämän ruotiminen työajalla. varsinkaan jos vastineeksi ei saa sitten jotain mistä olisi oikeaa hyötyä. Kuten sanonta kuuluu: Asialliset hommat hoidetaan (työajalla) ja muuten (muulla ajalla) ollaan kuin Ellun kanat.

Tiedän olevani ns. ahkera työntekijä, mutta myös …(etsii oikeaa termiä… ei löydä) vittumainen akka. Jos olisin ikäiseni mies, niin minullahan olisi vain munaa. En ole, joten oikea termi on varmasti vittumainen akka.

Miesten ja naisten erot työelämässä ovat mielenkiintoiset. Esimerkiksi se mitä Me pyydämme työhaastattelussa tai palkkaneuvotteluissa ja mitä vastaavasti ikätoveri-veljemme pyytävät. Se on typerää. Käytös kaikilta. Niin työntekijänaisilta (kiltteily ja nöyristely) ja palkkaavalta taholta (olettamus, että toinen tyytyisi vähempään kuin toinen vain koska on eri elimet, haaroissa). Ja tuo kuullostaa ns. telaketjufeminismiltä. Ai sou nou. Mutta mikä ei kuullostaisi.

On jännittävää huomata mitä asioita pidetään itsestään selvyyksinä ja mitä ei. Ne ovat samoja asioita… Ne ovat usein vain asioita. Mutta kun ne liittyvät naiseen tai mieheen ne saavat heti eri merkityksen. Ymmärtäisin jos kyseessä olisi vaikkapa fysiolooginen mahdottomuus, mutta kun usein ei ole. Tällaisina voidaan pitää vaikka faksin lähettämistä. Itse.

Tahdon uuden nopean koneen (minkä setin niin siinä voin joustaa), rautaa alle kuin Yhdysvaltain armeijassa, nopeutta Räkän autollisen, muistia kuin norsulla, ainakin keskikokoisen piirtelylevyn, todellakin CS2-paketin, isoimman iPodin vain että voi siirtää faileja koneelta koneelle, varuiksi muistitikkuja, TopGunin tukimieheksi, hiirivaihtoehtoja, kajarit… iPhonen, oikeuden olla rehellisesti vittuuntunut, kun siihen on rehellisen oikea syy, oman rauhoitetun kahvikupin ja työsuhde polkupyörän (+ kypärän).

Tunnisteet: elämä, tyhmät jutut, työ

Posted by Hanna Kopra at 10:27 ip. | Permalink | Comments

"Many thanks for Your kind reply.
Could You please at least send us PHOTOS of those t-shirts, so we could
order the same here from local manufacturers? May be You have left *any
materials of productions (layouts) to be useful for our designers*?
In case if it is possible please LET ME KNOW soonest possible; we are
ready TO PAY any expenses applicable.

With respect,

Mariya V…"

Ei pysty - Liian hapokasta, sanoisi joku Olli. Mutta voi hyvää päivää, että sitä tuntee itsensä rasistiksi ja pikkumieliseksi mulukuksi, kun ei vaan todellakaan aio lähettää yhtään mitään (enää, get that!) Ukrainan ystäville (ja suukko molemmille poskille ja keskelle suuta vielä). Ei kuvia eikä tiedostoja mitä kopioida omaan käyttöön ja levitykseen rajattomasti. Ai niin ja unohdinko mainita, että kavereilla ei ole ai-ko-mus-ta-kaan korvata mitään mistään. Siis esim. materiaalien käyttämisestä. Tietenkään. Ei to-del-la-kaan.

Onneksi kukaan Entisistä Hyväuskoisista ei enää sitä edes kohteliaisuus syistä edes vaadi ja puolipakota. Ärsyttää, että oli oikeassa ja joskus. Pientä lohtua irtoaa siitä, että rosoisista jipegeistä on vaikea tehdä puhtaaksipiirrosta, mutta ketä sekään oikeasti lämmittää.

Jossain kulttuureissa kusetus on vaan tapa. Huono tapa, mutta tapa. Ja tästä oli puhetta jo syksyllä Eräiden kanssa. Uskoiko Osa? Ei. Mutta nyt jo uskoo.

Vittu kun vituttaa edes saada tommosta meiliä.

Tunnisteet: tyhmät jutut, työ, vitutus

Posted by Hanna Kopra at 10:19 ip. | Permalink | Comments

Seuraava askel on hakea Aperture 2.0 ja kokeilla sen mahtavuutta. Tällä hetkellä koneelta löytyy se "buginen" Lightroom 1.4. Pitäisi ladata joko 1.3.1 tai 2.0 BETA. Todellinen titaanien taistelu tiedossa.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 3:31 ip. | Permalink | Comments

Mies pahoinpideltiin kananmunalla Keravalla, uutisoi Hesari.

Muna osui miestä silmään sillä seurauksella, että silmämunaan tuli verenpurkauma. Mahtoi sattua.

Eräs seikka jäi kuitenkin askarruttamaan. Oliko muna keitetty vai ei? Ja jos oli, oliko se viiden vai kahdeksan minuutin muna?

Tunnisteet: tyhmät jutut, uutiset

Posted by Anna at 12:51 ip. | Permalink | Comments

Ja minä kun luulin, että tämä mies on kuollut ja kuopattu jo aikoja sitten. Tai no ei ehkä kirjaimellisesti kuitenkaan. Mutta väärässä olin silti, sillä nyt se näyttää kehuvan Suomen Euroviisu-edustajaa. (Ja tästä voi päätellä, ettei se ihan täysissä ruumiin ja sielun voimissa ole.) Eikä tässä vielä kaikki, kaveri pukkaa uuden levyn ulos lähiviikkoina. OMG.

Nyt kannattaa ottaa tukea jostain ja fiilistellä vanhaa Nordmania. Harmi, ettei Vandrarenista löytynyt kunnollista videota.

Tunnisteet: musiikki, uutiset, videot

Posted by Anna at 11:18 ap. | Permalink | Comments

Äkkiä tilamaan Lehti. Vielä ehtii hetken verran.

Tunnisteet: internet, linkit

Posted by oopa at 6:52 ip. | Permalink | Comments

Salaa avioitunut Linda toivoo vauvoja, kertoo otsikko Ilta-Sanomissa.

Niin, Lindahan kuiskutteli ihan salaa ja kahden kesken muun muassa täällä ja täällä, että aikoo naida miehensä. Ja ohhoh, nyt se on naimisissa! Kukapa olisi arvannut.

Tässä yhteydessä voinkin paljastaa, että syytän vain ja ainoastaan Linda Lampeniusta ja hänen kyykkyviuluaan minua jo noin 10 vuotta kiusanneesta tinnituksesta. Rantarockista ja tästä saatanallisesta vingutuksesta se kaikki alkoi. Hui, mitä flashbackeja.

Tunnisteet: elämä, julkkikset, musiikki, uutiset, vitutus

Posted by Anna at 1:32 ip. | Permalink | Comments

Oma aamu alkoi tänään vaikeimmalla mahdollisella tavalla. Lähetti toi kirjatun kirjeen, jonka sisällöstä seuraavassa. Aiheeseen liittyviin kyseilyihin en vastaa, sillä olen sairalomalla.

Pintaliitoblogista on tehty kaksi valitusta Julkisen sanan neuvostoon. Lisäksi toiseen valitukseen liittyy myös tutkintapyyntö poliisille. Toissijaisesti on pyydetty tutkittavaksi myös sitä, kuuluvatko blogit JSN:n toimivallan piiriin. Näistä päättää Eduskunnan Oikeusasiamies tämän viikon kuulemisen jälkeen.

Moni varmaan ihmettelee mistä kirjoituksista on kyse. Sehän tässä arveluttaakin, kun minäkään en tiedä. Pintaliidon lakimies on ottanut edellä mainittuihin tahoihin yhteyttä, mutta tuloksetta. Vasta torstain kuulemistilaisuudessa saan asiasta lisätietoa. Lupaan palata asiaan välittömästi, kun jotain uutta ilmenee.

Pahinta tilanteessa on, että blogi saatetaan joutua sulkemaan käsittelyn ajaksi.

Päivitys 13:25 Pintaliitodesign (yritys) on jättänyt Helsingin käräjäoikeudelle vaatimuksen saada pitää blogikirjoitukset julki käsittelyiden ajan vedoten kiistellyn materiaalin olevan osa yrityksen tuotannollista toimintaa ja näin ollen materiaalin markkinoilta poisvetämisellä voi olla olennainen vaikutus Pintaliitodesignin tulokseen. Vaatimus on jätetty käräjäoikeuden päätettäväksi 1.4.2008.

e: kirjoitus on julkaistu aprillipäivänä

Tunnisteet: Pintaliitodesign

Posted by oopa at 1:15 ip. | Permalink | Comments

Viikon kanervat: Japanin televisio esittää!

via. iltasanomat

Oikeastaan eniten ärsyttää, että Ike vie huomion pois mukavilta aprillipiloilta.

Tunnisteet: linkit

Posted by oopa at 10:05 ap. | Permalink | Comments

Viimeisten opinnäytetyörutistusten uuvuttamana halusin herkutella, mutta koska lähikauppa oli jo kiinni, iltapalan jälkiruokapalaksi muodostui jäätelöimprovisaatio, jonka nimeän täten entisen suosikkisunnuntaisarjani mukaan Gilmore Girlsiksi:

4cl Jallua*
3dl Vaniljajäätelöä
3rkl Suolapähkinöitä
+ vihreitä rypäleitä

Anna jäätelön hiukan sulaa, sekota pähkinöihin ja jalluun. Viskaa sitten viinirypäleitä päälle. Toimii, trust me.

Posted by puuro at 1:09 ap. | Permalink | Comments