No niin. Jalleen sivistyksen (=internetin) parissa. Viimeiset viikot menneet kirjaimellisesti viidakossa (ensin Pulau Weh'lla, sitten Bukit Lawangissa), ja naiden valilla matkatessa. Saarella ei ollut nettia. Banda Acehissa loysimme nettikahvilan, jossa netti oli niin hidas, etta sahkopostiin paaseminen kesti vartin. Asialla on tosin kuulemma tekemista seudulla olleen taifuunin kanssa, joka sai aikaan verkko-ongelmia.
Olen elellyt uutispimennossa, mutta tietolahteiteni mukaan Kaakkois-Aasiassa on taalla ollessani ollut ainakin taifuuni, tulvia, mutavyoryja, maanjaristyksia, pommeja, uponnut matkustajalaiva ja pudonnut lentokone (samainen halpafirma, jolla makin olen taalla lentanyt). Sukulaiset ovat kehottaneet matkustamaan seuraavan kerran johonkin turvallisempaan maailmankolkkaan.
Olen siis toistaiseksi onnistunut valttamaan luonnonmullistukset. Kriisit ovat olleet vahan toista luokkaa. Kuten:
A)elaimet. pidan kylla elaimista, mutta hiiri ja nyrkinkokoinen hamahakki eivat ole toivomiani asuinkumppaneita bungalowissa. etenkaan, kun huomasin, etta sangyn patjan kyljessa oli iso reika, eli hiiri ilmeisesti asui patjassani. seuraus: unettomia oita ja kuvitteellisen rapinan kuuntelua.
B) Varustetaso. vessa = ties kuinka monen paikallisen kanssa jaettava ulkohuone, jossa reika lattiassa. vessapaperi= ylellisyystuote. suihku= vesisaavi + ampari. kuuma vesi/juokseva vesi= mika? Sahko= se, jonka paivittainen katkeaminen on pikemminkin saanto kuin poikkeus. Seuraus: kaikkeen tottuu. Ei saarella eleleminen juurikaan poikennut kesamokkeilysta. Sitapaitsi ei sahkoja tarvitse mihinkaan, jos on kynttila ja taskulamppu. Nyt pystyn (melkein) hyvin kaymaan kylmassa suihkussa ja reikalattiavessaa on oikeastaan parempi kayttaa kuin lansimaalaista versiota.
C) Moskiitot. Olen niin, niin iloinen etta olen jalleen kaupungissa. paitsi etta taalla ei ole otokoita, loysin apteekin, josta sain laaketta patteihin (lue: paiseisiin). Siina vaiheessa kun ihoni alkoi muistuttaa kaanteista karpassienta (valkoinen pohja, punaiset pilkut), alkoi kaduttaa se, etten ottanut malarianestolaakitysta. Kuvittelin, etta otokoilta pystyisi suojautumaan moskiittoverkoilla/vaatteilla/myrkylla. Harhaluuloa. Mutta so far, so good.
D) Kosteus. Joku fiksumpi olisi saattanut etukateen katsoa, onko matkakohteessa esimerkiksi monsuunikausi meneillaan. En mina. Suurin osa Sumatralla vietetysta ajasta meni siis hyvin kosteissa merkeissa. Siina vaiheessa, kun kolme paivaa sitten pyykatyt vaatteet eivat olleet vielakaan (sisatiloissa) kuivuneet ja joutuu iltaisin menemaan nukkumaan kosteisiin lakanoihin, ei enaa paljoa naurata. Onneksi niita valoisiakin paivia oli.
E) Taksikuskit, huijarit, oppaat ja muut limanuljaskat, jotka koittavat huijata turisteilta rahaa.
F) Paikoissa, joissa ei paljon turisteja liiku KAIKKI tuijottavat ja huutelevat. "Hello miss, hello miss, where you come from? You have many dollars?" Hieman rasittavaa valilla.
Ja sitten ne hyvat jutut.
A)Jalleen: elaimet. Ei ole tarvetta BBC:n luontodokkareille, kun voi istua omalla terassilla ja katsoa kun apinat kiipeilevat puissa viiden metrin paassa. Tai katsoa iltaisin, kun gekot jahtaavat otokoita katossa. Saarella oli myos kasoittain kissoja, koiria, vuohia, ties mita elukoita, kaikki sulassa solussa ja kuljeskelivat vapaasti ympariinsa.
B) Vesi. Sukeltaminen takkusi aluksi ja olin heittaa hanskat tiskiin. Tajusin vasta sukelluskurssin aloitettuani, etta karsin jonkinmoisesta vesipelosta. Sisulla kuitenkin loppuun. Jalkikateen huomasin, etta pelottavampaa on pinnalla kuin kahdenkymmenen metrin syvyydessa. (Aallot ja virtaukset pinnalla olivat valilla niin kovia, etta oli vaikea uida ja vaikea paasta takaisin veneeseen.)Ja onhan se kasittamattoman hieno tunne, kun pystyy hengittamaan veden alla. Puhumattakaan kaikista niista kaloista ja muista merenelavista. Oli kuin akvaariossa olisi uinut. Huippua oli suuren ja kiukkuisen mureenan nakeminen ja leppoisan kilpikonnan kanssa uiskentelu. Sukeltaminen on ehka hienointa, mita olen koskaan tehnyt.
c) Ruoka. Se on halpaa, se on hyvaa ja sita on riittavasti. En tule ainakaan laihempana tyttona kotiin.
d) aurinko. silloin, kun sita nakyy.
e) perspektiivi. moneen kertaan matkan aikana on tullut tajuttua, kuinka okyrikas ja etuoikeutettu olen suurinpaan osaan maailman vaestosta verrattuna. indonesialaisen tarjoilijan kuukausipalkka on kuulemma noin 25 euroa. huh huh. kun palaan kotiin, osaan luultavasti arvostaa myos sellaisia asioita kuin juokseva vesi ja oikea vessa...
f) elaman tarkoitus. joo joo, ma tiedan senkin nyt. luin yhdesta buddhalaisesta opaskirjasta Penangissa. joten jos haluatte joskus tietaa, kysykaa vaan.
Valaistunut porvari kuittaa.
