Asun 30-luvun kivitalossa, jonka väliseinät ja -lattiat ovat lähinnä vitsi. Nyt naapureista kuuluu vain ne pakolliset, mkroaaltouunin hurina ja vessanvedot sekä satunnaiset sanaharakat. Ja alakerran mies aivastaa joka ilta kolme kertaa. Pahemminkin on ollut:

- Kimppakämpässä asuessani eka kämppis oli harmiton intialainen (joka sai välittömästi lempinimen Apu). Apu viihtyi Suomessa niin hyvin, että kutsui ystävänsäkin tänne: eräänä aamuna keittiössä oli lettuja paistamassa ihan vieras Apu2. Extra-kämppiksestä ei koskaan päästy eroon, Apu ja extra muuttivat sittemmin pois.
-Tilalle tuli Simba jostain Afrikan maasta. Yritin ymmärtää, mutta kulttuurit törmäsivät. Simba teki mm. seuraavia:
*räjäytti Hackmannin kattilani
*piti pakasteranskiksia jääkaapissa, kunnes ne alkoivat haista, jonka jälkeen ne syötiin
*osti kokonaisen pakastekanan, joka suli jääkaappiin ja alkoi valua veristä vettä lattialle. Kana keitettiin ja laitettiin takaisin kylmään. Noin parin viikon kuluttua kana alkoi kasvaa vihreätä karvaa, josta huomautin. Simba söi kanan. Aloin etsiä omaa kämppää.
-Muutin, ja eka naapuri oli tyttöbändiläinen, joka tuli poikaystävineen kotiinsa riitelemään joka yö kello 04. Kuulin kaiken. Hankin korvatulpat.
-Toisella puolella asui mummo, joka dementoitui ja alkoi kytätä minua ovenraostaan. Joku anonyymi "miesystäväni" oli kuulemma tuonut mummon eteiseen takin. Mummo selitti asiaa myös kaikille naapureille ja siivoojille. Omituisin kohtaus oli, kun mummo kiljui minulle rappukäytävässä ettei välitä, "kumpi on isäntä ja kumpi on renki, kunhan takista päästään eroon". Nauratti ja nolotti. Mitta tuli täyteen, mummo hiljeni ja katosi parin puhelinsoiton jälkeen.
-Tilalle tuli pelottava huumepariskunta. Eräässä tappelussa eteisen peilini tippui lattialle. Yhtenä yönä vessassa seinän takana karjuttiin "vittu mä tapan sen neekerin, mun naama palaa, mun naama palaa!". Asunnosta oli myös oksennettu alakerran naapurin ikkunoille. Häätö tuli.
-Toisen seinän taa muutti Maarit (nimi muutettu), joka harrasti muhevan kovaäänistä seksiä. Usein. Yleensä hommat hoiti Laiha-Aki, jolle Maarit jätti lappuja alaovelle.
-Maaritin jälkeen tilalle tuli Kolistelija-Laakso, joka harrasti jotain outoa taistelulajia. Treenit, huuto (JAI-I!) ja tömistely tapahtuivat yleensä klo 3-4 aikaan yöllä. Valitin.

Ihan kun näissä ei olisi tarpeeksi: naapuritalossa asui pitkään ylipainoinen mies, joka kyttäsi erkkeristään ilman paitaa. Toisinaan vaimokin oli vierellä. Love your neighbour, everyone.

Posted by Noumann on keskiviikkona, maaliskuuta 08, 2006 at 6:38 ip. | Permalink