Joskus se iskee ihan puun takaa. Nimittäin hirveän yököttävä ja tajunnan sumentava humalatila. Eilinen meni jotenkin näin: Juhlat olivat kivat, ihmiset ihania, lahjat mahtavia, esitykset hienoutta hienoimmillaan ja kaikki muutenkin mainiosti baariin saapumiseen asti. Siellä minut valtasi täysin yhtäkkiä hirveä huimaus, tärinä ja ällötys. Melkein meinasivat aiemmin nautitut kakut ja piirakat kiivetä tuloreittiään takaisin ulos. Oi miksi, oi miksi pitää hyvän illan kääntyä noin kammottavaan loppuun?
Toisaalta minä kuitenkin älysin lähteä kotiin nukkumaan, sen sijaan, että olisin esimerkiksi oksennellut baarin vessaan tai jotain muuta yhtä tyylikästä.
Mitä tulee tilityksiin, niin ainakin Metsikselle pahoitteluni. On se kumma kun känässä puhuu olemattomista asioista niin vakavia.

Kaikille joita en ehtinyt kiittää, iso kiitos. Kuvasatoa ja häpeää odotellessa...

Posted by puuro on sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006 at 12:34 ip. | Permalink