Ameeba: my sweet 666 dreams
Näin aamulla unta, jossa olin lapsuuteni maisemissa. Oi niitä hiekkateitä, punatiilisiä omakotitaloja ja leppoista tunnelmaa. Aluksi olin kesäleirillä. Olin noin 12-vuotias ja minulla oli violetti uimapuku. Kaikki ihmiset leirillä olivat sellaisia, jotka olen joskus tuntenut, tosin vasta myöhemmällä iällä. Jostain kumman syystä nämä muut leiriläiset eivät olleet lapsia vaikka minä olin.
Seuraavaksi kävelin kotiin uimarannalta käsi kädessä kahden pojan kanssa, joista toiselle sanoin etten koskaan voisi olla sen tyttöystävä, vaikka ajattelin päinvastaista. Sitten irrotin käteni kivemman pojan kädestä ja kävelin käsi kädessä sen toisen pojan kanssa, joka oli mielestäni vain ärsyttävä.
Sitten olinkin kotibileissä lapsuudenkodissani. Kaikilla muilla oli kivaa, paitsi minulla. Siispä olin pyjama päällä, menossa nukkumaan. Jossain vaiheessa huomasin, että paikalla oli aika paljon ihmisiä, joita en tuntenut. Mustahiuksinen tyttö piirteli mustalla tussilla pentagrammeja vanhempieni valkoiselle seinälle. Pyysin tyttöä poistumaan. Tämän seurauksena tyttö yritti tökätä minua tussilla silmään. Seuraavaksi kaikki kuokkavieraat paljastuivat saatananpalvojiksi, jotka alkoivat hajottaa taloa ja tappaa muita lapsia. Joku viilteli kasvoni, kummastakin poskesta auki. Olin sängyn alla piilossa ja yritin soittaa poliisille. Puhelimeen vastasi entinen tarhakaverini Annukka, joka oli alkanut huoraamaan. Annukka pyysi minua liittymään bisnekseen. Kieltäydyin kunniasta ja mietittyäni hetken tulin siihen tulokseen ettei Annukkaa kannattanut pyytää soittamaan poliisille. Sitten psykopaattilapset tulivat huoneeseen ja alkoivat kaataa sänkyjä yksitellen (nyt oltiinkin taas kesäleirillä). Litistyin sänkyjen ja seinän väliin.
Yleensä herään ennen kuin minulle tapahtuu mitään pahaa mutta tällä kertaa en. Kun heräsin, minulla oli puhelin kädessä ja posket sattuivat vieläkin. Huomasin, että poskissa oli oikeasti haavat. Sisäpuolella. Olin ilmeisesti purrut poskiini.
No niin. Tämä on todiste kahdesta asiasta:
1) lapset ovat todella pelottavia, minkä todistavat monet kauhuleffatkin.
2) näen aina painajaisia jos nukun liian pitkään. nyt tiedän miksi olen aamuvirkku.
Seuraavaksi kävelin kotiin uimarannalta käsi kädessä kahden pojan kanssa, joista toiselle sanoin etten koskaan voisi olla sen tyttöystävä, vaikka ajattelin päinvastaista. Sitten irrotin käteni kivemman pojan kädestä ja kävelin käsi kädessä sen toisen pojan kanssa, joka oli mielestäni vain ärsyttävä.
Sitten olinkin kotibileissä lapsuudenkodissani. Kaikilla muilla oli kivaa, paitsi minulla. Siispä olin pyjama päällä, menossa nukkumaan. Jossain vaiheessa huomasin, että paikalla oli aika paljon ihmisiä, joita en tuntenut. Mustahiuksinen tyttö piirteli mustalla tussilla pentagrammeja vanhempieni valkoiselle seinälle. Pyysin tyttöä poistumaan. Tämän seurauksena tyttö yritti tökätä minua tussilla silmään. Seuraavaksi kaikki kuokkavieraat paljastuivat saatananpalvojiksi, jotka alkoivat hajottaa taloa ja tappaa muita lapsia. Joku viilteli kasvoni, kummastakin poskesta auki. Olin sängyn alla piilossa ja yritin soittaa poliisille. Puhelimeen vastasi entinen tarhakaverini Annukka, joka oli alkanut huoraamaan. Annukka pyysi minua liittymään bisnekseen. Kieltäydyin kunniasta ja mietittyäni hetken tulin siihen tulokseen ettei Annukkaa kannattanut pyytää soittamaan poliisille. Sitten psykopaattilapset tulivat huoneeseen ja alkoivat kaataa sänkyjä yksitellen (nyt oltiinkin taas kesäleirillä). Litistyin sänkyjen ja seinän väliin.
Yleensä herään ennen kuin minulle tapahtuu mitään pahaa mutta tällä kertaa en. Kun heräsin, minulla oli puhelin kädessä ja posket sattuivat vieläkin. Huomasin, että poskissa oli oikeasti haavat. Sisäpuolella. Olin ilmeisesti purrut poskiini.
No niin. Tämä on todiste kahdesta asiasta:
1) lapset ovat todella pelottavia, minkä todistavat monet kauhuleffatkin.
2) näen aina painajaisia jos nukun liian pitkään. nyt tiedän miksi olen aamuvirkku.
Lähetä kommentti