Oopa oli oopperassa
Kävin eilen katsomassa W. A. Mozartin säveltämän Ryöstö seraljista Kansallisoopperassa. Kaunis kaunis daami kun kutsui aveciksi. Kivan illan kruunasi viereisessä ravintola Careliassa nautittu illallinen. Hyvässä seurassa tietty.
Ja ooppera? Ensinnäkin Ryöstö seraljista sijoittuu alunperin turkkilaiseen haaremiin. 2000-luvulla tehty uudelleensovitus, jota myös tämä esitys myötäili, on taas sijoitettu melko luontevasti 20-luvun loistoristeilijälle. Kyseessä on melko kevyt ooppera, josta löytyy myös operetille tunnusomaisia piirteitä – lähinnä ehkä puhereplikoista johtuen. Pääosan esittäjiä ja laulua ei voi kuitenkaan kuin kehua.
Oopperan ensimmäinen näytös oli melko kevyt. Kuten seurueemme jäsen totesi, niin yleisön teoksen väli jäi hieman viileäksi. Loppua kohti päästiin kuitenkin asiaan ja toisessa näytöksessä saimme nauttia myös kuoron äänestä. Omasta mielestä toinen näytös oli kieltämättä vahvempi, mutta toisen kääntöpisteen käsittely jäi hieman haaleaksi. Belmonten ja Kostanzen tapaaminen olisi voinut vieläkin vahvempi.
Jos jotain esityksestä jäi mieleen, niin sen kertakaikkisen upea lavastus. Lavalle oli rakennettu jos johonkin suuntaan liikkuva laiva, joka toimi upeana näyttämönä. On upea katsoa oopperaa, jossa todellakin tuntee olevansa lavasteissa sisällä. On ikävä todeta, että abstrakti lavastus toimii ooperassa erittäin harvoin.
Suosittelen Ryöstöä seraljista ehdottomasti kaikille. Se on helppo ooppera, joka sopii myös ensikertalaisille. Itsehän en ole aikaisemmin oopperassa käynyt.
Ja ooppera? Ensinnäkin Ryöstö seraljista sijoittuu alunperin turkkilaiseen haaremiin. 2000-luvulla tehty uudelleensovitus, jota myös tämä esitys myötäili, on taas sijoitettu melko luontevasti 20-luvun loistoristeilijälle. Kyseessä on melko kevyt ooppera, josta löytyy myös operetille tunnusomaisia piirteitä – lähinnä ehkä puhereplikoista johtuen. Pääosan esittäjiä ja laulua ei voi kuitenkaan kuin kehua.
Oopperan ensimmäinen näytös oli melko kevyt. Kuten seurueemme jäsen totesi, niin yleisön teoksen väli jäi hieman viileäksi. Loppua kohti päästiin kuitenkin asiaan ja toisessa näytöksessä saimme nauttia myös kuoron äänestä. Omasta mielestä toinen näytös oli kieltämättä vahvempi, mutta toisen kääntöpisteen käsittely jäi hieman haaleaksi. Belmonten ja Kostanzen tapaaminen olisi voinut vieläkin vahvempi.
Jos jotain esityksestä jäi mieleen, niin sen kertakaikkisen upea lavastus. Lavalle oli rakennettu jos johonkin suuntaan liikkuva laiva, joka toimi upeana näyttämönä. On upea katsoa oopperaa, jossa todellakin tuntee olevansa lavasteissa sisällä. On ikävä todeta, että abstrakti lavastus toimii ooperassa erittäin harvoin.
Suosittelen Ryöstöä seraljista ehdottomasti kaikille. Se on helppo ooppera, joka sopii myös ensikertalaisille. Itsehän en ole aikaisemmin oopperassa käynyt.
Myös Tervaaja oli katsomassa tuon tasan saman näytöksen. Ihmeellistä miten saksa taipui oopperaksi, jotka yleensä ovat italiaksi. Lavastukset todellakin olivat näyttävät ja massiiviset.
Ryöstö Seraljista sopii minustakin aloittelijoille, itselläni tämä oli toinen kerta oopperassa. Ja kyllä ooppera aina illan leffateatterissa voittaa.
Posted by
tervaaja |
12:20 ip.
Lähetä kommentti