Amatoorimatkaaja kohtasi tanaan ensimmaisen kriisin. Oltiin ostettu lauttaliput Penangista Medaniin (Sumatralla). Aamulla satamassa kavi ilmi, ettemme mahtuneet laivaan. No, takaisin hostellille ja ruinaamaan sedalta, etta saisimme rahat lipuista takaisin. Sedan mukaan taytyy odottaa kolmeen, kunnes pomo tulee paikalle (ja kello on tassa vaiheessa noin kymmenen). Medaniin on paastava, koska sielta lahtee lennot Banda Acehiin. Ja sielta taas olisi tarkoitus paasta jouluksi saarelle, Pulau Weh tai jotain sinne pain. Noh, reppureissaajat saavat ruikutuksen jalkeen rahat takaisin. Sitten miettimaan seuraavaa siirtoa. Lopulta loydamme itsemme lentokentalta Air Asian tiskilta kalliit lentoliput taskussa. Lennon lahtoon aikaa kahdeksan tuntia. Ajamme taksilla lahimpaan ostoskeskukseen, jossa paatan kuluttaa aikaani menemalla kampaajalle. Virhe! Ensinnakin malesialainen kampaaja vanuttaa ja hankaa tukkaani pestessaan siihen malliin, etta pelkaan tulevani kaljuksi. toiseksi, tukka on kamala. En silti itkenyt. Vaan kavin ostamassa pinneja ja hiusvahaa. (Aamulla satamassa tirautin pari kyynelta kun jonottamisen jalkeenkaan ei paasty laivaan.) No, onneksi visalla paasee ja silleen. Olen pian kuuden paivan aikana ollut kuudella lennolla ja kuudessa eri maassa. Todella maanlaheista matalan budjetin matkailua. Ja terveisia vaan Maan ystaville ja Greenpeacelle.

Posted by Anonyymi on lauantaina, joulukuuta 23, 2006 at 9:47 ap. | Permalink