Olin lapsena kova penkkiurheilija. Isäpoika-suhteen tärkein tekijä taisi 80-luvulla olla meidän perheessä Urheiluruutu. Kuka muistaa sen vanhan tunnarin? Täydellistä. Kaikkein kovin kiinnostuksen kohteeni taisi olla lätkä. Tampereen Tappara oli suosikkini, vaikka Helsingissä asuimmekin.

Miten tämä liittyy sitten mihinkään? Yksi kovimmista 80-luvun suomalaisurheilijoista oli tietysti Arto Bryggare. Taisi minullakin olla jotain sponsoritarroja, joissa Bryggare esiintyy (keräsin mainostarroja pikkupoikana). Tänään, 20 vuotta myöhemmin, tapasin Bryggaren työn merkeissä. Fiksu kaveri.

Aiturista tuli siis kansanedustaja ja pikkupojasta mainosmies/valokuvaaja. Niin se elämä heittelee.

Posted by oopa on maanantaina, joulukuuta 18, 2006 at 9:17 ip. | Permalink