oopa: pikakelauksella menneisyys
Äsken Last.FM palvelu soitti neljä minuuttia Rinneradiota. Olen itkunsekaisissa tunnelmissa.
Oli yhdeksänkymmentäluku. Opettelin kuvaamaan. Käytin mustavalkofilmiä, koska se näytti hienolta. Kuvat kehitin koulun (lukio) pimiössä. Teimme kokeiluita salamalla. Teimme kokeiluita videolla. Istuimme editointikopissa ja tiesimme, että kaikista meistä tulee vielä jotain. Potkiaisissa sain diplomin "koulun stara". Mitä ikinä se tarkoittikin?
Sittemmin olen saanut tehdä vaikka mitä. Olen päässyt paikkoihin, joista unelmoidaan. Olen saanut valokuvata. Olen saanut leikata. Olen jatkanut kokeilemista, mutta olen myös kyynistynyt. Miten saisin vielä sen vanhan fiiliksen päälle. Sen, että kaikki on uutta ja hienoa? Saako sitä?
Olen ollut aina oppimishaluinen. Haluan ratkaista ongelmia, oivaltaa asioita. Se pitää mielen virkeänä ja vie eteenpäin. Oli kyseessä sitten ammatillinen ongelma tai loistava Vartti-lehden ristikko.
Mikä sitten on hienoa? Vaikka olen vielä iältäni nuori, niin monessa asiassa minut otetaan vakavasti. Sanoihini uskotaan. Mielipiteisiini luotetaan. Sillä olenhan nähnyt paljon ja aina kuunnellut. Se on tärkeää.
Kuuntelen toisenkin Rinneradion kappaleen. Tänä viikonloppuna minua ei pysäytä mikään.
Oli yhdeksänkymmentäluku. Opettelin kuvaamaan. Käytin mustavalkofilmiä, koska se näytti hienolta. Kuvat kehitin koulun (lukio) pimiössä. Teimme kokeiluita salamalla. Teimme kokeiluita videolla. Istuimme editointikopissa ja tiesimme, että kaikista meistä tulee vielä jotain. Potkiaisissa sain diplomin "koulun stara". Mitä ikinä se tarkoittikin?
Sittemmin olen saanut tehdä vaikka mitä. Olen päässyt paikkoihin, joista unelmoidaan. Olen saanut valokuvata. Olen saanut leikata. Olen jatkanut kokeilemista, mutta olen myös kyynistynyt. Miten saisin vielä sen vanhan fiiliksen päälle. Sen, että kaikki on uutta ja hienoa? Saako sitä?
Olen ollut aina oppimishaluinen. Haluan ratkaista ongelmia, oivaltaa asioita. Se pitää mielen virkeänä ja vie eteenpäin. Oli kyseessä sitten ammatillinen ongelma tai loistava Vartti-lehden ristikko.
Mikä sitten on hienoa? Vaikka olen vielä iältäni nuori, niin monessa asiassa minut otetaan vakavasti. Sanoihini uskotaan. Mielipiteisiini luotetaan. Sillä olenhan nähnyt paljon ja aina kuunnellut. Se on tärkeää.
Kuuntelen toisenkin Rinneradion kappaleen. Tänä viikonloppuna minua ei pysäytä mikään.
Itkukohtaus sen kuin voimistuu. Tarjoilevat Jimi Tenoria. Se oli mun suuri idoli. Minäkin halusin olla hyvä. Sieltä kai se silmälasifetissikin on. Prkl. Tästä tulee vielä jännittävä ilta.
Posted by
oopa |
1:03 ip.
Oopa, tämä oli suloinen kirjoitus. Tunnistan myös itsessäni kyynistymisen ja kaipuun niihin nuoruuden fiiliksiin.
Ja minä luotan mielipiteisiisi :)
Posted by
Anonyymi |
3:04 ip.
"koulun stara"
kertooko se sitten susta vai meistä muista siellä?
olen tässä pikkuhiljaa oppinut, että kyynisyys on ainoa keino selvitä. sinisilmäisyys ja kaikki se ihanan optimistinen usko ihmisiin ja maailmaan eivät vaan kanna. vaikka kuinka haluaisi, se ei vaan kanna. into voi säilyä, se pitäisikin säilyttää, mutta tietty kyynisyys vaikuttaisi olevan vain maailman oletusarvo.
kilttejä vedetään turpaan surutta. kyynisyysenergia pitäisi jotenkin pystyä kääntämään polttoaineeksi, kuten nyt teit.
viimeaikojen käytetyin ja osuvin mantra: helvetin elämä.
Posted by
Anonyymi |
5:27 ip.
Lähetä kommentti