Ameeba: hotelliela(i)mia
Lyhyeksi kay aika ennen kuin paattyy. Suunnilleen viikko viela matkaa jaljella. Nyt jumitan Krabin laheisyydessa Thaimaassa, olen katsastanut rantoja ja tarkoitus olisi viela kayda jollain pikkusaarella ennen kuin Bangkok ja tuliaisshoppailu kutsuu.
Tanaan ratsastin norsulla viidakossa. Ei mitaan tasaista kyytia. Ei ollut myoskaan ilo nahda, miten norsukuskit ajokkejaan kohtelivat: huusivat ja hakkasivat valilla kepilla paahan etta saivat ajokit liikkumaan. No, ehka se oli tarpeen, koska mun menopeli olisi halunnut vain seista ja syoda lehtia puskista.
Paikalla oli myos vauvanorsu, joka oli surullinen naky. Tyyppi oli kahlittu jalasta kiinni tolppaan, ja liikkumavaraa ketjussa oli ehka kolme metria. Pikkunorsu sitten seisoi siina paikallaan ja nyki monotonisesti ketjuaan.
Olen siis kenties tukenut epaeettista matkailubisnesta, hyi minua. No, en tosin tieda oliko orankivaellus Indonesian viidakossa yhtaan eettisempi: oppaat ruokkivat orankeja, jonka seurauksena ne olivat puolikesyja eivatka enaa osanneet pelata ihmisia.
On taalla muitakin luontoilmioita: eilen illalla kylpparissani vipeltanyt torakka sai aikaan melkoisia sydamentykytyksia.
p.s. Yksin, viimeinkin. Matkaseura lahti Laosiin. Tuskin voin tarpeeksi hehkuttaa, miten hienoa on kun on oma hotellihuone. Ihan yksin. Ja voin tehda aivan mita huvittaa. (=hengailla alasti hotellihuoneessa, herata just niin aikaisin kuin haluan jne.) Ai niin, ja oma vessa ja kylppari. Kuumaa vetta ei tosin, mutta siihen olen jo aivan tottunut.
Tanaan ratsastin norsulla viidakossa. Ei mitaan tasaista kyytia. Ei ollut myoskaan ilo nahda, miten norsukuskit ajokkejaan kohtelivat: huusivat ja hakkasivat valilla kepilla paahan etta saivat ajokit liikkumaan. No, ehka se oli tarpeen, koska mun menopeli olisi halunnut vain seista ja syoda lehtia puskista.
Paikalla oli myos vauvanorsu, joka oli surullinen naky. Tyyppi oli kahlittu jalasta kiinni tolppaan, ja liikkumavaraa ketjussa oli ehka kolme metria. Pikkunorsu sitten seisoi siina paikallaan ja nyki monotonisesti ketjuaan.
Olen siis kenties tukenut epaeettista matkailubisnesta, hyi minua. No, en tosin tieda oliko orankivaellus Indonesian viidakossa yhtaan eettisempi: oppaat ruokkivat orankeja, jonka seurauksena ne olivat puolikesyja eivatka enaa osanneet pelata ihmisia.
On taalla muitakin luontoilmioita: eilen illalla kylpparissani vipeltanyt torakka sai aikaan melkoisia sydamentykytyksia.
p.s. Yksin, viimeinkin. Matkaseura lahti Laosiin. Tuskin voin tarpeeksi hehkuttaa, miten hienoa on kun on oma hotellihuone. Ihan yksin. Ja voin tehda aivan mita huvittaa. (=hengailla alasti hotellihuoneessa, herata just niin aikaisin kuin haluan jne.) Ai niin, ja oma vessa ja kylppari. Kuumaa vetta ei tosin, mutta siihen olen jo aivan tottunut.
Tunnisteet: matkailu
Olehan varovainen!
Posted by
oopa |
10:42 ap.
Lähetä kommentti