Ajattelin olla olematta kovinkaan poliittinen blogaaja. Tämä siksi, että ihmisillä on oikeus vääriin mielipiteisiinsä. Mutta mihin *lisää oma kulunut sanonta tähän*, joten tänään kun kävelin äänestämään, mietiskelin seuraavaa:

Meillä on nyt kaksi ehdokasta. Kumpikaan ei ole täydellinen, vaan pikemminkin niin, että kummallakin on olevinaan omia mielipiteitä. Toisen kampanja on ollut pannukakku ja toisen ehkä maailman epäuskottavin sitten baarifraasin, "mä haluan oikeesti tutustua suhun ihmisenä".

Toinen on varmasti kasvanut elämän myrskyissä ihmisenä, toinen antanut vallan nousta kukkahattuun. Mutta sitten taas, toinen on saanut isolla kädellä, toinen ehkä edes nuorena nähnyt mitä on olla yksi meistä. Toinen haluaa palata eiliseen joka ei koskaan palaa, toinen mennä mukana ja olla yksi voittajista, eristää onnen osalle ihmisistä.

Näkökulmia, taas liikaa näkökulmia. Kopilla kuitenkin jostain kupli mieleeni, mitä äitini minulle aikoinaan opetti:

"Koskaan sinulla ei ole niin vähää, etteikö siitä riittäisi kahdelle."

Sillähetkellä maailmassa oli riittävästi kontrastia jotta näin mustan ja valkoisen. Huomenna olemme viisaampia ja todellisuudessa ainoa mikä muuttuu, on prosessin nopeus.

ps. Jos ehdokkaat olisivat musiikkia, olisi toinen Depeche Moden - Strangelove ja toinen The Curen - Faith. Noin niinkus kärjistettynä..

Posted by OptimusPrime on sunnuntaina, tammikuuta 29, 2006 at 1:45 ip. | Permalink