Ameeba: äitiä ikävä.
Liekö joku aikuistumiskriisi, mutta viime aikoina on oikeasti ollut äitiä ikävä. Miksikö? No, koska äiti ei hoida äidillisiä velvollisuuksiansa. Kämppis soittelee äitinsä kanssa joka päivä ja hieman normaalimmissakin tapauksissa äidit soittavat lapsilleen tarkistussoittoja ainakin kerran viikossa. No, ei meidän äiti. Musta ei huolehdita, perkele.
Viikonloppuna kävin kotona pitkästä aikaa. Halasin äitiä (poikkeuksellista tunteellisuutta meidän perheessä).
Seuraa keskustelu:
Äiti: Oli jo ehtinyt tulla lasta ikävä.
Minä: Mutta ethän sä koskaan soita mulle.
Äiti: Mä luulin, että sä haluat olla itsenäinen.
Itsenäinen, minä? (Minä, joka saan vieläkin rahaa isiltä joka kuukausi ja soitan äidille itkuisia puheluita kun on vähän kurkku kipeä?) Tehdäkseni asian selväksi lainasin rahat paluumatkaan ja tyhjensin jääkaapin lähtiessäni.
Viikonloppuna kävin kotona pitkästä aikaa. Halasin äitiä (poikkeuksellista tunteellisuutta meidän perheessä).
Seuraa keskustelu:
Äiti: Oli jo ehtinyt tulla lasta ikävä.
Minä: Mutta ethän sä koskaan soita mulle.
Äiti: Mä luulin, että sä haluat olla itsenäinen.
Itsenäinen, minä? (Minä, joka saan vieläkin rahaa isiltä joka kuukausi ja soitan äidille itkuisia puheluita kun on vähän kurkku kipeä?) Tehdäkseni asian selväksi lainasin rahat paluumatkaan ja tyhjensin jääkaapin lähtiessäni.
Meidän äiti kyllä jaksaa soitella. Nyt on tosin tahti hiljentynyt merkittävästi. Perjataina näen ehkä äitiä. Viime kerrasta onkin aikaa - olikohan Jouluna?
Ja se elämä on pelottavaa... apua.
Posted by
oopa |
8:55 ip.
Minun äitini lähetti sähköpostia yli viikko sitten. Viimeisestä puhelinkeskustelusta on varmaan kolme-neljä viikkoa. Ja meillä on kyllä hyvät välit, mutta jotenkin ei vain koskaan olla luontevasti aktiivisesti pidetty yhteyttä.
Maailma on aika jänskä, eikä siihen taida koskaan tottua.
Posted by
Mari(nadi) Koo |
9:10 ip.
Äitiä,veljiä, isää ja isoäitiä tulee kyllä aika usein ikävä. Sitä haluaisi vaan olle enemmän tekemisisissä. Tietää mitä niille kuuluu ja jakaa iloja sekä suruja.
Itsenäisyys ja välittäminen on kaksi eri asiaa. Siksi mä soittelenkin aika paljon.
Ja mitätulee tähän "omanapa" -juttuun, niin vaikka AMOEBA kirjoitti ihan ittestään, silti koin asian yhteisenä ja siten olin tyytyväinen, että aihe tuli puheeksi.
Posted by
Anonyymi |
10:13 ip.
Täältä äidin näkökulmasta vastailen:
lapseni on väliaikaisesti toisaalla. Lehtiessään olin hirveän haikea, kun tässä kohtalaisen lähekkäin asuessa olemme tavannaat liki viikottain.
Ensimmäiseen puoleen vuoteen en soittanut. Blogistaan luin kuulumiset. Sitten saatiin Skypet kuntoon. Nyt puhellaan toisinaan.
Postauksesi kummasti ravisutti. Pitäisi ehkä soittaa useammin. Ehkei blogikommentointi sittenkään riitä äiti-lapsi -suhteen hoitamiseen?
Posted by
Sun äitis |
1:33 ap.
Lähetä kommentti