Tänään havaitsin kuulevani kännykkäni soittoäänen. Eihän siinä mitään outoa olisi, mutta kun puhelimessani on nykyään eri soittoääni. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta kun puhelimeni ei ollut edes päällä. Eikä tässäkään vielä mitään, mutta kun lähimaastossa ei ylipäätään ollut ainoatakaan puhelinta. PMMP:n Päiväkoti pauhasi vain ja ainoastaan korvieni välissä. Noin puoli tuntia putkeen, tauotta.

(Epäilen tämän olevan jonkinlainen karman kostoisku siitä, kun vihdoin eilen vaihdoin soittoäänen kyllästytettyäni kämppistäni sillä yli puoli vuotta.)

Epäjärjestelmällisyyteni, ailahtelevaisuuteni ja muut omituisuuteni sentään voi kuitata luovuuden merkkeinä, mutta aistiharhoille en ole vielä keksinyt hyväksyttävää tekosyytä.

Kun alan tarinoimaan uusista juttukavereistani, joita kukaan ei ole koskaan tavannut, soittakaa valkotakkiset. Kiitos.

Posted by Anonyymi on tiistaina, helmikuuta 28, 2006 at 9:22 ip. | Permalink