Iltaa, jolloin pää on täynnä seuraa usein aamu, jolloin sydän on tyhjä. Mielessä pyörii mitä kummallisempia asioita. Pätkiä keskusteluista. Välähdyksiä tapahtumista. Kuvia, jotka näkee silmät kiinni. Yritän katkaista filmin, mutta se vain venyy. Mieleni tekisi tilittää, mutta en jaksa puhua. Väsyttää. Koko ajan nälkä. Vapina. Silmiä painaa, mutta uni ei tule. Kellot on siirretty, tunti hukattu. Ja sen päälle monta aamutuntia. Kaiken päälle kuorrutetun hilpeyden alta löytyy aamulla jokin pieni, joka aina vain pelkää.

Jos ei uskalla tehdä asioita, joita haluaa tehdä, voi tehdä asioita, joita ei halua tehdä - siksi, että ne ovat mahdollisia.

Mutta jos siitä ei puhu, sitä ei ehkä koskaan tapahtunut.

Posted by Anonyymi on sunnuntaina, maaliskuuta 26, 2006 at 2:33 ip. | Permalink