Olen ollut töiden alkamisesta, eli toukokuun alusta asti, niin väsynyt, etten ole vapaa-ajalla jaksanut tehdä oikein mitään. Tulos: epäihmissuhteistuminen. Ainoat ihmiskontaktini ovat äiti, sen pölö miesystävä ja työkaverini. Huh huh. Ei uskoisi, että minulla on ystäviä. Tai poikaystävä. Eikä varmaan kohta olekaan, tätä menoa. Olen huolissani erakoitumisestani.

Mutta jotain hyvääkin: tänään aamulla kiikutin kolme kekoa papereita kirjansitomoon. Kun pinkat ovat kansissa ja koulun kirjastossa, ja pari kaavaketta täytetty opintotoimistossa, siinä se on. Läpäisin jopa kypsyyskokeen.

Eikä ihme. Kyllä sitä itse kukin kypsyy, kun lopputyön valmistuminen roikkuu kaksi vuotta.

Posted by Anonyymi on maanantaina, kesäkuuta 05, 2006 at 9:01 ap. | Permalink