Olimme siis eilen Marinadin kanssa Hurstin Joulujuhlissa vapaaehtoisina. Aluksi teimme voileipiä (Marinadi voiteli ja minä makkaroitin sekä juustotin) sitten lähinnä ihmettelimme, kun porukka sekoili. Visukinttu kertoi kauhutarinoita organisoinnin puutteesta ja sitähän siellä oli. Yksi ryhmä kantoi laatikoita kellariin ja toinen toi niitä toista kautta ylös. Peukku ylös. Mutta ei se ketään haitannut.

Kun valmistelut olivat tehty, oli aika päästää vieraat juhlaan. Tuhanteen vähäosaiseen mahtuu yhtä monta (surullista) tarinaa. Siinä oli sekä vierailla että allekirjoittaneella tippa linssissä, kun samalla me vapaaehtoiset lauloimme jouluyö, juhlayö -kipaletta. Onneksi vältyin tunnekuohulta.

Sitä sai taas vähän perspektiiviä omaankin elämään. Tietysti on väärin hakea negaation kautta tuntumaa. Omassa mielessä eri asiat tuntuvat pahalta. Ensimmäisen ärähdyksen tein jo omalle äidille, kun autossa ei ollut sisääntullessa lämmin. Monelle lämpö ei ole samanlainen itsestäänselvyys kuin vaikka minulle. Ehkä osaan olla lempeämpi myös huoltoyhtiölle ensi viikolla, kun jatkan patterien lämpenemisongelman selvitystä.

Kyllä minä tahdon olla auttamassa myös ensi vuonna. Kaikki antsaitsevan Joulun. Edes kerran vuodessa.

Pintaliitodesign suosittelee Jari Halosen Joulubileet-elokuvaa.

Posted by oopa on maanantaina, joulukuuta 25, 2006 at 10:00 ap. | Permalink