Nyt se on todistettu. Kärsin vakavasta oireyhtymästä. Aina kun esiin putkahtaa joku hunaja-ääninen, viehättä naislaulaja, joka laulaa herkkiä ja yksinkertaisia popballadeja, joissa on ehkä hivenen folkia tai jazzia, niin liikutun syvästi, enkä voi olla innostumatta ja hullaantumatta. Ensin tuli Feist, sitten Corinne ja nyt Ayo, oi mikä kaunotar.

Tunnisteet: musiikki

Posted by puuro on torstaina, tammikuuta 25, 2007 at 10:49 ip. | Permalink