Oopa: Äijäilyä ja ämmäilyä!
Katsoin eilen ensimmäistä kertaa Subin Äijät-ohjelmaa. Ei kolahtanut kovinkaan, vaikka hihittelinkin Hynysen kerratessa äijäsanastoa melko tehokkaasti (pillu, pillu, kalja jne.). Nuohoominen on tosin aika äijää, jos nyt niin sitten on tapana sanoa.
Sitten oli aika lunastaa puheet edellisestä blogimiitistä ja alkaa itse ämmäilemään. Oli nimittäin aika poistaa rintakarvat... vahalla. Tomselleckmäinen rintakehä ei ole koskaan ollut mieleeni, ainakaan peilikuvaa katsoessa. Viikset ovatkin sitten ihan eri juttu. Sitä paitsi manscaping on ollut jo vuosia se iso juttu maailmalla.
Ihokarvojen poisto vahalla on mielestäni näyttänyt helpolta hommalta, mutta nyt tajusin mikä prosessi se on. Vahaa pitää lämmitellä, ihme paperiliuskoja pestävä ja pelkkä vahan sively oli ensikertalaiselle melkoisen vaikeaa. Oli vain haettava oikeaa tekniikkaa.
Ensimmäinen repäisy tuntui kivuliaalta - ainakin henkisesti. Sitten homma alkoi luistamaan hieman. Autokoulussa opittu vastaohjaus muuttui tekniikassani vastavedoksi. Siis vastakarvaan ja nopeasti. Kohta rintakehäni alkoi kiiltämään karvattomuutta. Siellä täällä oli vielä pieniä länttejä, joista viimeiset pyyhin pois partakoneella. Ensi kerralla saan varmasti aikaiseksi tasaisempaa jälkeä (huom. ensi kerta -sanaparsia käytetty).
Myöhemmin illalla olikin sitten googletuksen aika. Hakusanoina mm.: voimakas punoitus karvanpoiston jälkeen. Sitä saa mitä tilaa. Tällä kertaa se oli punainen, karvaton rintakehä ja testosteronitason (hetkellinen) lasku.
Sitten oli aika lunastaa puheet edellisestä blogimiitistä ja alkaa itse ämmäilemään. Oli nimittäin aika poistaa rintakarvat... vahalla. Tomselleckmäinen rintakehä ei ole koskaan ollut mieleeni, ainakaan peilikuvaa katsoessa. Viikset ovatkin sitten ihan eri juttu. Sitä paitsi manscaping on ollut jo vuosia se iso juttu maailmalla.
Ihokarvojen poisto vahalla on mielestäni näyttänyt helpolta hommalta, mutta nyt tajusin mikä prosessi se on. Vahaa pitää lämmitellä, ihme paperiliuskoja pestävä ja pelkkä vahan sively oli ensikertalaiselle melkoisen vaikeaa. Oli vain haettava oikeaa tekniikkaa.
Ensimmäinen repäisy tuntui kivuliaalta - ainakin henkisesti. Sitten homma alkoi luistamaan hieman. Autokoulussa opittu vastaohjaus muuttui tekniikassani vastavedoksi. Siis vastakarvaan ja nopeasti. Kohta rintakehäni alkoi kiiltämään karvattomuutta. Siellä täällä oli vielä pieniä länttejä, joista viimeiset pyyhin pois partakoneella. Ensi kerralla saan varmasti aikaiseksi tasaisempaa jälkeä (huom. ensi kerta -sanaparsia käytetty).
Myöhemmin illalla olikin sitten googletuksen aika. Hakusanoina mm.: voimakas punoitus karvanpoiston jälkeen. Sitä saa mitä tilaa. Tällä kertaa se oli punainen, karvaton rintakehä ja testosteronitason (hetkellinen) lasku.
Tunnisteet: elämä, omat jutut
Lähetä kommentti