Ei, en halua olla Suomessa. Haluan takaisin Roomaan. Niiisk.

Löysin sieltä aviomiehenkin. Häät on ensi kesänä. Tuleva aviomieheni ei vain vielä tiedä sitä. Eikä hänen tyttöystävällään ainakaan ole mitään haisua asiasta. Noooh, kaikki aikanaan.

Niin, kiitos kysymästä, häät meni mitä mainioimmin. Pidin yhdessä veljeni ja kaason kanssa yllä suomalaisia perinteitä ja valvoimme aamuun asti viskin voimalla. Puutarhajuopottelun keskeytti hetkeksi vain sadettimien laukeaminen noin neljän aikaan aamulla. Ja silloinhan oli siis pilkkopimeää.

Täytyy sanoa, että matkan suurin pettymys oli huomata, että peruskankeat suomalaiset ovat oikeasti paljon kovempia irrottelemaan. Tanssilattia oli koko illan täysin suomalaismiehityksessä – mitä nyt pari italiaanoa uskaltautui aina välillä hetkeksi sekaan – ja dj oli täysin haltioissaan. Kun sitten kello löi kaksitoista, paikalliset kömpivät nukkumaan.

Aika säälittävä esitys, sanon minä. 73-vuotias superjäykkis setänikin olisi tanssinut yksin kaikki italialaiset suohon. Niin, että järjestäkää te vaan ne juhlat, niin me tuodaan se meininki.

Tunnisteet: elämä, maailmalta, tyhmät jutut

Posted by Anna at 2:38 ip. | Permalink | Comments

Hitto kun on pää tyhjä kirjoittamaan mitään. Elämä kun menee sykleissä: viisi päivää töitä ja sitten mökille.

Viikonlopun parhautta oli inkiväärilohi.

Ja loppuun tiedote: Tänään blogin julkaisujärjestelmä saattaa muuttua. Väliaikseksi sellaiseksi valittu Blogger on nyt pyörittänyt blogia kolme vuotta hyvin ja huonoin tuloksin. Nyt on sitten tarkoitus siirtyä Wordpressin ihmeelliseen maailmaan. Katsotaan...

Ehkä ensi viikolla jo jotain mielenkiintoista lukemista täältäkin. Tarkoituksena olisi Ahvenanmaa.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 7:18 ap. | Permalink | Comments

Kaikille epäilijöille kerrottakoot, että selvisin hengissä. Saaressa ruoka oli hyvää ja juomista riitti. Lauantaina eräät rohkeat vielä soutivat vierailulle. Niinpä vietimme toisen juhannuksen.

Nyt alkaa lepo, sapatti ja paasto.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 10:20 ip. | Permalink | Comments

Italialaiset juhannushäät kutsuvat ja matkalaukku pullistelee liitoksistaan jo nyt. Virittäydyin kesäloman ensimmäiseen osaan jo eilen asentamalla työsähköpostiini lomavastaajan. Se oli nimetty loogisesti "poissa-avustajaksi". Jes, hyvä Microsoft!

Tunnisteet: elämä, tyhmät jutut

Posted by Anna at 12:48 ip. | Permalink | Comments

Vihdoinkin DBTL on saanut ohjelmansa julkistettua. Sitä selatessani aloin jo suunnittelemaan urputusta siitä, että t a a s sinne on otettu ne samat esiintyjät. Vuosi vuoden jälkeen lavalle kampeavat muun muassa Popeda (yök), Yö (YÖK!), Kotiteollisuus (nojoo-o), Viikate (jepjep), Kilpi (plaah) ja Paula Koivuniemi. Siis kamoooon. Niinno, onhan siellä tietysti W.A.S.P., joka on varmaan ihan kiva. Jos tykkää.

Mutta! Onneksi selasin ohjelmaa eteenpäin ja totesin ilokseni, että perjantaina 1. elokuuta on luvassa varsin makoisa kattaus. Jokilavalla esiintyy sekä Lapko, Scandinavian Music Group että PMMP (jejeejejejeeeee!). Ja lippukin maksaa vain vaivaiset 10 euroa, hiphip hurraa!

Seuraavana päivänä on tarjolla vielä Rubikia ja Tero-Petriä, muiden muassa.

Kyllä tällä setillä ihan hyvät meiningit saadaan aikaan.

Tunnisteet: elämä, musiikki, tapahtumat, tyhmät jutut

Posted by Anna at 12:43 ip. | Permalink | Comments

Italialaiset juhannushäät lähestyvät ja matkakuume kohoaa, kirjaimellisesti. Lentomatkaa odotellessa päätin sitten hankkia välikorvatulehduksen. Älkää kysykö miten. Viikonlopunkin vietin kiltisti sohvalla jalkapallon ja viinin välissä.

Kuulemma yli 90 prosenttia korvatulehduksista ilmenee alle 5-vuotiailla. Niinpä niin. Pitää sitten Wikipedian vielä vittuillakin.

Tunnisteet: elämä, vitutus

Posted by Anna at 4:23 ip. | Permalink | Comments

Törmäsin eilen Stockmannilla teinikolmikkoon, jolla oli kasvoillaan yleisemmin hammaslääkärien naamalla nähdyt hengityssuojaimet. Varmaan hei tosi kova juttu niinku siis niinku nyt just. Tosi siis erilaista, voi vitsit. Ja jos tulis niinku joku ydinlaskeuma vaiks niinku right now, niin sit olis niinku seif!

Huoh... Päädyin puhisemaan ja pyörittelemään silmiäni, kuten vanhoina kunnon teinivuosina konsanaan.

Tunnisteet: elämä, tyhmät jutut

Posted by Anna at 10:52 ip. | Permalink | Comments

Viime viikonloppuna baarissa havahduimme porukalla siihen, että olemme keski-ikäistyneet. Sen sijaan, että tanssisimme itsemme uuvuksiin, pönötämme illan pöydässä kaljaa juoden. Ja jos nyt oikeinoikein villiinnymme, hetkumme ehkä hieman musiikin tahtiin, kuitenkin perse tiiviisti penkissä pysyen.

Huomiosta kauhistuneena päätimme korjata asian ja kreisibailasimme tanssilattialla yli tunnen putkeen. Siinä rytäkässä allekirjoittaneelta lähti rintsikatkin päältä ja housun vetoketju aukeili koko ajan. (Hmmm. Mitä mun vaatteet oikein yrittää viestittää mulle?!)

Dj:n soittolistalta löytyi muun muassa tämä ja sehän kolahti heti! Näin keskiviikkona onkin jo korkea aika hioa ensi viikonlopun muuvit kuntoon. The Ting Tingsiä, olkaa hyvät!

Tunnisteet: elämä, musiikki, tyhmät jutut, videot

Posted by Anna at 12:58 ip. | Permalink | Comments

Jossain Sörnäisten jälkeen metrossa alkoi kuulua hiljaista kolinaa ja pauketta. Ikään kuin ratakiskot olisivat kolisseet kuin amerikkalaisessa elokuvassa. Hiljalleen äänestä alkoi erottautua rytmi. Rumpuja. Samalla sekunnilla ilman täytti kaunis oboen laulanta. Ihmiset eivät uskoneet ääntä, vaan katsoivat toisiaan hiljaa, kuin hakien lupaa kuunnella musiikkia.

Katsoin taakseni ja näin ulkomaalaisperäisen pariskunnan. Rumpujen hento pauke tuli kärryihin kiinnitetystä kovaäänisestä. Posket pullollaan mies puhalsi soittimeensa ja sai henkeyksen muuttumaan hetkessä kauniiksi ääneksi, joka nyt oli jo saavuttanut metrovaunun perinmäisenkin nurkan. Edelleenkään kukaan ei uskaltanut hymyillä.

Epäluuloisten kanssamatkustajien hiljaisen hetken keskeytti vain asemakuullutukset. Joku poistui asemalla ja joku tuli sisälle samalla hämmästyen musiikkia. Sellaista emme olleet ennen metrossa kuulleet.

Vielä viimeisen aseman rullaportaissa kuulin musiikkia korvissa, vaikka pariskunnan, musiikin ja minun tiemme olivatkin jo eronneet aikoja sitten. Jäin kaipaamaan hetkeä.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 3:55 ip. | Permalink | Comments

Lähden 2,5 viikon päästä Italiaan serkkuni juhannushäihin. Jeejee! Matkaseurana on omat vanhemmat ja sisarukset sekä muita sukulaisia.

Nämä muut sukulaiset eivät ole juurikaan matkailleet, mutta onneksi heidän tuttavansa ovat. He ovat kertoneet muutamia "totuuksia" Italiasta ja nyt sukulaiset ovat hieman levottomia.

Italialaiset ovat kuulemma aivan hulluja, sillä he kävelevät päin kadulla. Lisäksi kyseisessä maassa ei saa mitään ruokaa ravintolasta, jollei sitä tilaa etukäteen. Epäilyjä on herättänyt myös Visa-kortin käyttökelpoisuus kyseisessä maassa. Hmmmpppfff...

Jännittävä reissu tulossa, meille kaikille.

Tunnisteet: elämä, matkailu, tyhmät jutut

Posted by Anna at 8:00 ip. | Permalink | Comments

Ei tule uni, vaikka ollaan jo perjantain puolella. Keskiviikkoilta tuli vietettyä opiskelutovereiden kanssa juhlien viimeistä kertaa ennen kuin valmistuminen ja uudet seikkailut kutsuvat. Oli hauskat neljä vuotta, siitä osallisille kiitos. Varmasti nähdään vielä. Tänään olo on ollut yhtä sekava kuin hra. Rowley Birkinillä(kts. video).

Tunnisteet: elämä, huumori, omat jutut, videot

Posted by puuro at 1:03 ap. | Permalink | Comments

Noniin, nyt kun on muutenkin mukava vitutus päällä, ajattelin pitkästä aikaa jatkaa listaustani. Tällä kertaa vuoron saa c-kirjain ja sen ääliömäinen väärinkäyttö.

Joskus 90-luvullahan oli kauhean trendikästä ja koolia olla vaikkapa Nico. Tai Mica. Nicce. Tai Marco. Luulin, että nämä kaverit ovat jo itsekin tajunneet anti-kooliutensa ja vaipuneet unholaan, kunnes sitten sain työasioissa sähköpostia Jycceltä – siis Jysseltä.

Lisäksi tästä maailmasta löytyy valitettavasti huima määrä tyyppejä, joiden nimessä ei ole koota, mutta jotka ovat keksineet käyttää c-kirjainta rennoissa tervehdyksissä. Esimerkiksi "Moicca!" on tosi kiva hei.

Kuulkaapas nyt kaikki Jysset, Nisot, Misot ja Marsot. Jos ette keksi muuta tapaa olla erilaisia ja erikoisia, kuin k-kirjaimen vaihtaminen c:hen, niin voin sanoa ainoastaan, että no moissa ja tervemenoa.

Tunnisteet: elämä, vitutus

Posted by Anna at 4:04 ip. | Permalink | Comments

Elämässä tapahtunutta:
Viikonloput kuluvat saaressa, viikot arjessa
Tänään ei ollut sählyä, kävin tappopumpissa
Möin digikameran pois, tilalle on tulossa kaunista filmiä
Mökillä juotu Calvados oli todella hyvää

Muuten kai asiat ovat reilassa?

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 10:02 ip. | Permalink | Comments

Kerroin taannoin, kuinka elämässäni oli kääntynyt uusi lehti ja minua oli lähestytty baarissa ja jopa pyydetty oikeille treffeille, halleluujah! Eihän siihen mennytkään kuin reilut 26,5 vuotta.

No aloin tuossa heitellä kirveitä ja muita esineitä kaivoon, sillä tyypistä ei sitten kuulunutkaan mitään ja ensitapaamisesta oli jo kolme viikkoa. Aioin jo postata angstisen "hv kaikki miehet" -vuodatuksen, mutta kas, sitten luuriin kopsahti viesti, jossa pahoiteltiin viivästymistä kiireiden vuoksi ja kysyttiin, että sopisiko ensi viikolla tavata. Ja kyllähän se sopi. Olisihan tyyppi voinut kolmen viikon radiohiljaisuuden jälkeen jättää ihan hyvin koko viestin lähettämättä, joten kai sitä sitten oikeasti kiinnosti. Alkoi jo ehkä vähän jännittämäänkin. Iiik, treffit.

Tänään sainkin sitten viestin, että tilanteet ovat tässä viikonlopun aikana muuttuneet sitä vauhtia, että nyt ei olisi soveliasta tavata. No voi nyt jumalauta! Tai taisin vastausviestissä käyttää sanaa vittu.

Josko sitä tähän ikään mennessä päästään siihen pisteeseen, että joku, ihan kivanoloinen kaveri pyytää treffeille, niin ei niitä treffejä sitten lopulta tietenkään ole! Ai miksikö? No koska on kyse mun elämästä. M-i-n-u-n.

Mä oon se nainen, joka on se mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään (kivaa). Niin että hv kaikki miehet!

Tunnisteet: elämä, ihmissuhteet, vitutus

Posted by Anna at 2:34 ip. | Permalink | Comments

Ostetaan katsastettu auto, jonka arvo ei saa olla yli EU:n mukaista, 50% kameralaukun sisällön arvosta.

Tunnisteet: elämä, liikenne

Posted by oopa at 12:46 ip. | Permalink | Comments

Ai että. Perjantaina tuli testattua työporukan kanssa Megazonen laser-kaupunkisotaa tai Ultimate Laser Adventurea, kuten ehkä joku sanoo. Homman nimi oli siis se, että porukka jaetaan joukkueisiin ja mennään pimeään, sokkeloiseen halliin laseraseiden kanssa ja yritetään osua lähinnä niihin vastapuolen pelaajiin, koska omiin osumisesta saa miinusta. Myös toisten tukikohtien valloitusta on mahdollista harrastaa.

Meidän 11 hengen porukassa oli neljä miestä ja jotenkin kummasti arpa osui niin, että kaikki miehet päätyivät samaan joukkueeseen. Tällä joukkueella oli lisäksi yhden lasersoturin ylivoima. Reilua, eikö totta? Siitä huolimatta voin sanoa, että joukkueemme taisteli varsin urheasti, vaikka ensimmäiset viisi minuuttia menikin lähinnä omiin ampuessa.

Kaikkein vittumaisinta oli se, kun oli osoitellut jonkun miehen selkää nurkan takaa jo viiden laukauksen verran ja siitä huolimatta joutui aina itse osumien kohteeksi. Ehkä siitä armeijasta todella on jotain hyötyä. En tainnut muutenkaan ollut kaikista salamyhkäisin soturi, sillä yllättävien hyökkäysten kohteeksi joutuminen päättyi yleensä aina kiljumiseen ja/tai kiroiluun, joten vastapuolen pelaajien ei ollut kovin hankala tietää, missä minä kulloinkin menen.

Mutta voi pojat, että oli hauskaa. Peli kesti 25 minuuttia ja siinä ajassa kaikki saivat päälle kunnon hien päälle. Vaikka siis säännöissähän sanottiin, että juokseminen, ryntäily, ryömiminen ja syöksyminen on kielletty. Pah, sanoin minä ja melkein kaadoin Noumannin kanssa ryntäillessäni yhden seinän.

Ai niin, kannattaa muuten huomata, että lasersodassa liian hyvä hammashygienia voi kostautua, sillä vitivalkoiset hampaasi suorastaan hohkaavat virnistellessäsi uv-valojen loisteessa. Tämä voi muodostua ongelmaksi. Toisaalta oman joukkueen pelaajat tunnistavat sinut helposti.

Tunnisteet: elämä, pelit, suosittelen

Posted by Anna at 9:35 ap. | Permalink | Comments

Ihihiii. Tätä biisiä kannattaa fiilistellä näin viikonlopun kunniaksi. Eikä haittaa ollenkaan, että Ville Leinonen muistuttaa tässä videossa mielestäni kovasti Ewan McGregoria. Ei ollenkaan eikä mitenkään laisinkaan.

Oih ja voih.

Tunnisteet: elämä, musiikki, videot

Posted by Anna at 3:46 ip. | Permalink | Comments

Olin viime viikolla työhaastattelussa mainostoimistoon. Haastattelun lopuksi hra. Toimitusjohtaja sanoi, että valinta tehdään vielä samalla viikolla, koska uusia asiakkaita on tullut ja lisätyövoimaa tarvitaan mahdollisimman pian.

Kun maanantaihin mennessä ei ollut mitään kuulunut, niin soitin Hra. Toimitusjohtajalle ja kyselin että mites se päätös? Vastaus: "No ei olla oikein ehditty, mutta nyt alkuviikosta kyllä päätetään, ilmoitan heti kun tiedän." Nyt on torstai. Miten kauan se voi kestää valita neljästä haastateltavasta se työntekijä? Vai olivatko kaikki haastateltavat niin paskoja, ettei niille edes jaksa ilmoittaa, ettei niitä palkata.

Missä menee aktiivisuuden ja häiriköinnin raja? Jos vaikka vielä kerran rimpauttaisi...

Tunnisteet: elämä, mainonta, omat jutut, työ

Posted by puuro at 9:53 ip. | Permalink | Comments

Jututin tuossa viime viikolla Esko Valtaojaa. Oikein leppoisa ja mukava kaveri oli hän. Ja puhui fiksuja. Vähän liiankin.

Sitä vaan jää ihmettelemään sellaisia asioita, kuin että mitenkä esimerkiksi valolta voi kestää 10 miljardia vuotta matkata maapallolle. Niinku siis että häh?

Ja maailmankaikkeus laajenee kuulemma kiihtyvällä vauhdilla. Niin että mistä se on sitten pois? Miltä se maailmankaikkeus vie tilaa laajetessaan? Ja mitä se pimeä energia on? Ja mitä hemmettiä ne mustat aukot on?!? Siis ne jutut, jotka imaisevat kaiken sisäänsä. Vähän niin kuin imuri? Ööh... Juu-u.

Minä kun en tajua edes, että miten niin se sähkö voi tulla pistorasiasta. Siis että siellä se on, tulee johtoa pitkin, jooo. Mutta ei vaan tajua. Ja teevee! Kännykkä! Ja netti! Siis mitenkä niin kaikki tieto on netissä ykkösinä ja nollina? Ykkösinä ja nollina! Häh?! Ei voi tajuta. Ei voi ymmärtää.

Päähän sattuu. Lopetan ajattelun. Nyt.

Tunnisteet: elämä, tyhmät jutut

Posted by Anna at 3:14 ip. | Permalink | Comments

Ihmismieli on niin kovin kummallinen.

Kirjoittaja löysi tänä aamuna hukkuneen kännykänlaturinsa takin taskusta.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa at 8:42 ap. | Permalink | Comments