Ameeba: laiha läski
Terveisiä keski-ikäisestä viikonlopusta. Perjantai ja lauantai-illat kotona, sunnuntaikävely ja kokkailua. Kaikkein porvarillisin osuus oli visiitti Turun messuille lauantaina. No ei, en itse maksanut moisesta. Olin saanut töistä pari lippua ja ajattelin piruuttaan mennä.
Tähän asti ainoa messukokemukseni on Kirjamessuilta. No, olisi saanut jäädäkin sellaiseksi. Turun messut ovat siis niinsanotut yleismessut, eli suomeksi messut ilman teemaa. Eri halleissa oli muka jotkut löyhät teemat tyyliin asuminen tai kädentaidot, mutta ei niitä kyllä olisi voinut näytteilleasettajista päätellä. Joka sali oli täynnä samoja metrilakumyyjiä ja kirjankauppaajia. Jos vähänkin erehtyi pysähtymään jonkun kojun kohdalla, kohta oli brosyyriä kädessä ja täti varaamassa puoliväkisin aikaa johonkin erikoishintaiseen kasvohoitoon. Argh. Tukaluutta aiheutti myös päätökseni olla ostamatta mitään, ja messuthan tunnetusti eivät ole niitä epäkaupallisimpia tapahtumia. Hiusanalyysi saattoi olla ilmainen, mutta herneenhän se setä sitten nenään veti, kun ei ostanut kalliita hoitoshampoita.
Mutta: aiheeseen. Eräässä kojussa erehdyin mittauttamaan rasvaprosenttini. Tulos: olen todistettavasti laiha läski. Eli elopainoa ei järin paljoa ole, mutta ei näköjään lihaksiakaan. Rasvaprosenttisuositukset vaihtelevat vähän, mutta lähteestä riippuen naisen rasvaprosentin tulisi olla 20-29 (joissain lähteissä jopa 15-22). No, mittarin lukema oli 37,4. Eiväthän nuo mittarit järin luotettavia ole, mutta morkkishan tuosta tuli. Voisin tehdä pyhiä lupauksia laardin vähentämisestä, mutta enpä tee. Syöminen on liian kivaa.
Tähän asti ainoa messukokemukseni on Kirjamessuilta. No, olisi saanut jäädäkin sellaiseksi. Turun messut ovat siis niinsanotut yleismessut, eli suomeksi messut ilman teemaa. Eri halleissa oli muka jotkut löyhät teemat tyyliin asuminen tai kädentaidot, mutta ei niitä kyllä olisi voinut näytteilleasettajista päätellä. Joka sali oli täynnä samoja metrilakumyyjiä ja kirjankauppaajia. Jos vähänkin erehtyi pysähtymään jonkun kojun kohdalla, kohta oli brosyyriä kädessä ja täti varaamassa puoliväkisin aikaa johonkin erikoishintaiseen kasvohoitoon. Argh. Tukaluutta aiheutti myös päätökseni olla ostamatta mitään, ja messuthan tunnetusti eivät ole niitä epäkaupallisimpia tapahtumia. Hiusanalyysi saattoi olla ilmainen, mutta herneenhän se setä sitten nenään veti, kun ei ostanut kalliita hoitoshampoita.
Mutta: aiheeseen. Eräässä kojussa erehdyin mittauttamaan rasvaprosenttini. Tulos: olen todistettavasti laiha läski. Eli elopainoa ei järin paljoa ole, mutta ei näköjään lihaksiakaan. Rasvaprosenttisuositukset vaihtelevat vähän, mutta lähteestä riippuen naisen rasvaprosentin tulisi olla 20-29 (joissain lähteissä jopa 15-22). No, mittarin lukema oli 37,4. Eiväthän nuo mittarit järin luotettavia ole, mutta morkkishan tuosta tuli. Voisin tehdä pyhiä lupauksia laardin vähentämisestä, mutta enpä tee. Syöminen on liian kivaa.
Lähetä kommentti