Puuro: Valaistuminen?
Kun on tarpeeksi kauan kirjoittamatta, tajuaa, ettei mitään erikoista kirjoitettavaa ilmaannu. Sen sijaan voin kertoa asioita, joiden toivon ilahduttavan muita yhtä paljon kuin itseäni:
1. Thomas Bernhardin Hakkuu, muuan mielenkuohu(Teos) on ehkäpä paras tänä vuonna lukemani kirja. Älykäs, herkkä, sarkastinen, vihainen ja hauska. Kyseessä on lyhyt, mutta polveileva monologi eräiden illalliskutsujen huvittavasta teennäisyydestä. Bernhardin kieli on herkullista ja kerronta omaperäistä. Lukekaa itse. Tämä ylistyspuheenvuoro alkaa jo nolostuttaa.
2. Onko vika vain minussa, vai onko suurin osa suomalaisista baareista musiikkinsa puolesta tosi tylsiä? Joojoo, indiepoppia ja -rockia saa siellä ja täällä. Hevi pauhaa joka tuutista ja rytmimusiikillekin löytyy omat paikkansa. Mutta entä jos haluaa oikeasti tanssia vaan ihan törkeän härskien bassobiittien ja hävyttömän kovien kasari- tai hiphop-miksauksien tahtiin, ilman suurempia musiikillisia rajoja? Onneksi on Top Billin.
3. Scandinavian Music Group. Aluksi en tykännyt yhtään. Sitten vähän. Ja nyt todella paljon. Uuden levyn folkrockmeininki on mahtavaa. Levyn kuunteleminen pistää vaan miettimään, onko minusta tullut entistäkin nostalgisempi ja melankolisempi, vai onko Terhi Kokkonen oikeasti niin hyvä kirjoittamaan tunteisiin vetoavia sanoituksia? Arvostan.
4. Syksy on huippu. Ei lisättävää. Muistakaa että pimeinä iltoina voi vaikka askarrella, esim. transvestiitti-magneetti-Hitlerin tai jotain muuta kivaa.
1. Thomas Bernhardin Hakkuu, muuan mielenkuohu(Teos) on ehkäpä paras tänä vuonna lukemani kirja. Älykäs, herkkä, sarkastinen, vihainen ja hauska. Kyseessä on lyhyt, mutta polveileva monologi eräiden illalliskutsujen huvittavasta teennäisyydestä. Bernhardin kieli on herkullista ja kerronta omaperäistä. Lukekaa itse. Tämä ylistyspuheenvuoro alkaa jo nolostuttaa.
2. Onko vika vain minussa, vai onko suurin osa suomalaisista baareista musiikkinsa puolesta tosi tylsiä? Joojoo, indiepoppia ja -rockia saa siellä ja täällä. Hevi pauhaa joka tuutista ja rytmimusiikillekin löytyy omat paikkansa. Mutta entä jos haluaa oikeasti tanssia vaan ihan törkeän härskien bassobiittien ja hävyttömän kovien kasari- tai hiphop-miksauksien tahtiin, ilman suurempia musiikillisia rajoja? Onneksi on Top Billin.
3. Scandinavian Music Group. Aluksi en tykännyt yhtään. Sitten vähän. Ja nyt todella paljon. Uuden levyn folkrockmeininki on mahtavaa. Levyn kuunteleminen pistää vaan miettimään, onko minusta tullut entistäkin nostalgisempi ja melankolisempi, vai onko Terhi Kokkonen oikeasti niin hyvä kirjoittamaan tunteisiin vetoavia sanoituksia? Arvostan.
4. Syksy on huippu. Ei lisättävää. Muistakaa että pimeinä iltoina voi vaikka askarrella, esim. transvestiitti-magneetti-Hitlerin tai jotain muuta kivaa.
Lähetä kommentti