Jo ennen kahdeksaa aurinko oli kiivennyt horisontin yläpuolelle ja paistoi voimakkaasti ohuiden pakkaspilvien lomasta. Vastarannalle asti auringon säteet eivät kuitankaan yltäneet, vaan ranta näytti sinisemmältä kuin koskaan. Ilma huurusi hengittäessä ja maa oli kevyen valkoinen roudasta. Pysähdyin hetkeksi ja ihailin maisemaa.

Hieman aikaisemmin kuuntelin raitiovaunussa murrosikäisten poikien juttuja. Mieleen tuli Kuukausiliitteen lyhyt artikkeli Remun sanomisista. "Hieman naiselliset housut" sanonta muokkaantui poikien suussa ytimekkäästi muotoon "vähä semi-keijo byysat".

Lauantaina minä taas aiheutin pahennusta laudahduksellani Viiskulman (Femkanten) Alepassa. Reippaasti humalaiselle miehelle ei myyty olutta ja huuto oli sen mukainen. Tokaisin hienostorouvien välissä ehkä hieman liian kovaa: "Tää on aina just tällaista, kun tulee Punavuoren puolelle". Lopulta ymmärsivät huumorin. Ehkä.

Paikannimistä puheenollen rakastan kääntää niitä suomesta englanniksi. Aihettahan on käsitelty mm. NYT-liitteessä. Paras käännös johon olen tähän mennessä törmännyt oli "To take a few drinks" (Kupittaa). Aamulla tajusin, että Rautatientori voisi olla "The market place of Iron Street". Tai mikä olisi "The city of bodyguards"?

Kirjoittaja asuu ja tekee havaintoja Helsingissä.

Tunnisteet: elämä, kaupunki

Posted by oopa on maanantaina, marraskuuta 05, 2007 at 8:19 ap. | Permalink