Oopa: Terveisiä Italiasta
Talviloma suuntautui tällä kertaa Milanoon. Volaren lentofläbät maksoi edetakaisin jotain yhdeksänkympin hujakoilla ja kun majoitus oli ilmainen, niin koko loman budjetin saattoi syödä. Matkalla tapahtui ja sattui, mutta vain positiivisessa mielessä, jos viimeisen päivän flunssaan sairastumista ei lasketa.
Italialainen ruokakulttuuri on nimittäin se juttu. Kun lempiruokia on pizza, cannelonit yms. ja kun muutenkin rakastaa jäätelöä (parasta oli paikallinen kanelijäätelö) ja kahvia, niin minne muualle sitä voisikaan matkustaa? Milanohan on muodin mekka, mutta hinnat olivat sitä luokkaa, että tuliaisina kotiin tuli hankittua vain kahvia ja jostain satapata vuotta vanhasta, perinteisestä leipomosta hankittu Panettone. Herkkua jouluksi.
Parasta matkalla olivat aperitivot. Toisin sanoen Milanossa baarit kilpailevat asiakkaista 18-21 väillä ruualla. Eli maksamalla yhden drinkin (bisse / viini) hinnan (5-8e) saat vetää seisovasta pöydästä naposteltavaa ja safkaa pienelle lautaselle niin paljon kuin jaksat. Paikallisten lempi aperativo drinksu oli Negroni, johon tulee kuoharia, punaista vermuttia ja Camparia. Parasta safkaa oli parissa random-mestassa, mutta tyylikkyydeltään mestoista vei ykkössijan Mozzarella Bar. Kannattaa myös lukea mestan suositukset.
Myös kahvi oli tietty hyvää. Allekirjoittaneeseen kolahti seisomakulttuuri. Eli pieniin kahviloihin vain piipahdetaan juomaan espresso tai macchiato (espresso tilkalla maitoa). Barista sedän kanssa sitten vaihdetaan muutama sana ja lähtiessä maksetaan se 80-90 senttiä kupista. Paikalliset juovat muuten maitokahvien sijaan aamuisin liedellä duunattua moccaa. Täytyykin kaivaa bialetti kaapista, sillä matkalaukusta löytyy paketti mocca-pannulle tarkoitettua kahvia.
Yhtenä päivänä otettiin sitten juna Venetsiaan hetken mielijohteesta. Hieno kaupunki, jossa olisi voinut viettää pari päivää. Hassua miten kanavien ja vanhojen talojen välissä oli kaikenmaailman guccikauppoja. Vähän sähläten ajoimme vesibussilla ihan kaupungin toiselle laidalle ja kävelimme koko kaupungin läpi. Paluumatkalla elin jännityksen hetkiä, kun junan tarjoiluvaunusta tuli tilattua pullo punkkua. Tarjoilija sitten kaivoi esille korkkiruuvin ja suunnilleen aloitti haistattelemaan korkkia... ja minä kun en koskaan kysy hintaa. Onneksi .375 pullo maksoi lopulta vain 9e.
Sellainen oli se reissu. Nyt yritän parantua, sillä huomenna aamukoneen pitäisi viedä Amsterdamiin.
Italialainen ruokakulttuuri on nimittäin se juttu. Kun lempiruokia on pizza, cannelonit yms. ja kun muutenkin rakastaa jäätelöä (parasta oli paikallinen kanelijäätelö) ja kahvia, niin minne muualle sitä voisikaan matkustaa? Milanohan on muodin mekka, mutta hinnat olivat sitä luokkaa, että tuliaisina kotiin tuli hankittua vain kahvia ja jostain satapata vuotta vanhasta, perinteisestä leipomosta hankittu Panettone. Herkkua jouluksi.
Parasta matkalla olivat aperitivot. Toisin sanoen Milanossa baarit kilpailevat asiakkaista 18-21 väillä ruualla. Eli maksamalla yhden drinkin (bisse / viini) hinnan (5-8e) saat vetää seisovasta pöydästä naposteltavaa ja safkaa pienelle lautaselle niin paljon kuin jaksat. Paikallisten lempi aperativo drinksu oli Negroni, johon tulee kuoharia, punaista vermuttia ja Camparia. Parasta safkaa oli parissa random-mestassa, mutta tyylikkyydeltään mestoista vei ykkössijan Mozzarella Bar. Kannattaa myös lukea mestan suositukset.
Myös kahvi oli tietty hyvää. Allekirjoittaneeseen kolahti seisomakulttuuri. Eli pieniin kahviloihin vain piipahdetaan juomaan espresso tai macchiato (espresso tilkalla maitoa). Barista sedän kanssa sitten vaihdetaan muutama sana ja lähtiessä maksetaan se 80-90 senttiä kupista. Paikalliset juovat muuten maitokahvien sijaan aamuisin liedellä duunattua moccaa. Täytyykin kaivaa bialetti kaapista, sillä matkalaukusta löytyy paketti mocca-pannulle tarkoitettua kahvia.
Yhtenä päivänä otettiin sitten juna Venetsiaan hetken mielijohteesta. Hieno kaupunki, jossa olisi voinut viettää pari päivää. Hassua miten kanavien ja vanhojen talojen välissä oli kaikenmaailman guccikauppoja. Vähän sähläten ajoimme vesibussilla ihan kaupungin toiselle laidalle ja kävelimme koko kaupungin läpi. Paluumatkalla elin jännityksen hetkiä, kun junan tarjoiluvaunusta tuli tilattua pullo punkkua. Tarjoilija sitten kaivoi esille korkkiruuvin ja suunnilleen aloitti haistattelemaan korkkia... ja minä kun en koskaan kysy hintaa. Onneksi .375 pullo maksoi lopulta vain 9e.
Sellainen oli se reissu. Nyt yritän parantua, sillä huomenna aamukoneen pitäisi viedä Amsterdamiin.
Lähetä kommentti