Joskus alkukeväästä julistamani kesäksi kuntoon -kampanja ei ole edennyt, ei sitten piirun vertaa. Päinvastoin, olen lihonut. Syytän kaikesta liiallista työntekoa ja koneen ääressä istumista. Vaikka kaiketi sinne lenkkipolulle olisin voinut ehtiä, jos olisin oikeasti yrittänyt.

Onneksi täällä maaseudulla tulee kuntoiltua väkisinkin. Äsken karautin äidin ruosteisella polkupyörällä viiden kilometrin matkan töihin. Tarkoitus olisi jatkaa samaa koko kesä. (Hmm... paitsi jos sataa.) Hyötyliikuntakiintiö siis täyttynee. Lupaavalta näyttää muutenkin. Rakennukseen, jossa työpaikkani sijaitsee on tekeillä uusi kuntokeskus. En edes minä voi olla niin laiska, etten jaksaisi sinne asti mennä.

Rytmihäiriöitä voi seurata muustakin kuin työmatkapyöräilystä. Eilen tein todella huolestuttavan havainnon: paikallisessa marketissa myydään Tommy Tabermann-lakanoita. Huh huh. Onneksi lakanakankaan kuosissa ei ollut sentään kikkarapään kuvia, vaan pelkästään miekkosen runoa. Mutta silti. Kuka haluaa nukkua Tommy Tabermann -lakanoissa? Onko niistä kenties tarkoitus lukea joka aamu sulosäkeitä vieressä lepäävälle daamille? No, kaiketi lakanat sopivat rakkauden lähettilään imagoon kuin nenä ... pyllyyn.

Posted by Anonyymi on perjantaina, toukokuuta 05, 2006 at 8:13 ap. | Permalink