Tulipa kerran sanomalehden setä kysymysten ja kameran kanssa. Tähän asti yksisoluinen tyttö oli luullut, että haastatteleminen on se hankala juttu, mutta lehtiön toisella puolella olikin huomattavasti epämiellyttävämpää.

Toimittaja: ....Niin mitäs mieltä sinä olet tästä?

Ameeba: No. No oikeastaan siitä on aika vaikea sanoa mitään yksiselitteistä, kun se on niin monimutkainen asia. Tai..

Toimittaja: Miten sukulaisesi ovat reagoineet asiaan?

Ameeba: No, en mä oikeastaan ole kertonut niille mitään.

Toimittaja: Nyt saavat lukea lehdestä.

Ameeba: (Voi vittu, meidän mamma tilaa tätä lehteä.) Niin.

Toimittaja: On se kyllä rohkeaa antaa tällaiselle asialle kasvot.

Ameeba: (Gulp.) Joo.

Sitten setä ottaa kuvia ja Ameebaa ahdistaa. Tuuli heittää tukan naamalle ja hymyillä ei voi ettei raudat näy ja on yritettävä olla epäpönö vaikka pönötyttää.

Itse tekemistään asiavirhemokista viisastuneena Ameeba pyytää jutun tarkastettavaksi. Setä suorastaan hätkähtää. (Mitä, eikö se muka ole ihan normaali käytäntö?)

Iltapäivällä sähköpostiin putkahtaa juttu. No niin, sanoo Ameeba. En mä noin sanonut. Tai tarkoittanut ainakaan. Ja tota asiaa nyt ei ainakaan voi korostaa. Mitä ihmisetkin sanoo.

Ameeba korjaa pari lausetta ja poistaa yhden ja lähettää jutun takaisin sedälle. Solueläin tietää, että setää vituttaa niinkuin Ameebaa yleensä, kun ihmiset alkavat jälkikäteen muuttelemaan lausuntojaan. Luultavasti setä ei ota huomioon Ameeban muutoksia ja Ameeba kivitetään Turun torilla ensi viikon torstaina klo 14.53.

Posted by Anonyymi on torstaina, kesäkuuta 29, 2006 at 3:16 ip. | Permalink