Tänään irtisanoin kämppäni. Vähän yli kuukauden päästä en ole mistään kotoisin, tavarani matkaavat itään ja länteen, itse kerjään epätoivoissani yösijaa kavereilta Turussa. Kunnes lähden joulukuun puolivälissä Aasiaan. Helmikuussa palajan, aion taas hengata kavereiden nurkissa ja ehkä maaliskuussa alkaa asumaan kunnolla yhdessä paikassa. Siihen asti olen semikoditon.

Joskus aikaisemmin mietin, miten hienoa olisi, kun koko omaisuus mahtuisi yhteen matkalaukkuun. Ei tarvitsisi sitoa itseään mihinkään. Olisi helppo lähteä, kun tekisi mieli vaihtaa maata tai maisemaa. Nykyään ajattelen, että kaiken tilapäisyyden sijaan olisi hienoa asua vihdoinkin paikassa, jota voi sanoa kodiksi.

Sitä odotellessa, matkalaukkuajatus tuntuu taas kadehdittavalta. Muuttaminen olisi huomattavasti helpompaa, jos rojua olisi kannettavana hieman vähemmän.

Posted by Anonyymi on keskiviikkona, lokakuuta 25, 2006 at 3:22 ip. | Permalink