Ameeba: muutto strikes back
Viimeksi tuli tilitettyä muutosta. Noh, nyt voisin avautua lisää aiheesta. Nimittäin ei se roudaamisvaihe ehkä ole pahinta, vaan niiden kamojen paikoilleen saaminen. Muutin lauantaina, eikä mulla edelleenkään ole yhtään koottua huonekalua saati lamppuja katossa. Sanottakoon tosin puolustuksekseni, että olen majaillut entisessä kämpässäni.
Eipä siinä vielä kaikki. Eilen sitten päätin saada ainakin yhden huoneen kuntoon, ja aloin laittaa astioita kaappeihin keittiössä. Noin puolessa välissä operaatiota kumarruin ottamaan jotain laatikosta, selkä sanoi poks ja minä sanoin auts. Eilisestä saakka olen ollut selkärampa, ei tarvitse ajatella kumartumista tai pitkäaikaista istumista. Tai ylhäällä olemista. Ainoa hyvä olotila on kyljellä makaaminen.
Eilen sain parvekelasit ja iiiiison jääkaappipakastimen. Ei auta. Nyt ei lohduta edes uusi nojatuolini.
(Toim. Huom. Toisin kuin malli, se on valkoinen ja puuosat ovat mustat.)
Jos joku tietää keinoja ihmeparantumiseen tai olotilan helpottamiseen muuten, olisin erittäin kiitollinen.
Eipä siinä vielä kaikki. Eilen sitten päätin saada ainakin yhden huoneen kuntoon, ja aloin laittaa astioita kaappeihin keittiössä. Noin puolessa välissä operaatiota kumarruin ottamaan jotain laatikosta, selkä sanoi poks ja minä sanoin auts. Eilisestä saakka olen ollut selkärampa, ei tarvitse ajatella kumartumista tai pitkäaikaista istumista. Tai ylhäällä olemista. Ainoa hyvä olotila on kyljellä makaaminen.
Eilen sain parvekelasit ja iiiiison jääkaappipakastimen. Ei auta. Nyt ei lohduta edes uusi nojatuolini.
(Toim. Huom. Toisin kuin malli, se on valkoinen ja puuosat ovat mustat.)
Jos joku tietää keinoja ihmeparantumiseen tai olotilan helpottamiseen muuten, olisin erittäin kiitollinen.
Tunnisteet: elämä, omat jutut
Lähetä kommentti