Metsäprinsessa: Haiskahtaa aidolta
Toissapäivänä Valintatalossa käydessäni pelmahti viereiselle kassalle feikein koskaan näkemäni ilmestys: ihan parhaimmat vuotensa jo tovi sitten ohittanut hampputukkaiseksi blondattu naikkeli hävyttömän korkeakorkoisissa tekoturkissaappaissa ja melkein aito designer-laukku olalla. Naikkeli ojensi kullanvärisillä strasseilla koristellusta lompakostaan setelin kassalle maksaakseen ostoksensa mutta kiekaisikin sitten: "Eiku kerkenks mää viä otta tupakka?" Suhuässät sihahtivat ja intonaatio nousi pääkaupunkilaisittain, vaikka muutoin puhe oli paksua ja kovaäänistä turkua. Kassa nyökkäsi, ja naikkeli koikkelehti lähintä hyllyä tutkimaan. "Tuossa", kassa osoitti viereensä. "Ai misä?", naikkeli kailotti. "No ihan tuossa." "Mää e tiäks nää misä..." "TÄSSÄ." "Ai kato tosa!"
Ylitse kaiken oli naikkelin Porvoon mitalla annostelema parfyymi, jonka silmiäkirvelevä, hm, tuoksu pelmahti metrien päähän naikkelin jokaisesta liikkeestä. Minua rahastanut kassa aivasteli toivottomasti ja muut asiakkaat yskähtelivät - kuka parfyymikrääsästä, kuka naurun pidättelystä.
Tapaus toi mieleen tuli Catherine Taten jossain pölön roolissaan. Mutta tämä naikkeli oli ilmeisen tietämätön omasta pelleydestään ja niin alleviivatun bimbo, ettei se voinut olla tahallista. Feikki taisikin olla ehtaa aitoutta.
Ylitse kaiken oli naikkelin Porvoon mitalla annostelema parfyymi, jonka silmiäkirvelevä, hm, tuoksu pelmahti metrien päähän naikkelin jokaisesta liikkeestä. Minua rahastanut kassa aivasteli toivottomasti ja muut asiakkaat yskähtelivät - kuka parfyymikrääsästä, kuka naurun pidättelystä.
Tapaus toi mieleen tuli Catherine Taten jossain pölön roolissaan. Mutta tämä naikkeli oli ilmeisen tietämätön omasta pelleydestään ja niin alleviivatun bimbo, ettei se voinut olla tahallista. Feikki taisikin olla ehtaa aitoutta.
Tunnisteet: elämä, tuherrukset
Lähetä kommentti