Olen pahan dilemman äärellä, katkaistako postaamattomuus haasteen käydessä, vai tyytyäkö esiintymään vain kommenteissa... No, koska en koe, että minulla on edelleenkään mitään järkevää asiaa, tyydyn roikkumaan muiden hännillä. Seuraavassa 7 random facts about me:

1. Osaan harvemmin nauttia hetkestä, suunnittelen aina tulevaa tai haaveilen jostakin.

2. Olen työskennellyt 8kk telakalla. Kokemus oli traumatisoiva, enkä ole päässyt siitä ihan täydellisesti yli vieläkään. Vaikka siitä on jo 10 vuotta.

3. Viime torstaina tein ennätykseni penkiltä, 110 kiloa nousi kevyesti.

4. Haaveilen omakotitalosta ja urheiluautosta.

5. En mielelläni muistele menneitä.

6. En pidä satakuntalaisista piirteistäni. Satakuntalaisuudelle tyypillistä on "kaikki on päin vittua paitsi munat" -ajattelu. Siksi opettelenkin elämään ilon kautta:)

7. Mielestäni naisella pitää olla pitkät hiukset tai ainakin pitkähköt.

Enkä haasta ketään, se ei vaan käy.

Kai sitä sitten täytyy:

1. Minulla oli lapsena mielikuvitushevonen, uskon inspiraation moiseen tulleen Mustanaamiosta.

2. En osaa kunnolla tekstata, vaan kirjoitan kaiken kaunolla.

3. Olen heittänyt itseäni pullonkorkilla silmään sillä seurauksella, että oikea silmäni on edelleen arka ja tulehtuu herkästi.

4. En voi sietää vesimelonia, en sen hajua tai makua. Ja kyllä se haisee, vaikka ihmiset muuta väittävät.

5. Haluaisin kirjoittaa kirjan, mutta olen siihen liian laiska. Ideoita kyllä riittäisi.

6. En koskaan aamuisin muista millaista unta olen nähnyt.

7. Olen sairastanut diabetesta 10-vuotiaasta lähtien.

1. Vasen jalkani on puolitoista senttiä lyhyempi kuin oikea. Tämän faktan sain tietää vasta viime viikolla.

2. En osaa napsutella sormia.

3. Pienenä revin irti varpaankynnen, koska halusin tietää mitä tapahtuu. (Tulos: äiti suuttui.)

4. Tahtoisin olla mummo. Siis kelata ohi kaiken tämän aikuisuussälän, ja viettää kiikkustuolielämää sekä pilata lastenlasten kasvatuksen.

5. Olen ollut töissä 0700-keskustelulinjoilla. Työsuhde kesti noin kolme päivää, kunnes kyllästyin, aloin lyömään luuria asiakkaiden korvaan ja sain potkut.

6. Minulla ei ole nimikirjoitusta. Se on joka kerta erilainen eikä siitä saa selvää.

7. Näen usein painajaista, jossa joku tulee asuntooni kun nukun. Herään ääniin, enkä pysty liikkumaan. Ja sitten herään oikeasti, enkä tiedä oliko se unta vai ei. Viimeksi tällaisen tapauksen jälkeen parvekkeen ovi oli mystisesti auennut, mikä lisäsi paniikkia.

Käsin kirjoittaminen tuntuu olevan vaikeaa muillekin. Viimeksi Wieninmatkalla hotellin respa kävi vittuilemaan harakanvarpaistani, "Sir, you must be a doctor...", kun ei käytä niin ei vaan enää osaa. Niin ja sitäennen viimeksi Lontoossa myyjä kutsui myymäläjohtajan paikalle kun Visani allekirjoitus ei vastannut yhtään kuittiini kirjottamaa. TOTTAKAI se allekirjoitus on jokakerta erillainen. Riippuu ihan fiiliksestä mitä siihen lappuun tulee sutaistua.