Ameeba: Kesäkaamos
Sanotaan, että suomalaiset ovat kansanluonteeltaan hieman maanisdepressiivistä väkeä. Talvella kärsitään pimeydestä, nukutaan liikaa, syödään liikaa ja juodaan liikaa. Mökötetään omissa ekologisissa lokeroissa, kuunnellaan musiikkia, jonka sanoitukset ovat tyyppiä "tapoin lapset ja kirveskin meni rikki" ja kirjoitellaan itsetuhoisia runoja. Kesällä sitten näistä örkeistä kuoriutuu aivan uusia lajikkeita. Musta poolopaita vaihdetaan kukkamekkoon, kirmataan niityllä alasti päivänkakkaroita keräämässä, riekutaan ties millä kesäkekkereillä, vietetään häitä ja lisäännytään. Manian vallassa juostaan paikasta toiseen, ja kun aurinko vähänkin pilkahtaa, maataan nurmikolla, oli sitten lämmintä 15 tai 30 astetta.
Allekirjoittaneen ohjelmoinnissa on mennyt jotain vikaan. Nyt on kesä, valoisaa, loma ja sitä rataa, mutta olo on synkempi kuin pimeimpinä talvikuukausina. Ai miksi? No, en todella tiedä. Jokin on mennyt pahasti vikaan, ehkä serotoniinit, dopamiinit ja muut tyypit ovat lähteneet lomalle ja jättäneet pääkoppani heitteille. Kesä tuli, mutta kaamos ei lähtenyt.
Kesä ja masennus eivät vain kuulu yhteen. Tuntee väkisinkin huonoa omaatuntoa siitä, että on kesä, joka tunnetusti maassamme on lyhyt, ja loma vielä lyhyempi, ei sitä saisi tuhlata murhettumalla neljän seinän sisässä. Asiaa ei auta yhtään se, että läheiset kommentoivat tyyliin "nyt otat vain itseäsi niskasta kiinni", "sä olet vain laiska" tai "taas se teki oharit".
Yrittänyt olen, usko pois. Tahdonvoimallakin on rajansa.
Syytän kaikesta asuinpaikkaani. Turku ja surku rimmaavat liian hyvin.
Allekirjoittaneen ohjelmoinnissa on mennyt jotain vikaan. Nyt on kesä, valoisaa, loma ja sitä rataa, mutta olo on synkempi kuin pimeimpinä talvikuukausina. Ai miksi? No, en todella tiedä. Jokin on mennyt pahasti vikaan, ehkä serotoniinit, dopamiinit ja muut tyypit ovat lähteneet lomalle ja jättäneet pääkoppani heitteille. Kesä tuli, mutta kaamos ei lähtenyt.
Kesä ja masennus eivät vain kuulu yhteen. Tuntee väkisinkin huonoa omaatuntoa siitä, että on kesä, joka tunnetusti maassamme on lyhyt, ja loma vielä lyhyempi, ei sitä saisi tuhlata murhettumalla neljän seinän sisässä. Asiaa ei auta yhtään se, että läheiset kommentoivat tyyliin "nyt otat vain itseäsi niskasta kiinni", "sä olet vain laiska" tai "taas se teki oharit".
Yrittänyt olen, usko pois. Tahdonvoimallakin on rajansa.
Syytän kaikesta asuinpaikkaani. Turku ja surku rimmaavat liian hyvin.
Tunnisteet: elämä, vuodenajat
Masennus voi olla vain tökkivää aivokemiaa. Ilopilleri naamaan ja menoks!
Posted by
Noumann |
11:55 ap.
Niinhän se voi. Ei vain tahtoisi lähteä sille tielle, saattaapi joutua napsimaan lääkkehiä lopun ikää.
Voi tietysti omilla valinnoillaankin asiaan vaikuttaa. Muistutus itselle: Sylvia Plathin lukeminen vähemmälle.
Posted by
Anonyymi |
12:10 ip.
Tsemppiä! Ei se siitä.
Posted by
Anonyymi |
4:47 ip.
Kuulostaa kyllä siltä, että Ameeban sukset eivät ole suorassa. Noumannin pillerivinkkiin suhtaudun silti epäillen, varsinkin kun on kuullut mitä kauheuksia kys.om. lääkkeet aiheuttavat seksuaalisuudelle. Ainakin minun elämäni olisi jotakuinkin, jossei pilalla, niin erillainen jos ei enään koskaan tekisi mieli.
Minä suosittelisin lääkkeeksi liikuntaa, vähintään 30 minuuttia reipasta liikuntaa päivässä on todettu yhtä tehokkaaksi kuin lääkkeet. Ei se tietty ole yhtä helppoa, mutta sitäkin antoisampaa.
Jos asuisin Turussa, enkä olisi ujo, niin ottaisin kädestäsi kiinni ja vetäisin mukanani salille. Vaikka siihen keskustan Motivukseen. En halua paasata, mutta olen oppinut, että mikäli masennus/ahdistus/vitutus ei ota salilla lähteäkseen, on syy vain siinä, että rautaa on tangossa liian vähän. Tietyssä pisteessä on pakko keskittyä painoihin ja silloin unohtuvat murheet! + Se piristäähän se kun huomaa, että kiinteytymistäkin tapahtuu hiljalleen!
Posted by
OptimusPrime |
11:15 ap.
Niin, kyllähän se yleensä piristää. Vaikeus on vain pakottaa itseään liikkeelle. Tai edes nousemaan sängystä ja pukemaan päällensä.
Mutta kyllä se siitä, lopulta. Ja jos tosiaan ei, ei se siitä.
Posted by
Anonyymi |
1:12 ip.
Lähetä kommentti