Oopa: Veneilyn riemua
Juuri olemme keskustelleet, että pitäisi käydä jokin veneilykurssi tai ostaa jokin opas. Turvallinen matka veden päällä on kaiken aa ja oo. Viikonloppuna sattui ja tapahtui.
Ensinnäkin kova tuuli meinasi estää koko pääsyn perille. Reitti mökille menee suojaisten saarien ja luotojen välistä, joten ei siinä mitään, mutta itse mökkiranta on kovin myrskyinen usein. Niinpä päätimme ajaa edessä olevan karikon ja rannan välistä. Hissukseen tyhjäkäynnillä lyhyt matka sujui hyvin, kunnes loppumatka oli soudettava.
No harva on soutanut meriairoilla - en ainakaan minä. Kovaan vastatuuleen 100m täydellä venekuormalla ei ollut helppoa. Kun sitten airo irtosi koukustaan, niin samalla hetkellä vene oli mennyt 30 m takaisin päin. Onneksi naapurin pihaan oli helppo soutaa ja niin pääsimme rantaan. Minkäänlaista hätää tilanteessa ei ollut, sillä ranta oli koko ajan 20m päässä ja vene meidän hallinnassa.
Eilen sunnuntaina pakkasimme sitten veneen ja hyppäsimme kyytiin. Muuten hyvä, mutta starttimoottori vain vinkui, mutta muuta ei tapahtunutkaan. Hienoa! Noh, eipä ole vähään aikaan mootoreiden kanssa pelleillyt, joten kilautimme kaverille ja yritimme käynnistää moottoria narulla. Se katkesi.
Koska vika paikallistui starttimoottoriin, niin päätimme kysäistä toiselta naapurilta apua. Onneksi sellaisia on saaressakin. Starttimottori oli lopulta vain vähän jumissa. Ruuvarilla pikkaisen väkivaltaa ja taas pelitti.
Paluumatkalla pohdimme veneen painotusta uudelleen ja saimme Busterin suorastaan lentämään. Kaikkea sitä oppiikin, kun vähän yrittää.
Ensinnäkin kova tuuli meinasi estää koko pääsyn perille. Reitti mökille menee suojaisten saarien ja luotojen välistä, joten ei siinä mitään, mutta itse mökkiranta on kovin myrskyinen usein. Niinpä päätimme ajaa edessä olevan karikon ja rannan välistä. Hissukseen tyhjäkäynnillä lyhyt matka sujui hyvin, kunnes loppumatka oli soudettava.
No harva on soutanut meriairoilla - en ainakaan minä. Kovaan vastatuuleen 100m täydellä venekuormalla ei ollut helppoa. Kun sitten airo irtosi koukustaan, niin samalla hetkellä vene oli mennyt 30 m takaisin päin. Onneksi naapurin pihaan oli helppo soutaa ja niin pääsimme rantaan. Minkäänlaista hätää tilanteessa ei ollut, sillä ranta oli koko ajan 20m päässä ja vene meidän hallinnassa.
Eilen sunnuntaina pakkasimme sitten veneen ja hyppäsimme kyytiin. Muuten hyvä, mutta starttimoottori vain vinkui, mutta muuta ei tapahtunutkaan. Hienoa! Noh, eipä ole vähään aikaan mootoreiden kanssa pelleillyt, joten kilautimme kaverille ja yritimme käynnistää moottoria narulla. Se katkesi.
Koska vika paikallistui starttimoottoriin, niin päätimme kysäistä toiselta naapurilta apua. Onneksi sellaisia on saaressakin. Starttimottori oli lopulta vain vähän jumissa. Ruuvarilla pikkaisen väkivaltaa ja taas pelitti.
Paluumatkalla pohdimme veneen painotusta uudelleen ja saimme Busterin suorastaan lentämään. Kaikkea sitä oppiikin, kun vähän yrittää.
Lähetä kommentti