Aamulla kävelin rantoja pitkin etsimässä valoa. Säätiedotuksen mukaan auringon arvioitu nouseminen oli kello 7:44. Puolen jälkeen olin jo Kauppatorilla kytiksellä. Horisontin ja pilviverhon väliin mahtuvasta raosta aurinko antoi kauniit säteensä kuvaajien ihailtavaksi hieman vaille kahdeksan. Hetkeä olin odottanut lämmittelemällä kahviteltassa. Rivissä oli turisteja ja minä. "Beautiful light, beatiful light", minulle kerrottiin.

Hetkeä kannatti odottaa. Laituriin kiinnitettyihin suuriin puupurjeveneisiin heijastui kauniit valon säteet. Ja meri kimmelsi hetken, ennen kuin aurinko painui pilvien taakse.

Missä kuvat sitten ovat? Minä olin rivin ainoa filmille kuvannut. Jotenkin näissä hetkissä on ihan sama onnistuvat kuvat vai eivät. Kaunis valo, hetki ja kylmyys sormissa ovat sellaisia asioita, joista kuvat kertovat vain tuhat sanaa. Loput ovat subjektiivisia muistoja.

Joskus kuvaaminen on ympäristön tarkkailua, hetkien odottamista ja luonnon kanssa kilpailemista. Välillä elämä tuntuu aika mukavalta.

Tunnisteet: elämä, valokuvaus

Posted by oopa on tiistaina, lokakuuta 09, 2007 at 5:27 ip. | Permalink