Xzibit: Paparazzi
Uusimmassa (Suomen) Cosmopolitanissa oli pieni ja heiveröinen juttu paparazzeista - tuosta useimmiten halveksitusta ammatista. Joskus kuulee puhuttavan, kuinka paparazzeja ei voi edes pitää valokuvaajina. Oli miten oli.

Suomessa tunnetaan kautta aikojen oikeastaan vain yksi paparazzi: nykyinen Alibin päätoimittaja Mika Lahtonen. Hänhän kirjoitti aiheesta myös kirjan aikoinaan. Onhan Suomessa tietysti myös friikkuja, jotka tekevät tällaisia keikkoja ja tietysti juorulehdillä on omat kuvaajansa. Suomen tunnetuin paparazzikuva taas lienee kuva, jossa Kekkosta talutetaan Tamminiemen puistotiellä.

Mutta maailmallahan homma toimii toisinpäin: ensin otetaan kuva ja sitten se myydään. Suomessa tällaisella toiminnalla olisi vaikea elää. Lisäksi kännykameroiden aikana suurin osa juorulehtien materiaalista on lukijoiden kuvaamaa. Niitä palkkioita pitäisi saada yksi päivässä, että eläisi.

Yksi mielenkiintoisimmista tapauksista paparazzien suhteen Suomessa oli Jani ja Susanna Sievisen ero. Susanna nimittäin kertoi jossain lehdessä, että voi tulla kodistaan ulos, koska ulkona pörrää paparazzien helikoptereita ja puskat on täynnä kuvaajia. En uskonut. Myöhemmin alalla työskentelevät kuitenkin väittivät tarinan olleen totta.

Entä omat paparazzikuvat? Kerran elämässä olisi ollut tilaisuus saada sellainen kuva, että se olisi varmasti päätynyt iltapäivälehtiin aukeaman kokoisena. Jätin ottamatta, eikä oikeastaan harmita. Minun kärsivällisyyteni ei myöskään riittäisi puskassa kyttäämiseen, että saisin pääministerin morsiammesta kuvan. Ei millään.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 8:52 ap. | Permalink | Comments

Vähän vielä hakusessa sävyt ja säädöt, mutta oikealle kuljetaan. Skannauksessa ja filmin "reproamisessa on omat haasteensa. Seuraavasta kuvasta punaisen saikin jo pois aika hyvin... tosin Petrikin oli melko ruskea.
Melkein alkoi tänään v*tuttamaan. Oli sen verran ongelmia Velvian skannauksessa. Noh, punttis, sauna ja ruotsalaista musiikkia vesisateessa sai unohtamaan ongelmat. Vielä on sävyt hakusessa, mutta pikkuhiljaa alkaa onnistumaan. CMYK-numeroiden perässähän tässä juostaan.

Ensimmäistä kertaa tuli muuten kuvattua filkalle studioflashin kanssa. Valotusmittari oli matkassa ja niinpä jokainen ruutu oli täydellisesti valottunut. Vaikka kamerassa olisi miten hyvä mittari tahansa, niin ulkoisella mötikällä saa aina tarkempaa jälkeä. Niin se vain menee.

Tunnisteet: valokuvat, valokuvaus

Posted by oopa at 10:18 ip. | Permalink | Comments

Porttipuistosta löysin luupin,mutta olisiko jollain valotusmittari myydä?

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 10:19 ip. | Permalink | Comments

Zeiss on zeiss, vaikka voissa paistaisi.
Tarkasti piirtää tuo Rollei Zeissin (?) 150mm linssillä. Tuntuukin kuin Canonin, Sigman ja Mamiyan putket olisivat täynnä puuroa pehmentämässä kuvaa. Muutenkin kamera on uskomaton: Kääntyvä perä, 1°-pistemittaus, automaattinen filminsiirto ja muita herkkuja niin, että ei jaksa edes luetella. Lisäksi keskari on aina keskari - ainakin mitä syväterävyyden hallintaan tulee. Diafilmejä on kiva katella luupilla (50mm objektiivilla nurinpäin) ja skannatessakin tulee ok-jälkeä...

Tällä hetkellä en omista digikameraa, eikä mieli tekisikään. Voi kun aina voisi kuvata keskarifilkalle. Reppu on ladattu täyteen filkkaa ja nyt vaan malleja kameran eteen.

Isompi versio täällä.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 10:22 ip. | Permalink | Comments

Noita vanhoja ja uusia kameroita rämplätessä tulee usein tarvetta erikoisimmille pattereille. On nappia ja pötkylää, jos jonkinlaista. Venäläisestä japanilaisiin. Isoista ruotlaisketjuista nappeja yleensä saa, mutta välillä kesätyöntekijöiden kanssa on aikamoista arvailua, että onko napin jännite varmasti oikea. Minä kun tykkään maksaa hyvästä palvelusta.

Yhteen paikkaan Helsingissä voi kuitenkin luottaa - oli kysessä nappiparisto tai veneen akku. Akkupalvelu V. Häkkiseen nimittäin. Koskaan en ole joutunut pettymään ja aina sieltä hyllystä löytyy sekunissa oikea akku tai patteri. Kerran jopa Canonin ykkössarjalaiseen. Se tuli jo hieman puun takaa... tai itse asiassa suoraan hyllystä.

Jos siis tarvitset akkua vaikka porakoneeseen ja patteria kameraan, niin käy Sörnäisten autotallissa. Muista olla punastelematta, sillä matkan aikana kuulet luultavasti monta kertaa sanan "saatana".

Tunnisteet: valokuvaus, vinkit

Posted by oopa at 9:39 ip. | Permalink | Comments

Nyt arvaamaan, millainen kamera BBC:n luontokuvaajalla oli mukana

Monelle valokuvaajalle kameran suljinääni on se kaikista kaunein ääni. Ei tarvitse olla hirmuinen prööö, että tunnistaa Nikonin ja Canonin äänet kaukaa. Suljinääni on kuin viini, jonka monivivahteista muotoa voi tarkkailla ja vertailla keskenään. Nyt tuli sitten perheeseen sellainen tulokas, että Canonin 1D:n herkkä, mutta koskettavan moniulotteinen soundi jää toiseksi.

Nopean digikameran sarjatuli kuulostaa lähinnä naurettavalta sirinältä. Ikään kuin ajaisi pihanurmikkoa trimmerillä. ZirrrrZirrrrrr. Kun taas uuden Rolleiflex 6008 Integralin tuntuma ja ääni 4560-perällä on kuin painaisi kevyesti kaasua isolohkoisella V8:lla varustetulla jenkkiautolla. Ensin muristaan (suljin/peili) ja sitten vinkuu renkaat (filminsiirto). Ei helisen, vaan purskahtelee loppuun asti.

Nyt on yksi rulla testikuvia otettu. Toivottavasti kuvat ovat kunnossa, että kamera löytää paikkansa vitriinistä. Jos jotakuta kiinnostaa, niin mukana paketissa oli 80mm f/2.8 sekä 150mm f/4 -laatulasit. Mehevä paketti.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 10:32 ip. | Permalink | Comments

Mielenkiintoinen case.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 2:57 ip. | Permalink | Comments

Minusta tuli taas eilen Suomen kansalainen ja samalla todistin, etten ole sotilaskarkuri. Hain passin. Samalla luovutin pois sen passin, jonka olin 17-vuotiaana hakenut 19.2.1998 Tikkurilan poliisilaitokselta. Silloin muistan miettineeni, että millaista elämä on kymmenenvuoden kuluttua. Nyt tiedätte.

Matka, jolle passin hankin, oli kohtalokas. Se oli nimittäinen ensimmäinen valokuvauskeikkani. Matkustimme eräänlaisen tutkimusryhmän (Sosiaalioppilaitoksesta) kanssa Venäjän sisämaahan, jossa sijaitsevassa vanhainkodissa opiskelijat haastattelivat inkerinsuomalaisia. Jotenkin onnistuimme näätimään kaverini kanssa itsemme mukaan matkan valokuvaajiksi. Matkan kohde oli noin 70 km Pietarista lounaaseen ja lähtö tapahtui 19.4.1998, seitsemältä aamulla Helsingin rautatieasemalta.

Mukaan saimme Canonin järkkärin yhdellä objektiivilla ja kolme rullaa filmiä. Osa kuvista saattaa vieläkin olla jossain arkistoissa. Olisipa kiva löytää ne. Siellä ei varmaan ole yhtään kuvaa niistä ihmisistä, joita matkalla oli tarkoitus haastatella. Matka oli seikkailu ja voinkin ylpeänä kertoa, kuinka vietin 18-vuotisjuhlani Venäjällä, keskellä ei mitään ja juoden vodkaa paikallisen nuorisopapin kanssa. Se oli seikkailu.

Joku nokkela huomaakin siis, että pari viikkoa sitten vietin siis kymmenvuotistaiteilijajuhlaa. Kiitos. Lahjaksi itselleni tästä kymmenestä vuodesta hankin tänään skannerin, jolla voin muuttaa filmille kuvaamani kuvat (siis nykyiset) biteiksi. Arkistoja en rupea skannaamaan.

Nyt myönnetty passi on Viron matkaa varten (henkkaria ei saanut tarpeeksi nopeasti) ja läpyskä on voimassa vain viisi vuotta. Nyt pitääkin pohtia, miten tämä matka muuttaa tämän isomman matkan suuntaa ja missä olen viiden vuoden päästä.

Toivottavasti saan jatkaa seikkailujani.

Tunnisteet: elämä, matkailu, valokuvaus

Posted by oopa at 7:20 ip. | Permalink | Comments

Canon S2 IS on ollut pimeänä yli puoli vuotta. Kamera toimii hyvin, mutta etsin näytää mustaa ja sitä ovat kuvatkin. Epäilin kennoa. Nyt löysin vinkin. Syy ei ole kennossa, vaan himmentimessä, joka on jäänyt jumiin. Ja apukin löytyi: kamera TV-moodiin, 15 sekuntia valotusajaksi, ota kuva ja ota patterit pois seitsemän sekunnin jälkeen. Pari kertaa toistettua kamerasta tuli kuin uusi. Ei paha.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 6:22 ip. | Permalink | Comments

Markkinamiehet sekoittivat pääni. Kompastuin heidän puheisiin, omiin jalkoihini ja kaikkeen niiden väliltä. Kirjoitin juuri kauppakirjan valmiiksi vanhasta kamerasta ja uudesta ei tietenkään ole tietoakaan.

Full frame
Markkinamiehet puhuvat täyskennosta, eli 35mm filmiruudun kokoisesta kennosta. Puhuvat syväterävyyksistä ja vaikka mistä. Canonin 5D:tä sai parhaimillaan 1500e, mutta siinäkin on puutteita. Uusi 1Ds mark III maksaisi sitten jo 7500e... huh. Käytettyjen mark II:n hinnat pyörivät kolmen tonnin hujakoilla.

14-bit
Uusissa kameroissa on 14 bittinen väriavaruus tai jotain. Ei vissiin ole mikään mullistava juttu, mutta huutavat silti sitä.

1D mark III
Hieno kamera kolmella tonnilla. Lehtikuvaajien ykkönen ja kaikkea. Mutta kun markkinamiehet toisella osastolla huutavat vieläkin täyskennon nimeä. Entisessäkin kamerassa oli 1.3 croppikenno ja sillä pärjäsi pitkälle. Mutta kun huutavat.

Nikon
Yleisin huuto lienee: vaihda Nikoniin! Kalliiksi sekin tulisi, vaikka maailman kenties parhaan FF-rungon saisi neljään tonniin. Mutta sitten pitäisi vaihtaa objektiivit ja salamat ja kaikki muukin sälä.

Keskikoko
Pahin vitsaus kaikista. Keskikoko. Filmi ja digiperää. Rahaa menee ja rinnalla pitäisi kuitenkin säilyttää pikkukennoinen.

AAARGH...

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 8:24 ip. | Permalink | Comments

Vähän päivittelyä ja osoitusta osaamattomuudesta: Pintaliito//portfolio

Tunnisteet: valokuvat, valokuvaus

Posted by oopa at 9:34 ip. | Permalink | Comments

Viimeisimmät Canon 5D MK2 -huhut:

*15.3Mpix CMOS-kenno
*Kaksi kappaletta Digic III -prosessoreita
*ISO 12 800 (Laajennettavissa 25 600)
*29-pisteen tarkennusyksikkö 12:lla ristikkäissensorilla
*Sulkimen kesto 300 000 laakia
*6fps
*3" LCD-näyttö

Kelpaisi.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 4:30 ip. | Permalink | Comments

Seuraava askel on hakea Aperture 2.0 ja kokeilla sen mahtavuutta. Tällä hetkellä koneelta löytyy se "buginen" Lightroom 1.4. Pitäisi ladata joko 1.3.1 tai 2.0 BETA. Todellinen titaanien taistelu tiedossa.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 3:31 ip. | Permalink | Comments

Vanha ykkönen on sitten myyty pois nurkista. Tosin ei vielä luovutettu. Sitten pitäisi kai ostaa uusi tilalle, mutta mikä? Sehän tässä vaivaa edelleen. Joku väitti, että Canon 5D:stä tulisi uusi malli markkinoille 22.4. Se olisi syntymäpäivänäni. Tiedä sitten, sillä yleensä iso C on julkistanut kameransa kahdesti vuodessa. Seuraava ajankohta olisi syksyllä.

Ystävällistä palvelua tarjoavalle Rajalalle sanoin loistavaan 5D-tarjoukseen EI. Saatoin olla tyhmä, mutta eipä olisi ensimmäinen kerta.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 3:59 ip. | Permalink | Comments

Studiovarustamon nettisivuilta tuli bongattu muutama viikko sitten mielenkiintoinen uutuus: Powestar-akkuvoimaosa studiovalaisimiin. Hinta oli todella edullinen verrattuna kilpailijoihin. Sähköä siitä luvattiin yhdellä latauksella kahdelle studiosalamalle useampi sata laukaisua. Oli pakko ottaa selvää enemmän.

Varsinkin uudet studiovalaisimethan ovat erittäin nirsoja sähkön suhteen. Siniaallon pitäisi olla täydellisen puhdas. Vanhat patarautaflashit kestävät helpommin autoakku+invertterivirityksiä, mutta niihinkin luottaminen on välillä arpapeliä. Varsinaiseen lokaatiokuvauksiin tarkoitettujen salamoiden hinta on taas melkoisen kova.

Ensimmäinen yllätys Powerstarin suhteen on paino. Noin seitsemän kiloa painava mötikkä ei mahdukkan kameralaukkuun, niin kuin olin jo ehtinyt haaveilla. Iso se ei silti ole. Rakenteeltaan laite on tukeva ja laadukkaan oloinen. Mukana tulee niin verkkolatausjohto kuin sovite auton tupakkasytytimestä lataamiseenkin (kannattaa pitää auto käynnissä). Täysin vesitiivis powerstar ei ole.

Käytännössä laite osoittautui toimivaksi. Muutaman kerran Elinchromen D-lite2:set ottivat herneen nenään, mutta sammutus ja uudelleen käynnistys poisti ongelman. Testin aikana en saanut akun latausta loppumaan. Tähän auttoi tietenkin ohjausvalojen sammuttaminen.

Kaiken kaikkiaan Powerstar on hintansa veroinen laite. Kolmekertaa kallimmat mallit sisältävät sitten paremmin suojatun kotelon ja akun vaihtomahdollisuuden. Kannattaa pohtia mitä tarvitsee. Tässä on kuitenkin kelpo laite monen ammattilaisen ja harrastelijan varusteisiin. Kannattaa tosin huomioida, että monetkaan studiovalot eivät juurikaan kestä kosteutta tai ylimääräistä pölyä.

Pintaliito vahvasti harkitsee laitteen lunastamista.

Powerstar-akkuvoimaosa 675e

Kiitos: Studiovarustamo
Malmin Ilmailukerho
Neiti J.

Tunnisteet: valokuvat, valokuvaus

Posted by oopa at 8:00 ip. | Permalink | Comments

Sama pätee miehiin, lelut ovat vaan hieman kalliimpia. Heti kotiin päästyä oli pakko kokeilla ja toimihan se. Ei ollut muita malleja, pahoittelut siitä.

Tunnisteet: valokuvat, valokuvaus

Posted by oopa at 5:01 ip. | Permalink | Comments

Kirjotellaanpa vähän kamera-asiaa tyttöjen hösötyksien väliin.

Tässä on uuden rungon hankinta enemmän kuin lähellä. Periaatteessa vaihtoehtoja on kolme: 5D (pahoja puutteita), käytettyä 1Ds mark II (kallis käytettynäkin) tai 1D mark III (hinta posketon).

Nyt pitää miettiä ja laskea. Tietenkin hankinta vaatii sen, että tilauskirjassa on vähän merkintöjä pelastamassa tulevaisuutta. Markku kolmonen maksaisi noin 3600e (miinus ALV), mutta toisaalta kamera kestäisi vähihintään se kolme tai neljä vuotta. Ja siinä ajassahan sen ehtisi kuolettamaan helposti (~tonni vuodessa).

Nyt siis pitää kerätä tilauksia ja tehdä laskelmia. Ja myydä vanha runko (1D) pois. Jos kiinnostaa, niin kannattaa laittaa meiliä.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 9:23 ip. | Permalink | Comments

Vähän haluttaisi vaihtaa 1D deevitoseen. Sellaisia tarjouksia meiliin satelee. Nyt kun kuvaaminen on vähän muutunut, niin tarve voisi olla ihan perusteltu, vaikka olenkin aina ollut ko. kameramallia vastaan. Toisaalta 45 pisteen af, sääsuojaus ja 8 fps nopeus häviäisi kuin taivaan tuuliin. Mikä avuksi? Kahden kameran loukkuun en rupea.

Jos joku on kiinnostunut 1D:stä, niin kannattaa laittaa meiliä. Pienellä suostuttelulla voidaan saadaan jopa kaupat aikaiseksi. Sen verran polttelee uusi runko.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 9:26 ip. | Permalink | Comments

Meinasin jo kirjoitella Pnin taannoiseen kirjoitukseen valokuvaajien tekniikkakirjoituksista hieman omia mielipiteitä, mutta sitten se jäi. Nyt kirjoitan.

Oikeastaan havahduin samanlaisiin ajatuksiin tänään, kun eräällä nettipalstalla oli kirjoitettu: "Tässä uudella kameralla otettuja kuvia eri ISO:illa." Selvä. En jaksanut katsoa kuvia, koska ilmeisesti niissä esitettiin ISO-lukemia. Ikään kuin kertoisi, että olen ajanut uudella autollani eri vaihteilla.

Tässä taannoin julkaisin Flickr-palvelussa erään kuvan, jonka sitten liitin erääseen valokuvakeskusteluun. Juttua kuvasta riitti. Keskustelua käytiin siitää rajautuuko kuva nilkoista vai sääristä, miten paljon etsinkuva peittää kuva-alueesta vanhoissa filmikameroissa ja siitä miten taivas on palanut puhki. Kukaan ei miettinyt mitä kuvassa oli. Prosentteja etsinkuvassa näykyy hieman yli 90%.

Joskus olisi kiva keskustella siitä mitä kuvasta välittyy. Ainakin itse kuvaan tunteiden takia. Haluan kertoa jotain. Tekniikka on siinä sivussa se väline, jolla tunteet taltioidaan. Joskus olen itsekin "syyllistynyt" metatietojen lisäämiseen kuvan alle. Jossain kohdin se on tuntunut oikealta. Usein ei.

Pnin kanssa olen samoilla linjoilla kuvaamisen henkilökohtaisuudesta. Usein hyviin kuviin liittyy pidempiäkin stooreja. Tarinoita siitä, miten tilanteen on kokenut ja miten kuva on vain pieni pala sitä muistoa. Aiheesta lisää voisi varmasti kertoa Robert Capa, jos sattuisi elämään. Viimeisen tarinan kertoivat muut.

Enemmän metatietoja enemmän ärsyttää kuitenkin kommentit tyyliin "millä objektiivilla kuvattu?" tai "pitää kokeilla joskus samaa itsekin". Automaailmassa näitä heppuja sanotaan renkaidenpotkijoiksi. Musiikkipiireissä taas sanotaan, että Soundi lähtee sormista. Pitää paikkaansa monessa muussakin.

Ehkä parhaiten tähän loppuun sopii teksti, joka löytyy Pintiksen etusivulta.

Tunnisteet: valokuvaus

Posted by oopa at 9:54 ip. | Permalink | Comments

Kummallinen tunne iski lauantaina päähän, kun katselin kameraa ja pohdin pääpainoksissa kaikkia niitä nappeja, joita takakanteen on aseteltu. Sitten laitamilta tuli esille hassu onoff-kytkin. Sillä saisi kytkettyä pystykahvan napit pois päältä, ettei tulisi vahinkopainalluksia. Nappi näyttikin olevan off-asennossa. Miksi? En ole koskaan nappiin koskenut, mutta kahdeksan kuukautta pystykahva on ollut rikki. Hetkonen.

Käännän napin on-asentoon ja kamera lähtee tarkentamaan toisestakin laukasimesta. Prkl. Legendaarinen pistoke seinään -ilmiö on kestänyt kuukausia. Usein olen jo meinannut vaihtaa runkoa ongelman takia, koska vanhaa ykköstä tuskin kannattaa korjata. Nyt kamera toimii ja ensi kerralla en naura kun luen niitä ohjekirjojen neuvoja "mitä tehdä, jos.."

Voihan hanuri. Rajalakin menetti juuri useamman tonnin myynnit.

Tunnisteet: valokuvat, valokuvaus

Posted by oopa at 8:20 ip. | Permalink | Comments