Oopa: Sielu ja ruumis
Helsingin Sanomat on siirtänyt verkkoon mainion Sielu ja ruumis -sarjan juttuja. Entä miltä minusta tuntuu?
En ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni. Tosin vuosien saatossa olen tehnyt melkoisen vähän sen eteenkään. Ainakin jos miettii huippu-urheilijoita. Painoni on heitellyt 20 kilon välillä rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pahimmillaan painoin lähes 95 kiloa.
Sitten laihdutin. 78 kiloisena en enää tunnistanut itseäni, eikä vartaloni näyttänyt sen paremmalta. Minulla on aina ollut paksut reidet ja pari kiloa ylimääräistä alavatsassa. Siitä en tykkää.
Olen särkenyt elämässäni olkapääni erittäin pahasti. Ensin jouduin lopettamaan koripalloilun ja myöhemmin vielä erikoisfillaroinnit. Se masensi. Liikkuminen ei enää kiinnostanut. Varsinkin kun punttisalillakin liikeiden tekeminen vaan saattui tai ei ollut mahdollista heikentyneiden liikeratojen takia. Liikkuminen ei ollut kivaa.
Pari vuotta sitten löysin sählyn, jonka ansiosta olen löytänyt liikkumisen riemua hieman. Olen myös käynyt body pumpissa ja punttisalilla. Esimerkiksi käteni ja olkapääni ovat alkaneet jo muovautua hieman.
En tahtoisi olla erittäin lihaksikas, vaan hyvässä kunnossa oleva ja samalla näyttääkin hyvältä. Visuaalinen ihminen kun sitä on. Seuraava tavoite on saada navan ympäriltä viisi senttiä pois. Onneksi vartaloni ei ole vielä alkanut osoittaa vanhentumisen merkkejä. Sitten se on menoa.
Olisi kiva kuulla muidenkin blogaajien mietteitä ruumiistaan...
En ole koskaan ollut tyytyväinen vartalooni. Tosin vuosien saatossa olen tehnyt melkoisen vähän sen eteenkään. Ainakin jos miettii huippu-urheilijoita. Painoni on heitellyt 20 kilon välillä rajusti viimeisen kymmenen vuoden aikana. Pahimmillaan painoin lähes 95 kiloa.
Sitten laihdutin. 78 kiloisena en enää tunnistanut itseäni, eikä vartaloni näyttänyt sen paremmalta. Minulla on aina ollut paksut reidet ja pari kiloa ylimääräistä alavatsassa. Siitä en tykkää.
Olen särkenyt elämässäni olkapääni erittäin pahasti. Ensin jouduin lopettamaan koripalloilun ja myöhemmin vielä erikoisfillaroinnit. Se masensi. Liikkuminen ei enää kiinnostanut. Varsinkin kun punttisalillakin liikeiden tekeminen vaan saattui tai ei ollut mahdollista heikentyneiden liikeratojen takia. Liikkuminen ei ollut kivaa.
Pari vuotta sitten löysin sählyn, jonka ansiosta olen löytänyt liikkumisen riemua hieman. Olen myös käynyt body pumpissa ja punttisalilla. Esimerkiksi käteni ja olkapääni ovat alkaneet jo muovautua hieman.
En tahtoisi olla erittäin lihaksikas, vaan hyvässä kunnossa oleva ja samalla näyttääkin hyvältä. Visuaalinen ihminen kun sitä on. Seuraava tavoite on saada navan ympäriltä viisi senttiä pois. Onneksi vartaloni ei ole vielä alkanut osoittaa vanhentumisen merkkejä. Sitten se on menoa.
Olisi kiva kuulla muidenkin blogaajien mietteitä ruumiistaan...
Tunnisteet: elämä
Lähetä kommentti