Ihan kaikki eivät tunne talonmiestään. Anteeksi. Aika harvalla on oma talonmies. Niilläkään, joilla talonmies on ei aina (jos koskaan) ole lähellekään sellaista talonmiestä kuin minulla, meillä. Oli.

Heikki Onerva, eli meidän (perheen, extendeed) kesken Onska kuoli vappuaattona. Hyvä mies kaatui saappaat jalassa. Onneksi. Parempi nopeasti kuin sängynomana kuukausi kaupalla. Varsinkin kun oli kyse miehestä, joka vastasi ainakin kolmea meidän uuden kodin huoltoyhtiön poikaa. Ei sellaiselle ihmiselle toivo pitkää saattohoitoa.

Tippui sitten niidenkin talojen myyntiarvot muiden alueen talojen tasolle. Koska sellainen talonmies kuin Heikki oli, oli myyntiargumentti sinällään.

Heikkiä/Onervaa/Onskaa jää niiiin moni kaipaamaan. Moni kaipaa jo nyt, koska tietää jo pelkästään ettei ne useampi talo Sturenkadulla tule saamaan yhtä hyvää, kullan arvoista talonmiestä tilalle. Eikä naapuria. Koskaan. Moni kaipaa muutenkin. Useat tulevat kaipaamaan, kun sadattelevat yli pursuavia roskiksia, siivotonta rappua... On rappuja ja Heikin rappuja. On taloja ja Heikin taloja. Oli.

Kun tuli se tekstiviesti, että oma vuosien ja vuosien naapuri sekä talonmies on kuollut, niin itkuhan siinä tuli. Muistui mieleen miten Sipa-mummostakin oli paljon turvallisempaa ajatella, että Tyttö asuu Alppiharjussa "kun on tuommoinen talonmies naapurissa". Totta. Niin oli.

Heikille hyvää matkaa ja kiitos kaikesta.

Tunnisteet: asuminen, ihmissuhteet, kaupunki

Posted by Hanna Kopra on sunnuntaina, toukokuuta 04, 2008 at 9:20 ap. | Permalink