Neiti A: Oodi mustamakkaralle
Kyllä siinä pakostakin tulee jotenkin isänmaallinen (vai sittenkin tamperelainen) olo, kun syö Tapolan mustamakkaraa puolukoiden ja kylmän maidon kera. Kokeilkaapa vaikka!
Hiukan voita pannulle, sipulia ja makkara paloina perään. Viitisen minuuttia ja avot. Siinäpä on sellainen iltapala, että oksat pois.
Niin ja juu, ei kannata liikaa miettiä sitä, mistä se on tehty (kuten Noumann, joka varmasti irvistelee tätä lukiessaankin). Se on niin hyvää eikä maksakaan paljon mitään. On on, uskokaa pois!
Ehkäpä teen viikonloppuna vielä live-tori-makkara-ekskursion Tampereelle. Harmi, ettei kyseistä herkkua enää kutsuta kuumaksi sian verimakkaraksi. Siitä saisi niin hienoja kylttejä
Hiukan voita pannulle, sipulia ja makkara paloina perään. Viitisen minuuttia ja avot. Siinäpä on sellainen iltapala, että oksat pois.
Niin ja juu, ei kannata liikaa miettiä sitä, mistä se on tehty (kuten Noumann, joka varmasti irvistelee tätä lukiessaankin). Se on niin hyvää eikä maksakaan paljon mitään. On on, uskokaa pois!
Ehkäpä teen viikonloppuna vielä live-tori-makkara-ekskursion Tampereelle. Harmi, ettei kyseistä herkkua enää kutsuta kuumaksi sian verimakkaraksi. Siitä saisi niin hienoja kylttejä
Tunnisteet: ruoka ja juoma, suosittelen, tyhmät jutut
En irvistele, ällöttää vaan. Tulee mieleen veriletut, joista pienenä tykkäsin. Äiti osti aina kaupasta tuoretta verta semmoisessa valkoisessa muovipullossa ja teki punaisia lettuja.
Posted by
Noumann |
8:40 ap.
Sopii myös aamupalaksi. Tampesterissa sai hotlan aamiaisella... luksusta.
Minäkin muista valkoisen veripullon, mutta onneksi kukaan ei koskaan tehnyt siitä lettuja. Valmisverilettujen valmistusmenetelmiä saati raaka-aineita ei tarvinnut pohdiskella. Onneksi.
Posted by
oopa |
8:52 ap.
Lähetä kommentti