Ameeba: Päivänsäde ja menninkäinen
Minulla ja kämppikselläni on sangen erilaiset päivärytmit. Kämppis valvoo joka ilta yömyöhään telkkaria katsellen. Itse en juurikaan jaksa katsoa telkkaria, ja menen nukkumaankin viimeistään yhdeltätoista. Minä herään seitsemältä vaikken olisi edes menossa minnekään. Kämppis sen sijaan on aamu-uninen, ja nukkuu usein pommiin. Eivätkä eriävyydet tähän lopu.
Minä pidän valosta ja yksin kotona ollessani avaan kaihtimet joka huoneesta. Kämppis sen sijaan vastaavassa tilanteessa sulkee kaihtimet ja kököttää pimeässä. Minä pidän hiljaisuudesta. En pysty keskittymään kirjoittamiseen jos esimerkiksi kuuntelen musiikkia samalla. Kämppistä sen sijaan ahdistaa, jos on liian hiljaista. Kämppis pitää aina radiota tai televisiota päällä, vaikkei katsoisi/kuuntelisi sitä.
Toisinaan herää kysymys miksi oikeastaan asumme yhdessä. Päivärytmien yhteensopimattomuus ei ole ongelma, mutta valo-pimeä, ääni-hiljaisuus -akseleilla syntyy välillä pientä kitkaa.
Äitini totesi taannoin, että parisuhteessa vuorokausirytmien yhteensopivuus on tärkeää. Yksi syy vanhempieni liiton kariutumiseen oli kuulemma se, että toinen oli yökukkuja ja toinen illan torkku. Yhteistä ilta-aikaa ei siis paljon vietelty kun äiti meni aina aikaisemmin nukkumaan.
...hän miettii miksi toinen meistä valon lapsi oooooon, ja toinen yötää raaa-kaaas-taaa.
Minä pidän valosta ja yksin kotona ollessani avaan kaihtimet joka huoneesta. Kämppis sen sijaan vastaavassa tilanteessa sulkee kaihtimet ja kököttää pimeässä. Minä pidän hiljaisuudesta. En pysty keskittymään kirjoittamiseen jos esimerkiksi kuuntelen musiikkia samalla. Kämppistä sen sijaan ahdistaa, jos on liian hiljaista. Kämppis pitää aina radiota tai televisiota päällä, vaikkei katsoisi/kuuntelisi sitä.
Toisinaan herää kysymys miksi oikeastaan asumme yhdessä. Päivärytmien yhteensopimattomuus ei ole ongelma, mutta valo-pimeä, ääni-hiljaisuus -akseleilla syntyy välillä pientä kitkaa.
Äitini totesi taannoin, että parisuhteessa vuorokausirytmien yhteensopivuus on tärkeää. Yksi syy vanhempieni liiton kariutumiseen oli kuulemma se, että toinen oli yökukkuja ja toinen illan torkku. Yhteistä ilta-aikaa ei siis paljon vietelty kun äiti meni aina aikaisemmin nukkumaan.
...hän miettii miksi toinen meistä valon lapsi oooooon, ja toinen yötää raaa-kaaas-taaa.
No niin, aamu vai ilta, pimeä vai valo? Kertokaapas lapset tädille oletteko päivänsäteitä vai menninkäisiä.
Vuosia elin luulossa, että olen yöihminen, lähinnä kukkuminen johtui epäsäännöllisistä elämäntavoista. Sitten muutama vuosi sitten päädyin kokeilemaan aamurytmiä ja kaskuinka, huomasinkin oikeasti olevani aamuihminen. Aamulla(7-8) saan aikaan ja illalla voi sitten mennäkkin hyvissä ajoissa (22-23) nukkumaan.
Yksi parhaista asioista elämässä onkin ne aamun tunnit kun ei ole kiire ja saa nauttia kahvista ja lehdestä / tietokoneesta:)
Posted by
OptimusPrime |
8:01 ip.
Sitä aina kuvittelee olevansa jompi kumpi, mutta oikeasti se on täysin elämäntilanteesta kiinni(masentavaa realismia). Esim. heti kun siirtyy työelämään, niin kummasti tuntuvat yöihmiset muuttuvan aamuihmisiksi.
Ja entä jos on kaihtimet alhaalla, mutta musiikit poissa -tyyppiä?
Posted by
Anonyymi |
8:18 ip.
Äh, menninkäinen kuulostaa semmoiselta kukkaniityllä kirmaavalta iki-iloiselta maurikunnas-hahmolta. Olen semmoinen aamuisin usvainen ja hiukan hidas mutta iltaisin varsin virkku ja aikaansaava. Mutta hassuinta on, että muutaman viikon klo9-aamujen jälkeen herään automaattisesti pari minuuttia ennen kuin kello herättää. Onko se nyt se sisäinen kello vai mikä, en tiedä.
Posted by
Noumann |
10:13 ip.
Ma en pysty nukkumaan vaikka olis mahis. Se on aina ylos viimeistaan ysilta. Eli en usko etta on kiinni rytmista, sisainen kello on mita on. JA itseasiassa kun muistelen siitakin on tehty tutkimus, en vaan muista muutakuin etta yoihmisia kutsuttiin polloiksi.
Posted by
OptimusPrime |
12:49 ip.
Lähetä kommentti