Koo niinkuin krapula niinkuin kooma. Eilen tuli otettua melkoiset teinikänät, arvattavin seurauksin. Ilta oli muutenkin outo. Paitsi että sain pari todella hämmentävää puhelua, mm. kannoin (tai yritin, ja kaaduin) Oopaa reppuselässä, kimitin paperijäniksen kanssa vieraille kebabin jonossa, kysyin baaritiskillä eräältä julkisuuden henkilöltä "oletko sinä sinä vai sinun veli", mokelsin englantia baarimikolle ja ruotsia entiselle heilalle, halailin jatkoilla vessanpönttöä ja lopulta sammuin.

Aamulla löysin farkunlahkeestani pyykkipojan. Pelottavinta aamussa oli silti puolipukeisen Oopan vierestä herääminen. (Oopa huomautti olleensa vanhaksi sedäksi poikkeuksellinen kunnollinen: ei edes lähennellyt sänkyynsä sammunutta nuorta tyttöä). Äsken käppäilin Oopan erään hyvän ystävän kanssa samaa matkaa kotiin ja söin jäätelöä aamupalaksi. Krapula, mikä ihana tekosyy.

Olo on hutera ja kädet asfaltti-ihottumassa (korkokengät, jäätikkö, viina ja reppuselkäilyt ovat huono yhdistelmä) mutta hauskaa oli. Siis ennenkuin tulin huonovointiseksi ja sammuin. Kiitos kaikille känniminäni kestämisestä. Ja erityiskiitos Metsikselle, joka tylytti puolestani sika-Marcusta. Se on ystävyyttä se. Puss och kram!

Posted by Anonyymi on sunnuntaina, maaliskuuta 19, 2006 at 11:06 ap. | Permalink