Eilen sain monta puhelua salaperäisestä lankapuhelinnumerosta. Koska olin koulussa ja puhelin äänettömällä, huomasin puhelut vasta kotiin tultuani ja unohdin koko jutun. Tänään sama numero tavoitteli minua taas, joten oli soitettava takaisin.

Minä: A.A. täällä hei. Sieltä oli soitettu?

Täti: Rehtori on koittanut tavoitella sinua.

Rehtori? Apua. Joudunko puhutteluun, saanko jälki-istuntoa? Viivottimesta sormille? Kymmenen raipaniskua? Mitä pahaa mä olen muka tehnyt?

No niin, rauhallisesti nyt. Paniikki lienee aiheeton. Mutta miksi yliopiston rehtori haluaa palaveerata minun, laitoksen johtajan ja oppiaineen johtavan opettajan kanssa, se on mysteeri.

Epäilen edelleen joutuvani puhutteluun.

Puhutteluun olen joutunut vain kerran yläasteella biologian opettajan toimesta. Olin hermostunut bilsantunnilla erääseen poikaan ja heittänyt viattoman uhrini silmälasit roskikseen. Julmaa, kyllä. Aina niin leppoisa opettajasetä huusi minulle pää punaisena käytävässä.

Toivon, että luvassa ei ole mitään vastaavaa. Olen ehkä saattanut olla turhan kärkevä puuhissani ja sörkkiä muurahaispesää, arvaamattomin seurauksin. Byrokratia ja pahat sedät syövät punahilkan. Ei saa lyödä rehtori, ei saa!

Posted by Anonyymi on tiistaina, huhtikuuta 04, 2006 at 2:06 ip. | Permalink