oopa: siinä meni taas yksi urheilu-ura
Jos pari päivää sitten oli puhetta olkapäistä. Ja jos Visukinttukin loukkasi niskansa. Ja kaikkea, niin miksi mun olkapäiden pitää pilata aina kaikki. Ei ole kivaa istua puistossa ihmisten keskellä ja jutella hätäkeskukseen, kun vastaus on: "ette saa ambulanssia". Olkapää oli taas sijoiltaan yli viisi minuuttia, kunnes sen itse sain melko kivuttomasti reponoitua.
Huomenna olisi ollut taas sähly, mutta ei tartte mennä. Musta tulee katkera huonokroppainen. Tai jotain. Juuri kun löysin harrastuksen, niin tässä sitä taas vi**u ollaan. Vihaan niveliä, maailmaa ja kaikkea siltä väliltä. Onneksi oli kamera ja mukavaa seuraa (Marinadi). Milloin saan taas uida, pelata sulkapalloa ja korista, nukkua sylikkäin ilman pelkoa, käytää käsiä, nostaa ne ylös, roikkua tai olla rauhassa? Milloin?
Kuva Vaasankadusta. GIMP ei ole kiva.
Lähetä kommentti