Melkein tasantarkalleen viisi vuotta sitten minulla oli viimeeksi toistaiseksi voimassa oleva työsopimus. Viiteen vuoteen mahtuu paljon: opiskelua, yrittämistä ja pätkätöitä. Nyt sitä on sitten taas kunnon kansalainen. Ei nimittäin ole koskaan tullut niin paljon virastoissa paskaa niskaan kuin yrittäjänä. Vuoden päästä saattaa saada jopa asuntolainaa, kun ajattelevat, että tuo on ollut vuoden töissä. Ei vaan yrittänyt.

Noh, olihan yrittämisessä omat etunsa. Minä olen vain huono sanomaan asioihin ei. Jos joku pyytäisi nyt vaikkapa ammattiurheilijaksi Sveitsin sählykentille, niin varmaan sanoisin JOO. Sen verran olen hullun tyhmä.

Kai tämäkin on aikuistumista? Silti tykkään lakritsasta.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa on maanantaina, syyskuuta 17, 2007 at 10:31 ap. | Permalink