Oopa: Talvi tuloillaan
Bussissa oli taas samat ihmiset. En halunnut istua kenenkään viereen, jonka vieressä olin jo istunut. Metrossa oli taas samat ihmiset. Samassa vaunussa. Niin minäkin. Tunnelin päässä ei ollut valoa, pelkästään lumisadetta. Ja ihmiset sadattelivat. Niin minäkin.
Haaveilin ruohokattoisesta mökistä, joka viiman pitäisi loitolla. Perunaa kasvaisi pihassa. Ei paljoa.
Talvella minulla olisi parta ja lumikola. Jäät pihasta pitäisin loitolla. Keväällä aurinko paistaisi.
Kaupungissa oli kylmä. Tihku löi naamaan tuulen mukana jäisiä vesipisaroita. Minä kuljin musta huppu päässä.
Kotimatkalla haistoin rasvan, joka leijui matkoihin maiseman ainoasta valopisteestä. Nakkikioskista. Ihmiset kulkivat ohi ja kyyristyivät tuulta vastaan. Hävisivät.
Minä mutisin turhista ja jäin odottamaan lunta.
Haaveilin ruohokattoisesta mökistä, joka viiman pitäisi loitolla. Perunaa kasvaisi pihassa. Ei paljoa.
Talvella minulla olisi parta ja lumikola. Jäät pihasta pitäisin loitolla. Keväällä aurinko paistaisi.
Kaupungissa oli kylmä. Tihku löi naamaan tuulen mukana jäisiä vesipisaroita. Minä kuljin musta huppu päässä.
Kotimatkalla haistoin rasvan, joka leijui matkoihin maiseman ainoasta valopisteestä. Nakkikioskista. Ihmiset kulkivat ohi ja kyyristyivät tuulta vastaan. Hävisivät.
Minä mutisin turhista ja jäin odottamaan lunta.
Tunnisteet: elämä
Lähetä kommentti