Tänään tasavallan presidentti hymyili minulle arkisissa vaatteissaan.
Ulkomaalainen (?) katukuvaaja kuvasin minut Leican filmille
Valo ei enää yltänyt talojen takaa kajastamaan kaupunkia, joten kävelin kotiin ottamatta kameraa repusta.
Suussa maistuu kahvi ja antaa sen maistua, sillä sunnutain tärkein asia on kahvi.
Mihinkään ei ole kiire.

Tunnisteet: elämä

Posted by oopa on sunnuntaina, tammikuuta 27, 2008 at 4:08 ip. | Permalink