Eiliseen elämään auttoi treeni, jossa jokaisella vedolla tai työnnöllä oksennus oli lähempänä kuin koskaan. Elämään auttoi myös sauna, jossa viimeinenkin hikipisara valui ihosta irti. Seuraavana vuorossa oli unta, joka viimeistään kaiken sammutti.

Aamu alkoi punttitreenillä, saunalla ja proteiinipirtelöllä. Zeniläisyys jatkuu.

Tunnisteet: elämä, urheilu

Posted by oopa on perjantaina, tammikuuta 25, 2008 at 7:45 ap. | Permalink