hna: Ilosii karjalaissii
Sipa-mummoni on niin vain vallan iloinen, kun olen iloinen karjalainen. Jooo-o. Näinhän se just on ja menee.
Jos Sipa on Lappeenrannasta, vaari Skattalta ja kuitenkin faijakin on syntynyt Helsingissä, mun mutsi Mäntässä… Niin ja silläkin on ne omat vanhempansa (6 feet under), niin olenhan mä ilossii karjalaissii, jos se Sipaa ilahduttaa.
Mutta ehkä mä kuitenkin olen sellainen ihan perus pk-seudulla kasvanut (kuitenkin asuntu Vantaallakin sekä Espoossa ja Kauniaisten postinumerolla), että voinkin olla karjalainen.
Oikeat karjalaiset vähän semmosia oli, kuten eräs jo 17 vuotta eläkkeellä ollut evakkokarjalaispoika sanoi: "sodanjälkeisen Suomen somaleita". Varsinkin kuulemma Pohjanmaalla. Kun ei tapoja eikä kieltä ymmärtäneet.
Ja Sipakin oli melko nuori hesinkiläistyttyään. Mutta kaikkihan on suhteellista. Että mitä on. Mä en sentään ole pohjalaisen ja turkulaisen risteytys. Kuten lapseni täti.
Jos Sipa on Lappeenrannasta, vaari Skattalta ja kuitenkin faijakin on syntynyt Helsingissä, mun mutsi Mäntässä… Niin ja silläkin on ne omat vanhempansa (6 feet under), niin olenhan mä ilossii karjalaissii, jos se Sipaa ilahduttaa.
Mutta ehkä mä kuitenkin olen sellainen ihan perus pk-seudulla kasvanut (kuitenkin asuntu Vantaallakin sekä Espoossa ja Kauniaisten postinumerolla), että voinkin olla karjalainen.
Oikeat karjalaiset vähän semmosia oli, kuten eräs jo 17 vuotta eläkkeellä ollut evakkokarjalaispoika sanoi: "sodanjälkeisen Suomen somaleita". Varsinkin kuulemma Pohjanmaalla. Kun ei tapoja eikä kieltä ymmärtäneet.
Ja Sipakin oli melko nuori hesinkiläistyttyään. Mutta kaikkihan on suhteellista. Että mitä on. Mä en sentään ole pohjalaisen ja turkulaisen risteytys. Kuten lapseni täti.
Tunnisteet: elämä, ihmissuhteet
Lähetä kommentti