Joka palmusunnuntai hämmennyn näistä virpojista yhtä paljon. Väärä päivä urpot, tekisi mieleni huutaa niille pikkuveitikoille. Mutta en viitsi, kun ovat niin ujoja muutenkin. Enkä edes huomauta erityisen painokkaasti, että meillä päin virvotaan vasta ensi lauantaina, nottas tierättä, niiiiin! Ja siis sehän on ainoa oikea tapa, kyllä kyllä.

Noh, ei se mitään. Virpokaa vain, senkin kummajaiset. Ovea en kuitenkaan avaa, sillä aion syödä karkit itse, hähhähhää!

Tunnisteet: elämä, juhlat, pohojalaasuus

Posted by Anna on sunnuntaina, maaliskuuta 16, 2008 at 3:50 ip. | Permalink